Post by bloodywolf on Apr 16, 2013 23:07:19 GMT 2
Puoliverinen nielaisi pienen nyyhkäyksen kun mies siirtyi pois hänen altaan sängynreunalle istumaan. Poikakin nousi istumaan, mutta jäi paikoilleen peiton alle katsomaan varovasti toisen hikistä selkää.
Terry pelkäsi koko ajan että vetehinen sanoisi jotain jota hän ei haluaisi kuulla, mutta pieni osa hänestä halusi että se mielummin olisi jotain sellaista kuin ei mitään. Eniten hän nyt pelkäsi Yaradanin ärsyyntyvän häneen tai sanovat ettei oikeasti pitänyt hänestä yhtään.. Tai jotain joka viittaisi siihen että toinen menisi pois eikä hän enää koskaan näkisi tuota. Jos Terryllä olisi ollut yhtään vähemmän itsehillintää hän olisi varmasti purskahtanut itkuun ja takertunut mieheen kiinni ja anellut ettei tuo jättäisi häntä yksin.
Kunnes hän lopulta anelikin.
Yaradan näytti kuitenkin melkeimpä pelästyneeltä hänen sanoistaan. Terry katseli hetken aikaa miestä hiukan hämmentyneenä tuon vastauksesta, kunnes laski katseensa peittoon jonka pintaa hän näpersi hajamielisesti sormillaan.
"En tiedä.." hän sanoi hiljaa "jos sinä-" Terry puraisi huultaan pienesti ja jätti lauseen kesken. Hänen oli ollut tarkoitus sanoa että jos toinen ei pitänyt hänestä, mutta hän ei halunnut sanoa sitä ääneen kahdesta syystä; Ensimmäinen oli se että häntä pelotti koko ajatus ja äänen lausuttuna se olisi vielä ahdistavampi, ja toinen oli se että hän oli melko varma että se saattaisi loukata Yaradania.
Toisen ehdottaessa että he menisivät kävelylle, ihmishaltia nosti katseensa peiton pinnasta suoraan vetehiseen. Hän nyökkäsi vaisusti ja alkoi itsekkin pukea päälleen. Ehkä ulkoilma tekisi ihan hyvää.. ilma täällä huoneessa oli tunkkainen ja hiostava, ja ilmapiirikin kireä. Ulkonä käyminen voisi tehdä hyvää.
Yaradanin pieni suukko hänen päälaelleen ja kuiskaus saivat Terryn niskan kuumottamaan, ja poika ei voinut estää pientä hymyä nousemasta huulilleen.
Hän käveli Yaradanin viereen ja kietoi kätensä tuon käsivarren ympärille, toivoen ettei mies viskaisi niitä pois.
"Hyvä" hän vastasi pienesti. Yaradan oli selvästi vähän ujo ja huono puhumaan tunteistaan, tai siltä ainakin vaikutti. Mutta ainakaan tuo ei ollut jättämässä häntä. Se teki Terryn olon paljon, paljon paremmaksi.
Terry pelkäsi koko ajan että vetehinen sanoisi jotain jota hän ei haluaisi kuulla, mutta pieni osa hänestä halusi että se mielummin olisi jotain sellaista kuin ei mitään. Eniten hän nyt pelkäsi Yaradanin ärsyyntyvän häneen tai sanovat ettei oikeasti pitänyt hänestä yhtään.. Tai jotain joka viittaisi siihen että toinen menisi pois eikä hän enää koskaan näkisi tuota. Jos Terryllä olisi ollut yhtään vähemmän itsehillintää hän olisi varmasti purskahtanut itkuun ja takertunut mieheen kiinni ja anellut ettei tuo jättäisi häntä yksin.
Kunnes hän lopulta anelikin.
Yaradan näytti kuitenkin melkeimpä pelästyneeltä hänen sanoistaan. Terry katseli hetken aikaa miestä hiukan hämmentyneenä tuon vastauksesta, kunnes laski katseensa peittoon jonka pintaa hän näpersi hajamielisesti sormillaan.
"En tiedä.." hän sanoi hiljaa "jos sinä-" Terry puraisi huultaan pienesti ja jätti lauseen kesken. Hänen oli ollut tarkoitus sanoa että jos toinen ei pitänyt hänestä, mutta hän ei halunnut sanoa sitä ääneen kahdesta syystä; Ensimmäinen oli se että häntä pelotti koko ajatus ja äänen lausuttuna se olisi vielä ahdistavampi, ja toinen oli se että hän oli melko varma että se saattaisi loukata Yaradania.
Toisen ehdottaessa että he menisivät kävelylle, ihmishaltia nosti katseensa peiton pinnasta suoraan vetehiseen. Hän nyökkäsi vaisusti ja alkoi itsekkin pukea päälleen. Ehkä ulkoilma tekisi ihan hyvää.. ilma täällä huoneessa oli tunkkainen ja hiostava, ja ilmapiirikin kireä. Ulkonä käyminen voisi tehdä hyvää.
Yaradanin pieni suukko hänen päälaelleen ja kuiskaus saivat Terryn niskan kuumottamaan, ja poika ei voinut estää pientä hymyä nousemasta huulilleen.
Hän käveli Yaradanin viereen ja kietoi kätensä tuon käsivarren ympärille, toivoen ettei mies viskaisi niitä pois.
"Hyvä" hän vastasi pienesti. Yaradan oli selvästi vähän ujo ja huono puhumaan tunteistaan, tai siltä ainakin vaikutti. Mutta ainakaan tuo ei ollut jättämässä häntä. Se teki Terryn olon paljon, paljon paremmaksi.