Hahmohakemukset sekä ohjeet liittymiseen.
Kun hahmosi on hyväksytty, voit tehdä luoda sille uuden threadin Hahmot-osioon.

Tänne tulee lyhyt esittely jokaisesta hahmosta. Siis yksi topic/hahmo.

Tänne saavat pelaajat tunkasta kaikki ilmoituksensa. Poissaolot, hahmonhyllytykset, sun muut ilmoitusluontoset asiat. Myös lopetusilmoitukset.
yksi topic/pejaala ja kaikki omat ilmoitukset sinne.

Pelaajien fanartit, fanficit sun muut omat taiteilut.

Unohtuuko välillä, että missä hahmosi milloinkin on?
Tee tänne topic omalla nimelläsi, ja voit aina muokata (ei siis uutta viestiä, vaan painat 'modify' kohtaa) ensimmäisessä viestissä olleita hahmon tietoja. Siis vain yksi viesti / topic, ja yksi topic / pelittäjä! ^^

Vaivaako mieltäsi jokin kysymys? Entä onko sinulla loistava ehdotus? Myös peliseuraa haetaan tässä osiossa.

Lyrathin ympäristössä on jonkin verran pieniä saaria, varsinkin Laguunin tietämille. Tänne niillä/niiden läheisyydessä tapahtuvat pelitykset. Muistakaa kuitenkin, että saarille on vaikea päästä!

Laguuni on ainoa paikka Lyrathin rannoilla, josta pääsee saarelle. Siellä on hiekkaranta, jonka ympärillä on kaunis metsämuuri, joka tuudittaa uskoon, että Lyrath on paratiisi. Metsä rajat ovat epäluonnollisen selkeät, koska huhutaan, että Johtajat itse olisivat sen nostattaneet ikään kuin kulissiksi Lyrathiin saapuville muukalaisille. Pihlajaa ja leppää kasvava tummanvihreä metsä on kaunis ja tuoksuu aina raikkaalle. Metsäneläimet ovat yllättävän kesyjä ja koko paikka on kuin satukirjasta kirkkaiden laineiden lyödessä valkealle hiekalle.

Tulivuori kohoaa suurena ja tummana taivasta vasten Etelä-Lyrathissa. Se purkautui pari vuosikymmentä sitten haudaten ympäroistön alleen. Maasto vuoren ympärillä on alkanut pikkuhiljaa palautua ennalleen, vaikkakin korkeista puista on enää jäljellä hiiltyneitä, kasvien peittämiä runkoja.

Namarin kaupunki on perustettu Etelässä sijaitsevan suuremman järvi-jokimuodostelman eteläpuolelle. Kaupunki on paikalla, joka kesäisin rohkeaa lämmetä muuta saarta paljon enemmän ja siellä sataa harvoin. Hedelmällisen luonnon takaa kuitenkin tulivuori ja laaja makea järvi, jota ei toistaiseksi ole vielä nimetty. Kaupungin ulkoasu on melko yksipuolista, mutta kaunista. Sen rakennukset on pääasiassa rakennettu puusta. Kaupungilla on ns. etäpesäkkeitä ympäri järveä, ja monissa tällaisissa pienissä kyläyhteisöissä asuu runsaasti sekä maanviljelijöitä, että käsityöläisiä. Namar on yleisesti tunnettu kauppapaikka, sillä se kauppiaiden suosiossa. Kylmien ilmojen vallatessa Lyrathia kaikki kauppiaat matkaavat Namariin talvehtimaan.

Itään, suuren suon pohjoiselle puolelle perustettiin Frenon vilkas satamakaupunki.
Humaltuneet merimiehet ovat Frenossa tavanomainen näky.
Merelle uskaltautuneet kalastajat myyvät saaliinsa kaupungin vilkkailla toreilla. Koska talot on rakennettu lähelle merta, yleisenä talojen rakennusmateriaalina onkin käytetty kiveä.
Asukkaat ovat kiinnittäneet paljon huomiota talojensa ulkonäköön, joten ne ovat koristeellisia ja siksi vaikuttavaa katsottavaa.
Frenon tarkoitus onkin tehdä lähtemätön vaikutus ohikulkijaan. Kaupungissa on monia korkeuksiin kohoavia kauniita torneja, joilla ei taida olla juurikaan muuta tarkoitusta kuin hyvälle näyttäminen.
Aikojen saatossa Freno on kasvanut yhä suuremmaksi ja levinnyt sisämaahan päin. Siellä näkee enemmän maanviljelijöitä ja käsityöläisiä. Varsinainen ’ydinkaupunki’ eli kaupunki lähempänä merta on ympäröity muurilla.

Suo on laaja, aavemainen alue, jossa kaikki yliluonnollinen tuntuu viihtyvän hyvin. Se on suo, jonne moni viaton olento on kadonnut koskaan palaamatta. Suo on varsin vetelä paikka, varsinkin keväällä, kun joet tulvivat lumien sulaessa. Suolla kasvaa paljon sammalia, muutamia kitukasvuisia puita, sekä pieniä puskia. Usvaa suolla tuntuu olevan todella usein, joka vain lisää aavemaista vaikutelmaa. Seisova ilma haisee hieman ummehtuneelle ja mädille kasveille. Ilma ei ole erityisen lämmintä, eikä erityisen kylmääkään, mutta kosteaa se on. Linnut eivät viihdy soilla ja niiden laulua ei siellä juuri kuulu, vain pienien ötököiden siritystä ja pörinöitä.

