Post by Nekosan on Jan 18, 2011 21:12:56 GMT 2
Gabe varmisteli oliko tyttö varma ettei halunnut apua ja Meg pudisti päätään kevyesti. Hän ei mielellään halunnut olla autettava osapuoli, se teki olon liian avuttomaksi. Kuro oli asia erikseen, mies seuraisi häntä aina. Juuri nyt mies ei vain ollut paikalla ja tyttö sai huokaista helpotuksesta, ei ollut ketään selän takana hengittämässä. Meg huomasi jo toisen hampaista että vastaus olisi myöntävä kysymykseen. Mutta että joku kuikkuilemassa hänen puolesta olan yli, ei tulisi kuuloonkaan.
"En minä pelkää sanoa sitä ääneen, ajattelin vain sen olevan salaisuus", tyttö totesi topakasti, ei hän epäröinyt sanoa sanottaviaan ainakaan yleensä. Juuri nytkin hän yritti pitää itseään hillityn kohteliaana. Kuitenkin tyttö oli varsin utelias kuulemaan miksi tämä puolivampyyri halusi auttaa häntä. Miehen hymystä tytölle tuli mieleen, että kysymys oli varsin miellyttävä. Kun Gabe alkoi selittämään asian miksi hän halusi auttaa tyttöä, oli neidin pidettävä pokkaansa. Mutta miehen päästessä kohtaan jossa puhdistajat tulivat kuvioihin neidin ilme synkkeni. Gabrielin selitettyä loppuun asti neiti kelasi asiat päässään, ilmeisesti mies ei pitäisi siitä jos tyttö kertoisi itse asiassa haluavansa vampyyriksi. Se varmasti myös loukkaisi miestä, joten neiti antoi olla. Tässä oli vain yksi pieni pulma.
"Anteeksi huomattaa ikävä seikka, minä en pahemmin luota teihin.. enkä tunne vanhempianne tai veljeänne", neiti tokaisi suoraan, tyttö kyllä luotti miehen sanaan, mutta miten hän voisi luottaa elämänsä miehelle. Ei, se olisi aika kovan työn alla jos herra koko hänen luottamuksensa halusi. Hän saattoi loukata miestä sanoillaan, mutta se oli vain totta.
"Jos haluatte oikeasti auttaa minua, saatte todistaa sen", tyttö sanoi ja uskoi että nyt herra luovuttaisi auttamisen suhteen. Miten tämä edes pystyisi todistamaan tytölle halunsa auttaa. Vaikka toisaalta Meg mietti että herra saattaisi oikeasti haluta auttaa, olihan toisella ollut hyvä selityskin. Toisaalta taasen, ei neiti oikein tiennyt uskoakko. Saattoihan olla että mies tarjosi apua vain säälistä, eikä tytön itsensä takia. Kuin taikaiskusta tytön viereen tuli Kuro, joka näytti hymyilevän tyytyväisenä.
"Ilmeisesti sovitte asiat, jouduitteko pyytämään uudestaan anteeksi?", haltiamies kysyi Gabelta, kun tyttö avasi suunsa.
"Itse asiassa Kuro se olin minä joka pahoitteli, olit oikeassa olin liian julma herralle", tyttö totesi ja samassa hän katsahti haltiamiestä joksenkin miettiväisesti. Kuro ihmetteli neidin katsetta pitkään ja oli tavallaan hyvillään neidin pyytäessä anteeksi.
"Kuro, tämä herra haluaisi auttaa minua, uskoisitko sinä häntä?", Meg kysyi haltiamieheltä, olihan mies ollut aina luotettavin ihminen. Hän oli tuntenut León tyttöä paremmin ja varmasti osasi sanoa uskaltaisiko tyttö antaa toisten auttaa häntä. Haltiamies katsahti ensin hämmentyneenä neitiä ja siirsi katseensa Gabeen.
