Post by Nekosan on Feb 17, 2011 0:25:23 GMT 2
Megumi vilkaisi hiukan nyrpeästi miestä, kun toinen ajatteli juoda itsensä humalaan. Mikäs siinä, mutta eikö herran pitänyt muistaa kertoa hänestä isälleen. Saattaisi olla mielenkiintoinen yllätys kreiville kun oven takana olisi nuori ihmistyttö ja haltiamies.
Kun tyttö ihmetteli virran mukaan viemistä, Gabriel vielä tarkensi sen tarkoitusta. Vai musiikin vietäväksi, neiti yritti kovasti mutta pelko toisen varpaille astumista oli suurempi häpeä. Megumin silmistä näkyi suuri hämmennys, kun mies kysyi oliko hän koskaan nähnyt etelän valtiatarta.
"En, mutta luultavasti tulen joskus tapaan hänet?", tyttö totesi kysymysmuodossa, sillä tiesi että Gabe sattui olemaan valtiattaren poika, josta tulikin mieleen hän oli yrittänyt listiä valtiattaren pojan tavatessaan Naten. Häpeä oli suuri, mutta ei kukaan sitä tulisi tietämään, ainakaan toivottavasti.
Ajatukset karkailivat ja saivat tytön astumaan miehen jaloille. Häntä nolotti, mutta ilmeisesti mies ei ollut huomannut sitä, tai oli huomaamatta. Tyttö kuunteli herraa katsoen edelleen jalkojaan, sillä ei halunnut astua toisen varpaille uudestaan.
"Kenties, minähän tulin tänne edustamaan Bloodeja, jotka eivät valitettavasti päässeet myöskään paikalle", Meg vastasi joksenkin ivallisesti, mutta ei tarkoittanut sanojaan Gabrielille, vaan ivasi itsensä sanomisia. Kun tanssi loppui, mies pyysi uutta tanssia.
Nyt tytön oli ihan pakko naurahtaa hiukan, sillä miehen sanat osuivat kohdalleen.
"Toivotaan parasta, sillä varpaanne tulevat kärsimään kovia", Megumi totesi edelleen arvokkaasti. Tanssiminen oli hauskaa, kunhan hän vain osaisi tanssia paremmin.
Jo heti ensimmäisillä askeleilla, tyttö turmeli miehen varpaita yrittäessään ottaa rennommin.
"Äh..suo anteeksi", tyttö mumisi hiukan ja taas alkoi varpaiden katselu. Miten hän voisi rentoutua ja yrittää nauttia tanssimisesta. Tällä vauhdilla miehen varpaat olisivat runnottu, onneksi hänellä ei ollut mitään tappajakenkiä, vaan pohjaa oli vain hiukan.
Kun tyttö ihmetteli virran mukaan viemistä, Gabriel vielä tarkensi sen tarkoitusta. Vai musiikin vietäväksi, neiti yritti kovasti mutta pelko toisen varpaille astumista oli suurempi häpeä. Megumin silmistä näkyi suuri hämmennys, kun mies kysyi oliko hän koskaan nähnyt etelän valtiatarta.
"En, mutta luultavasti tulen joskus tapaan hänet?", tyttö totesi kysymysmuodossa, sillä tiesi että Gabe sattui olemaan valtiattaren poika, josta tulikin mieleen hän oli yrittänyt listiä valtiattaren pojan tavatessaan Naten. Häpeä oli suuri, mutta ei kukaan sitä tulisi tietämään, ainakaan toivottavasti.
Ajatukset karkailivat ja saivat tytön astumaan miehen jaloille. Häntä nolotti, mutta ilmeisesti mies ei ollut huomannut sitä, tai oli huomaamatta. Tyttö kuunteli herraa katsoen edelleen jalkojaan, sillä ei halunnut astua toisen varpaille uudestaan.
"Kenties, minähän tulin tänne edustamaan Bloodeja, jotka eivät valitettavasti päässeet myöskään paikalle", Meg vastasi joksenkin ivallisesti, mutta ei tarkoittanut sanojaan Gabrielille, vaan ivasi itsensä sanomisia. Kun tanssi loppui, mies pyysi uutta tanssia.
Nyt tytön oli ihan pakko naurahtaa hiukan, sillä miehen sanat osuivat kohdalleen.
"Toivotaan parasta, sillä varpaanne tulevat kärsimään kovia", Megumi totesi edelleen arvokkaasti. Tanssiminen oli hauskaa, kunhan hän vain osaisi tanssia paremmin.
Jo heti ensimmäisillä askeleilla, tyttö turmeli miehen varpaita yrittäessään ottaa rennommin.
"Äh..suo anteeksi", tyttö mumisi hiukan ja taas alkoi varpaiden katselu. Miten hän voisi rentoutua ja yrittää nauttia tanssimisesta. Tällä vauhdilla miehen varpaat olisivat runnottu, onneksi hänellä ei ollut mitään tappajakenkiä, vaan pohjaa oli vain hiukan.