Post by bloodywolf on Aug 7, 2012 16:10:33 GMT 2
//Cheikki, huhuuu! :3 //
"Mutta sinä et saa kertoa tästä kellekkään. Lupaatko?" Terry sanoi matalalla äänellä ja katseli edessään istuvaa nuorta tyttöä tuiman vakavasti. Hän ei millään olisi uskonut törmäävänsä puolenpäivän aikaan vanhaan perhetuttuunsa täällä, näin kaukana kotoaan. Ja tuo oli vielä tunnistanut hänet ja raahannut kanssaan juttusille erään majatalon baariin.
Tietenkään tyttö ei uskonut aluksi Terryn kertomusta siitä että oli ihan omasta tahdostaan lähtenyt eikä ollut aikeissa palata, mutta muutaman vakuuttelun jälkeen oli tuon pakko uskoa.
"Miksen, sinuahan kaivataan kotona. Kaikki kaipaavat!" Lillyetta vastasi ja risti kätensä puuskaan.
Terry kumartui pöydän yli kiukkuisen näköisenä.
"En ole enää pikkulapsi, saan tehdä mitä haluan.." poika sihahti "Sinä et saa kertoa kellekkään että näit minut, William pyörii kintereilläni ja rahaa minut kotiin jos saa kiinni" poika jatkoi hiljaa ajatellen kaunaisesti äitinsä hovimestaria.
"Voi sinua Terry.." Lillyetta huokaisi ja joi lasistaan sirosti kulauksen. He näyttivät varmasti huvittavalta parivaljakolta; Tyttö oli pukeutunut koreasti kauniiseen vihreään leninkiin ja tuon kampaus oli kauniilla nutturalla päänpäällä josta lähti yksi pitkä kihara joka lakseutui naisen olkapäälle. Terry sen sijaan ei ollut lähelläkään aatelista ulkonäöltään. Pojan arkiset, hiukan tahraantuneet vaatteet, pörröinen tukka ja mustat pitkävartiset maiharit saivat hänet näyttämään siltä että hän olisi pikemminkin kasvanut jossain katuojassa.
"Sinunlaisesi nuori ja söpö lordi ei saisi juoksennella ympäriinsä tuon näköisenä. Luulevat sinua vielä köyhäksi" Lillyetta sanoi kuin olisi lukenut pojan ajatukset, ja laski lasinsa pöydälle.
"Sano mitä sanot, mutta minun mielestäni sinun tulisi käyttäytyä arvosi mukaisesti" tyttö tuhahti ja kun poika ei näyttänyt taipuvan, nousi tuolilta. Terry tarttui tuon käteen kun toinen oli hänen kohdallaan ennen lähtöään "Sinun pitää luvata!" puoliverinen sanoi kulmiaan kurtistaen.
"Äh, hyvä on. Tee miten mielit, en aio kannella sinusta" Lillyetta sanoi silmiään pyöräyttäen ja kiskaisi kätensä irti "Mutta tyhmä sinä olet".
Terry katsoi tytön perään ja tuhahti. Hänen asiansa eivät millään muotoa kuuluneet tuolle, eivät yhtään kenellekkään. Hän ei taatusti ikinä koskaan milloinkaan palaisi kotiin ennenkuin kaikki oppisivat ymmärtämään että hän ei aikonut muuttua miksikään siitä mikä oli. Poika katseli pöydän pintaa ja tunsi itsensä vihaiseksi itselleen. Tuntui typerältä että kaikki halusivat hänet kotiin mutta kukaan ei halunnut hänen olevan oma itsensä. Hän halusi vain löytää jonkun kivan pojan ja tulla iloiseksi ja hyväksytyksi.
Terry huokaisi syvään. Oliko se tosiaan liikaa pyydetty?
"Mutta sinä et saa kertoa tästä kellekkään. Lupaatko?" Terry sanoi matalalla äänellä ja katseli edessään istuvaa nuorta tyttöä tuiman vakavasti. Hän ei millään olisi uskonut törmäävänsä puolenpäivän aikaan vanhaan perhetuttuunsa täällä, näin kaukana kotoaan. Ja tuo oli vielä tunnistanut hänet ja raahannut kanssaan juttusille erään majatalon baariin.
Tietenkään tyttö ei uskonut aluksi Terryn kertomusta siitä että oli ihan omasta tahdostaan lähtenyt eikä ollut aikeissa palata, mutta muutaman vakuuttelun jälkeen oli tuon pakko uskoa.
"Miksen, sinuahan kaivataan kotona. Kaikki kaipaavat!" Lillyetta vastasi ja risti kätensä puuskaan.
Terry kumartui pöydän yli kiukkuisen näköisenä.
"En ole enää pikkulapsi, saan tehdä mitä haluan.." poika sihahti "Sinä et saa kertoa kellekkään että näit minut, William pyörii kintereilläni ja rahaa minut kotiin jos saa kiinni" poika jatkoi hiljaa ajatellen kaunaisesti äitinsä hovimestaria.
"Voi sinua Terry.." Lillyetta huokaisi ja joi lasistaan sirosti kulauksen. He näyttivät varmasti huvittavalta parivaljakolta; Tyttö oli pukeutunut koreasti kauniiseen vihreään leninkiin ja tuon kampaus oli kauniilla nutturalla päänpäällä josta lähti yksi pitkä kihara joka lakseutui naisen olkapäälle. Terry sen sijaan ei ollut lähelläkään aatelista ulkonäöltään. Pojan arkiset, hiukan tahraantuneet vaatteet, pörröinen tukka ja mustat pitkävartiset maiharit saivat hänet näyttämään siltä että hän olisi pikemminkin kasvanut jossain katuojassa.
"Sinunlaisesi nuori ja söpö lordi ei saisi juoksennella ympäriinsä tuon näköisenä. Luulevat sinua vielä köyhäksi" Lillyetta sanoi kuin olisi lukenut pojan ajatukset, ja laski lasinsa pöydälle.
"Sano mitä sanot, mutta minun mielestäni sinun tulisi käyttäytyä arvosi mukaisesti" tyttö tuhahti ja kun poika ei näyttänyt taipuvan, nousi tuolilta. Terry tarttui tuon käteen kun toinen oli hänen kohdallaan ennen lähtöään "Sinun pitää luvata!" puoliverinen sanoi kulmiaan kurtistaen.
"Äh, hyvä on. Tee miten mielit, en aio kannella sinusta" Lillyetta sanoi silmiään pyöräyttäen ja kiskaisi kätensä irti "Mutta tyhmä sinä olet".
Terry katsoi tytön perään ja tuhahti. Hänen asiansa eivät millään muotoa kuuluneet tuolle, eivät yhtään kenellekkään. Hän ei taatusti ikinä koskaan milloinkaan palaisi kotiin ennenkuin kaikki oppisivat ymmärtämään että hän ei aikonut muuttua miksikään siitä mikä oli. Poika katseli pöydän pintaa ja tunsi itsensä vihaiseksi itselleen. Tuntui typerältä että kaikki halusivat hänet kotiin mutta kukaan ei halunnut hänen olevan oma itsensä. Hän halusi vain löytää jonkun kivan pojan ja tulla iloiseksi ja hyväksytyksi.
Terry huokaisi syvään. Oliko se tosiaan liikaa pyydetty?