"Oletteko tosissane sir, haluatteko te oikeasti auttaa neiti Karenia?", haltiaherra kysyi varmistuakseen, ehkä tyttö vain oli luullut miehen tarjoavan apuaan. Tosin miksi neiti valehtelisi haltiamiehelle moisesta asiasta, tyttö kun ei yleensäkkään pitänyt avunannosta, sen herra oli oppinut näiden vuosien aikana.
"En minä pelkää sanoa sitä ääneen, ajattelin vain sen olevan salaisuus", tyttö totesi topakasti, ei hän epäröinyt sanoa sanottaviaan ainakaan yleensä. Juuri nytkin hän yritti pitää itseään hillityn kohteliaana. Kuitenkin tyttö oli varsin utelias kuulemaan miksi tämä puolivampyyri halusi auttaa häntä. Miehen hymystä tytölle tuli mieleen, että kysymys oli varsin miellyttävä. Kun Gabe alkoi selittämään asian miksi hän halusi auttaa tyttöä, oli neidin pidettävä pokkaansa. Mutta miehen päästessä kohtaan jossa puhdistajat tulivat kuvioihin neidin ilme synkkeni. Gabrielin selitettyä loppuun asti neiti kelasi asiat päässään, ilmeisesti mies ei pitäisi siitä jos tyttö kertoisi itse asiassa haluavansa vampyyriksi. Se varmasti myös loukkaisi miestä, joten neiti antoi olla. Tässä oli vain yksi pieni pulma.
"Anteeksi huomattaa ikävä seikka, minä en pahemmin luota teihin.. enkä tunne vanhempianne tai veljeänne", neiti tokaisi suoraan, tyttö kyllä luotti miehen sanaan, mutta miten hän voisi luottaa elämänsä miehelle. Ei, se olisi aika kovan työn alla jos herra koko hänen luottamuksensa halusi. Hän saattoi loukata miestä sanoillaan, mutta se oli vain totta.
"Jos haluatte oikeasti auttaa minua, saatte todistaa sen", tyttö sanoi ja uskoi että nyt herra luovuttaisi auttamisen suhteen. Miten tämä edes pystyisi todistamaan tytölle halunsa auttaa. Vaikka toisaalta Meg mietti että herra saattaisi oikeasti haluta auttaa, olihan toisella ollut hyvä selityskin. Toisaalta taasen, ei neiti oikein tiennyt uskoakko. Saattoihan olla että mies tarjosi apua vain säälistä, eikä tytön itsensä takia. Kuin taikaiskusta tytön viereen tuli Kuro, joka näytti hymyilevän tyytyväisenä.
"Ilmeisesti sovitte asiat, jouduitteko pyytämään uudestaan anteeksi?", haltiamies kysyi Gabelta, kun tyttö avasi suunsa.
"Itse asiassa Kuro se olin minä joka pahoitteli, olit oikeassa olin liian julma herralle", tyttö totesi ja samassa hän katsahti haltiamiestä joksenkin miettiväisesti. Kuro ihmetteli neidin katsetta pitkään ja oli tavallaan hyvillään neidin pyytäessä anteeksi.
"Kuro, tämä herra haluaisi auttaa minua, uskoisitko sinä häntä?", Meg kysyi haltiamieheltä, olihan mies ollut aina luotettavin ihminen. Hän oli tuntenut León tyttöä paremmin ja varmasti osasi sanoa uskaltaisiko tyttö antaa toisten auttaa häntä. Haltiamies katsahti ensin hämmentyneenä neitiä ja siirsi katseensa Gabeen.
"Oletteko tosissane sir, haluatteko te oikeasti auttaa neiti Karenia?", haltiaherra kysyi varmistuakseen, ehkä tyttö vain oli luullut miehen tarjoavan apuaan. Tosin miksi neiti valehtelisi haltiamiehelle moisesta asiasta, tyttö kun ei yleensäkkään pitänyt avunannosta, sen herra oli oppinut näiden vuosien aikana.