Post by Deleted on Oct 27, 2010 18:44:40 GMT 2
Ilta oli lämmin, taivas pilvetön ja lapset menneet nukkumaan aikoja sitten. Se oli hyvä, koska silloin lähtivät liikkeelle prinsessat, enkelit, möröt ja zombit Frenon keskustassa.
Kadut olivat täynnä lyhtyjä ja koristeita ja valomeri johti suoraan erääseen kartanoon, jonne pääsi päätietä käveltyä kymmenen minuuttia ja sitten sorisevaa hiekkatietä 5 minuutin kuluttua Frenon torilta. Kartano oli vaikuttava, mutta hivenen pelottava näky ja kukaan ei näyttänyt tuntevan kreiviä, joka siellä asui.
Oli tullut vain kutsut ihmisille kartanon omistajalta, tältä tuntemattomalta kreivi Breeltä.
Tervetuloa Halloween kutsuilleni
sunnuntaina, 31pv, kello 20.00.
Vietetään yhdessä pelottava yö, jota kukaan ei unohda.
Puetaan päällemme pelkomme, toiveemme, inhomme ja surumme. Toivon, että pääsette kauhun täytteisiin juhliini.
Ystävällisin terveisin: Kreivi Bree, alias kreivi Dracula.
Kellekkään tuskin jäisi epäselväksi, että kreivi Bree pukeutuisi vampyyri kuningas Draculaksi.
Kukaan ei tuntunut tietävän, kuka mies muuten oli, oliko tämä ihminen vai minkä rotuinen. Kukaan ei edes tiennyt, minkä näköinen tämä kreivi oli. Ja koska oli halloween ilta, ihmiset olivat pukeutuneet valeasuihin, jokainen sai olla toiveensa, unelmansa tai pahin painajaisensa.
Ovella seisoi zombiksi pukeutunut hovimestari, joka avasi oven vieraille, josta päästiin suureen aulaan. Aula oli koristeltu pelottavaksi. Siellä oli lepakko leluja roikkumassa katosta, luurankoja hyppäämässä arkuista ulos, säikytellen vieraita ja ilkeä nauru kuului ympärillä, kun käveltiin aulaa pitkin saliin, missä oikeat juhlat olisivat. Päästyään kaksoisovista, vieraat huomaisivat ensimmäisenä pimeyden ympärillään, vaikka satapäiset soihdut, kynttilät ja ilmoissa leijuvat tulipallot valaisivat salia hyvin. Seuraavaksi ehkä huomattaisiin oven vieressä oleva koroke, jossa soitti orkesteri, pelleiksi pukeutuneena. Pylväisiin oli kiedottu mustaa verkkoa, jonne oli laitettu sinne tänne hämähäkki tai käärme koristeita. Pöytäliina oli valkea, ja siihen oli ripoteltu verta, tai oikeastaan punaista väri ainetta, että saataisiin veren vaikutelma. Oli boolia, rommia, viiniä ja vahvempaa ainetta. Pientä purtavaakin pöydiltä löysi, oli kolmiovoileipiä, rypäleitä, erillaisia kakkuja ja pullia, kaikenlaisia herkkuja ja pöytä oikein natisi herkkujen painosta tai sitten ne olivat erikoistehosteet, mitä nurkissa oli. Jos jonkun pylvään ohi käveli, saattoi kylmä ilmavirta pyyhkäistä ohikulkijan kasvoja tai hämähäkki parvi tipahtaa kasvojen eteen narujen kanssa. Aina kun kello löi tasatuntia, orkesterin taakse ilmestyi aavemainen hamo, ketjuja kalistaen ja pelottavasti kiljuen, kuin nainen, joka olisi nähnyt itse kuoleman kintereillään.
Kellon lyödessä 20.00, orkesteri lopetti soittamisen, tekivät tilaa korokkeen eteen ja kaikki tuntuivat hiljenevän huoneessa. Korokkeen takana oleva esiripu heilui ja sen takaa tuli pian mies, Igoriksi pukeutuneena ja kantoi jonkin sortin puhe laitetta, kumarsi ja painui takaisin piiloon. Rumpujen pärinää ja sitten savua ilmestyi korokkeelle. Savu haihtui pian ilmaan ja sen takaa paljastui komea, tumma tukkainen mies, joka oli sutaissut hiukset päätä vasten, tällä oli leikki tora hampaat, aatelinen puku, musta viitta ja kynnet, jotka oli maalattu mustiksi. Tämä oli kai sitten kreivi Bree, vieraat ajattelivat mutta hiljentyivät, kun nuori mies rykäisi ja tarttui puhe laitteeseen, että saisi äänensä kuuluviin koko salin poikki.
"Hyvää iltaa arvoisat naiset ja herrat, kaunottaret ja hirviöt. Nimeni on Bree, olen isäntänne tänä yönä. Nauttikaa juhlasta, syökää, juokaa, tanssikaa läpi yön. Mutta minulla on eräs pieni toive: ei ruumiita aamunkoitteessa" mies sanoi, luullen vitsiä hauskaksi mutta sai pettyä, kun yleisö oli hiljaa. Nuori kreivi hikoili. Tämä rykäisi uudemman kerran.
"Kuten sanoin aiemmin, nauttikaa juhlasta ja vietetään verta hyytävä yö!" kreivi yritti uutta vitsiä, mutta kun sillekkään ei irronnut naurua, mies kumarsi ja pakeni paikalta, mutisten samalla huumoritajuttomasta yleistöstä. Orkesteri alkoi soittamaan tanssi musiikkia ja pian salin täytti vieraiden iloinen pulina.
