Post by Nekosan on Feb 8, 2011 20:58:08 GMT 2
"Itse asiassa se on! Neitikin tajuaa ettei kaikki mene miten hän haluaa.. enkä usko että neidillä mitään pahempia riitoja syntyisi.. ainakaan tämän nuoremman tytön kanssa. Miten nyt tunnen neitiäni, uskon että perheenne voisi tehdä hänelle hyvää, vaikkei se korvaa herra ja rouva Bloodia", Kuro totesi heti Gaben jutun jälkeen. Hänestä se oli oikeasti mahtavaa, jos neiti päättäisi ryhtyä perheenjäseneksi. Neiti oppisi jakamaan asioita ja hänestä saattaisi tulla suojelunhaluinen uutta perhettään kohtaan.
Meg kuunteli kun Gabe kertoi hänelle revontulista. Kuulosti varsin kauniilta.
"Kuulostaa kauniilta, voi jos minäkin näkisin niitä joskus!", tyttö totesi ja siirsi miehestä katseen taas taivaaseen. Tähdet loistivat kirkkaasti ja neiti tunsi olonsa hiukan paremmaksi. Pientä horjumista lukuun ottamatta tytöstä tuntui ihan normaalille, hiukan hilpeämmältä vain. Hän ei huomannut Gaben tuskallista katsetta, kun tämä seuraili neidin keikkumista. Kun Kuro saapui suloisen leivoksen kanssa, oli kreivin pojalla naurussa pidättelemistä ja palvelijalla ihmettelemistä, kun Meg ylisti haltiaherraan maasta taivaisiin. Kun tyttö päästi miehestä irti, hän naurahti Gabrielin kohteliaisuudelle.
"No mutta kiitos kiitos, harvemmin kuulee moista kohteliaisuutta ylempia arvoisten herrojen suusta", Meg totesi ja hiplaisi hiukan hiuksiaan, jotka heilahtivat pienestä tuulahduksesta. Ilma oli viileä mutta tyttö ei tuntenut vilpoisuutta pahemmin. Kuro katsoi hämentyneenä mitä kreivin poika ajoi takaa, kun tämäkin kehui vielä palvelijaa.
"Olet oikeassa Gabe, Kuron kaltaista herraa saa etsiä kauk- oikeastaa muita ei olekkaan.. hah.. tämä herra on sentään kestänyt vaikka ja mitä minun kanssani.. Parhaimpia palvelijoita en ole tavannutkaan!", tyttö totesi iloiseen sävyyn ja puna syveni haltian poskilla. Hän ei ollut koskaan kuullut moista kohteliaisuutta neidin suusta ja oli hyvin hämillään, vaikka neiti olikin humalassa. Saman tien neiti haukkasi leivostaan ja maiskutteli sitä.
"Mmm.. hyvää! Tämä maistuu yhtä hyvältä kuin miltä näyttää", tyttö totesi iloisesti ja katsahti taivaalle hiukan miettiväisenä.
"Kuule Kuro voiko kukaan rakastua minuun?", Megumi kysyi aivan yhtäkkiä ja haltiamiehen ilme näytti hämmentyneemmältä. Mistä neiti oli moisen kysymyksen saanut päähänsä.
"Riippuu mitä tarkoitatte neiti Karen.. mutta jos haluatte rehellisen vastausksen uskon että kyllä teihin joku voi rakastuakkin, olette fiksu, kaunis ja itsevarma.. mitä vanhemmaksi tulette sitä enemmän kaunistutte ja viisastutte. Eikö niin Gabriel-herra? Vai mitä mieltä te olette?", haltiamies vastasi rehellisesti ja katsahti hiukan Gabrielia, olisi mukava saada kuulla herrankin mielipide. Nyt jopa Megkin kääntyi katsomaan miehiä. Enemmäkseen hän mietti puhuiko Kuro rehellisesti, mutta miksi mies valehtelisikaan. Ellei tämä vain latoisi kohteliaisuuksia lepyttääkseen neitiä, mutta miksi toinen niin tekisi, eihän hän ollut mistään vihainen. Tosin kysymyskin oli ihmeellinen, mistä hän oli sen edes keksinyt.
//Voi ei! Meg päissään kyselee ihania kysymyksiä :'3//
Meg kuunteli kun Gabe kertoi hänelle revontulista. Kuulosti varsin kauniilta.
"Kuulostaa kauniilta, voi jos minäkin näkisin niitä joskus!", tyttö totesi ja siirsi miehestä katseen taas taivaaseen. Tähdet loistivat kirkkaasti ja neiti tunsi olonsa hiukan paremmaksi. Pientä horjumista lukuun ottamatta tytöstä tuntui ihan normaalille, hiukan hilpeämmältä vain. Hän ei huomannut Gaben tuskallista katsetta, kun tämä seuraili neidin keikkumista. Kun Kuro saapui suloisen leivoksen kanssa, oli kreivin pojalla naurussa pidättelemistä ja palvelijalla ihmettelemistä, kun Meg ylisti haltiaherraan maasta taivaisiin. Kun tyttö päästi miehestä irti, hän naurahti Gabrielin kohteliaisuudelle.
"No mutta kiitos kiitos, harvemmin kuulee moista kohteliaisuutta ylempia arvoisten herrojen suusta", Meg totesi ja hiplaisi hiukan hiuksiaan, jotka heilahtivat pienestä tuulahduksesta. Ilma oli viileä mutta tyttö ei tuntenut vilpoisuutta pahemmin. Kuro katsoi hämentyneenä mitä kreivin poika ajoi takaa, kun tämäkin kehui vielä palvelijaa.
"Olet oikeassa Gabe, Kuron kaltaista herraa saa etsiä kauk- oikeastaa muita ei olekkaan.. hah.. tämä herra on sentään kestänyt vaikka ja mitä minun kanssani.. Parhaimpia palvelijoita en ole tavannutkaan!", tyttö totesi iloiseen sävyyn ja puna syveni haltian poskilla. Hän ei ollut koskaan kuullut moista kohteliaisuutta neidin suusta ja oli hyvin hämillään, vaikka neiti olikin humalassa. Saman tien neiti haukkasi leivostaan ja maiskutteli sitä.
"Mmm.. hyvää! Tämä maistuu yhtä hyvältä kuin miltä näyttää", tyttö totesi iloisesti ja katsahti taivaalle hiukan miettiväisenä.
"Kuule Kuro voiko kukaan rakastua minuun?", Megumi kysyi aivan yhtäkkiä ja haltiamiehen ilme näytti hämmentyneemmältä. Mistä neiti oli moisen kysymyksen saanut päähänsä.
"Riippuu mitä tarkoitatte neiti Karen.. mutta jos haluatte rehellisen vastausksen uskon että kyllä teihin joku voi rakastuakkin, olette fiksu, kaunis ja itsevarma.. mitä vanhemmaksi tulette sitä enemmän kaunistutte ja viisastutte. Eikö niin Gabriel-herra? Vai mitä mieltä te olette?", haltiamies vastasi rehellisesti ja katsahti hiukan Gabrielia, olisi mukava saada kuulla herrankin mielipide. Nyt jopa Megkin kääntyi katsomaan miehiä. Enemmäkseen hän mietti puhuiko Kuro rehellisesti, mutta miksi mies valehtelisikaan. Ellei tämä vain latoisi kohteliaisuuksia lepyttääkseen neitiä, mutta miksi toinen niin tekisi, eihän hän ollut mistään vihainen. Tosin kysymyskin oli ihmeellinen, mistä hän oli sen edes keksinyt.
//Voi ei! Meg päissään kyselee ihania kysymyksiä :'3//