Entinen pääkaupunki, nykyisellään rauniokaupunki

Mihraksessa näkyi kaikkien Lyrathin kansojen vaikutus. Mihraksessa ei ollut arkkitehtuurissa mitään selvää linjaa, jonka mukaan kaikki talot ja rakennukset olisi rakennettu. Rakennukset olivat kaikenkokoisia, -mallisia ja -laisia. Mihraksessa liikkuu sakkia laidasta laitaan. Kaupunki oli rakennettu Idässä päin virtaavan joen varrelle. Asutusta oli molemmin puolin jokea ja virran yli meni usempi kuin yksi silta. Koska joki virtasi Mihrasin läpi, jokea pitkin kulkevat laivat pysähtyivät Mihrakseen myymään tavaroitaan ja vaihtamaan kuulumisiaan.

Jonkin aikaa sitten Mihras paloi kauttaaltaan. Nykyisellään se on aavemainen, vaikkakaan ei autio, sillä Mihrasin raunioiden liepeille sen entiset eloonjääneet asukkaat ovat alkaneet jällleen rakentaa kotejaan. Itse Mihras on kuitenkin hiljainen ja salamyhkäinen paikka, jossa majailee monenlaista otusta, kuten pieniä demoneita, hylkiöitä, sairaita, orpoja...

Domarch on vilkas, mutta pieni kaupunki Drienin ja Mihraksen puolivälissä, missä suuri joki erkanee mereen. Domarch on aina ollut Pohjoisen kaupankäyntipaikka, ja etenkin pääkaupungin tuhon jälkeen se on kasvanut suuremmaksi. Kaupungin ulkoasussa on pieni pohjoismaisen synkkä vivahde, mutta vilkkaan liikenteen ja kaupankäynnin ansiosta se on kuin pala rikasta etelää. Koska kaupunki sijaitsee joen risteämässä ja on oikeastaan levittäytynyt joen kaikille rannoille, vene- ja pieni laivaliikenne ovat tavallista. Tämä tekee Domarchista hyvin Venetsian kaltaisen.

Kuten joka puolella Lyrathia, Pohjoisessakin on muutamia pikkukyliä, joissa asuu vain vähän asukkaita. Täällä pelataan pelit, jotka sijoittuvat näihin kyliin. Jos joku keksii kylälle hyvän nimen se laitetaan keskusteluketjun otsikkoon.

Metsä on synkkä, kostea ja aavemainen paikka. Vain harvat uskaltautuvat metsään, missä taikuus on vapaana ja melkein mitä vain voi tapahtua. Kerrotaan metsissä asuvat karkoitettuja, noitia, vampyyrejä, ihmissusia, kaikki joita yhteisö hylkii. Metsän hallitseva puulaji on kuusi ja muutamat sitkeät paju- ja köynnöskasvit. Muukalaisia ei metsässä liiku, eivätkä Pohjoisen metsässä asuvat edes pidä vieraista. Metsä on loihdittu ja vain metsässä asuneet tietävät, miten siellä kuljetaan. Valoa ei puiden latvustön läpi pääse lainkaan. Huhutaan, että Pohjoisemman metsän puut elävät ja metsästä on lukuisia muitakin kertomuksia.

Kuten joka puolella Lyrathia, Lännessäkin on muutamia pikkukyliä, joissa asuu vain vähän asukkaita. Täällä pelataan pelit, jotka sijoittuvat näihin kyliin. Jos joku keksii kylälle hyvän nimen se laitetaan keskusteluketjun otsikkoon.

Silmänkantamattomiin hiekkaa, soraa ja kivisiä alueita. Siellä täällä kasvaa muutama haalean vihreä ruohotupsu tai kitukasvuinen pensas tai matala, säkkäräinen puu. Kuivat purevat ja hiekan sotkemat tuulet puhaltavat arolla koko ajan. Vettä on hyvin vaikea löytää...

Jotkut Lyrathin suurimmat ja pienemmätkin joet saavat alkunsa kyseisiltä vuorilta. Myös kääpiöt tekevät kaivauksia kyseisillä vuorilla. Vuoristossa ilma on viileää, melkein kylmää ja maasto on karua. Mikä hyvänsä olento ei kykene elämään ja selviämään siellä. Kesäisin vuoristossa sataa räntää ja talvisin lunta. Kova tuuli on vuoristossa aika yleinen. Itse vuoret ovat jyrkkärinteisiä, lumihuippuisia ja korkeita. Lyrathin korkein vuori ylettyy pilvien yläpuolelle kurkottaen kohti taivasta. Kukaan ei ole koskaan käynyt ihan vuoren huipulla, koska ilma siellä on niin ohutta ja kylmä

Vuorten keskellä olevassa melko piilossa sijaitsevassa laaksossa ei ole paljon asukkaita, sillä sinne ei mene kuin yksi vaikeakulkuinen tie, jota ei voi kulkea talvella ollenkaan. Laakso on kookas ja lähes kokonaan lehtomaisen metsän peitossa. Ainoastaan kristallinkirkas järvi, sekä korkeammalta vuorilta laskeva joki rikkovat metsämaiseman. Talvisin paikka on hyvin luminen ja tiettömyyden tähden melko vaikeakulkuista.