//Saa pukeutua vanhan tai nykyajan vetimiin. Enjoy!//
Kadut olivat täynnä lyhtyjä ja koristeita ja valomeri johti suoraan erääseen kartanoon, jonne pääsi päätietä käveltyä kymmenen minuuttia ja sitten sorisevaa hiekkatietä 5 minuutin kuluttua Frenon torilta. Kartano oli vaikuttava, mutta hivenen pelottava näky ja kukaan ei näyttänyt tuntevan kreiviä, joka siellä asui.
Oli tullut vain kutsut ihmisille kartanon omistajalta, tältä tuntemattomalta kreivi Breeltä.
Tervetuloa Halloween kutsuilleni
sunnuntaina, 31pv, kello 20.00.
Vietetään yhdessä pelottava yö, jota kukaan ei unohda.
Puetaan päällemme pelkomme, toiveemme, inhomme ja surumme. Toivon, että pääsette kauhun täytteisiin juhliini.
Ystävällisin terveisin: Kreivi Bree, alias kreivi Dracula.
Kellekkään tuskin jäisi epäselväksi, että kreivi Bree pukeutuisi vampyyri kuningas Draculaksi.
Kukaan ei tuntunut tietävän, kuka mies muuten oli, oliko tämä ihminen vai minkä rotuinen. Kukaan ei edes tiennyt, minkä näköinen tämä kreivi oli. Ja koska oli halloween ilta, ihmiset olivat pukeutuneet valeasuihin, jokainen sai olla toiveensa, unelmansa tai pahin painajaisensa.
Ovella seisoi zombiksi pukeutunut hovimestari, joka avasi oven vieraille, josta päästiin suureen aulaan. Aula oli koristeltu pelottavaksi. Siellä oli lepakko leluja roikkumassa katosta, luurankoja hyppäämässä arkuista ulos, säikytellen vieraita ja ilkeä nauru kuului ympärillä, kun käveltiin aulaa pitkin saliin, missä oikeat juhlat olisivat. Päästyään kaksoisovista, vieraat huomaisivat ensimmäisenä pimeyden ympärillään, vaikka satapäiset soihdut, kynttilät ja ilmoissa leijuvat tulipallot valaisivat salia hyvin. Seuraavaksi ehkä huomattaisiin oven vieressä oleva koroke, jossa soitti orkesteri, pelleiksi pukeutuneena. Pylväisiin oli kiedottu mustaa verkkoa, jonne oli laitettu sinne tänne hämähäkki tai käärme koristeita. Pöytäliina oli valkea, ja siihen oli ripoteltu verta, tai oikeastaan punaista väri ainetta, että saataisiin veren vaikutelma. Oli boolia, rommia, viiniä ja vahvempaa ainetta. Pientä purtavaakin pöydiltä löysi, oli kolmiovoileipiä, rypäleitä, erillaisia kakkuja ja pullia, kaikenlaisia herkkuja ja pöytä oikein natisi herkkujen painosta tai sitten ne olivat erikoistehosteet, mitä nurkissa oli. Jos jonkun pylvään ohi käveli, saattoi kylmä ilmavirta pyyhkäistä ohikulkijan kasvoja tai hämähäkki parvi tipahtaa kasvojen eteen narujen kanssa. Aina kun kello löi tasatuntia, orkesterin taakse ilmestyi aavemainen hamo, ketjuja kalistaen ja pelottavasti kiljuen, kuin nainen, joka olisi nähnyt itse kuoleman kintereillään.
Kellon lyödessä 20.00, orkesteri lopetti soittamisen, tekivät tilaa korokkeen eteen ja kaikki tuntuivat hiljenevän huoneessa. Korokkeen takana oleva esiripu heilui ja sen takaa tuli pian mies, Igoriksi pukeutuneena ja kantoi jonkin sortin puhe laitetta, kumarsi ja painui takaisin piiloon. Rumpujen pärinää ja sitten savua ilmestyi korokkeelle. Savu haihtui pian ilmaan ja sen takaa paljastui komea, tumma tukkainen mies, joka oli sutaissut hiukset päätä vasten, tällä oli leikki tora hampaat, aatelinen puku, musta viitta ja kynnet, jotka oli maalattu mustiksi. Tämä oli kai sitten kreivi Bree, vieraat ajattelivat mutta hiljentyivät, kun nuori mies rykäisi ja tarttui puhe laitteeseen, että saisi äänensä kuuluviin koko salin poikki.
"Hyvää iltaa arvoisat naiset ja herrat, kaunottaret ja hirviöt. Nimeni on Bree, olen isäntänne tänä yönä. Nauttikaa juhlasta, syökää, juokaa, tanssikaa läpi yön. Mutta minulla on eräs pieni toive: ei ruumiita aamunkoitteessa" mies sanoi, luullen vitsiä hauskaksi mutta sai pettyä, kun yleisö oli hiljaa. Nuori kreivi hikoili. Tämä rykäisi uudemman kerran.
"Kuten sanoin aiemmin, nauttikaa juhlasta ja vietetään verta hyytävä yö!" kreivi yritti uutta vitsiä, mutta kun sillekkään ei irronnut naurua, mies kumarsi ja pakeni paikalta, mutisten samalla huumoritajuttomasta yleistöstä. Orkesteri alkoi soittamaan tanssi musiikkia ja pian salin täytti vieraiden iloinen pulina.
//Saa pukeutua vanhan tai nykyajan vetimiin. Enjoy!//