Post by nerpyli on Jan 26, 2010 16:49:26 GMT 2
(( Varislapsosta odottelisin seuraksi. : D ))
Aurinko oli jo vaipumassa horisontin taakse, mutta raskas pilviverho ei antanut sille tilaisuutta levittää viimeisiä säteitään Lyrathin itäiseen kolkkaan. Näitä muutamia säteitä ei kuitenkaan kukaan tuntunut edes kaipaavan, kaikki hääräsivät kiireissään kaupungin kaduilla yrittäen saada askareensa tehtyä ennen tummien pilvien enteilemää lumimyrskyä.
Juoskentelevien kaupunkilaisten seasta löytyi myös muukalaisia, yksi näistä nimeltään Andelailè. Neiti kuljeskeli rivakoin askelin ohuen ja tallatun lumiverhon peittämiä katuja etsien katseellaan kuppilaa tai mitä tahansa muuta suojaisaa paikkaa, jossa voisi hetken viettää vaikkapa kuuman teekupposen äärellä. Vampyyrineiti ei nimittäin erityisemmin innostunut ajatuksesta lumeen hautautumisesta.
Anin harhaileva katse pysähtyi kylmässä tuulessa kiikkuvaan haalistuneeseen, mutta jollain tavalla kutsuvan näköiseen kylttiin. "Majatalo Mäyränpesä". Kuulosti... Omaperäiseltä, mutta saisi kelvata. Ensimmäiset lumihiutaleet olivat jo alkaneet tanssia navakoituvan tuulen tahdissa, ja pian varmasti tanssiin olisi liittynyt jo muutama satatuhatta lisää.
Vampyyri kiirehti majatalon ovelle sormet kohmeessa pakkasilmasta ja pujahti nopealla ovenavauksella sisään.
Sisällä vallitsi rauhallinen ja kotoisa tunnelma, valaistus oli monien pienten öljylamppujen ja kynttilöiden varassa ja pöytiä oli ripoteltu epäjärjestelmällisesti sinne tänne pitkin majatalon alakertaa. Pieni takkakin löytyi huoneen nurkasta ja siellä leikki iloinen pieni tuli täysin tietämättömänä ulkona vallitsevasta kylmyydestä. Majoitustilojen luokse johtivat puiset portaat, jotka näyttivät jo kokeneen yhtä jos toista.
An ei kiinnittänyt erityisemmin huomiota muihin mahdollisiin asiakkaisiin, vaan hakeutui ikkunan vierestä löytyvään pöytään ja istahti alas kulahtaneelle puutuolille lämmittelemään pakkasenpuremia sormiaan. Nyt täytyi vain hartaasti toivoa, että paikan emäntä olisi sitä suvaitsevaa laatua, joka salli muidenkin kuin vain majatalossa yöpyjien lämmitellä majansa kotoisassa tunnelmassa.
Aurinko oli jo vaipumassa horisontin taakse, mutta raskas pilviverho ei antanut sille tilaisuutta levittää viimeisiä säteitään Lyrathin itäiseen kolkkaan. Näitä muutamia säteitä ei kuitenkaan kukaan tuntunut edes kaipaavan, kaikki hääräsivät kiireissään kaupungin kaduilla yrittäen saada askareensa tehtyä ennen tummien pilvien enteilemää lumimyrskyä.
Juoskentelevien kaupunkilaisten seasta löytyi myös muukalaisia, yksi näistä nimeltään Andelailè. Neiti kuljeskeli rivakoin askelin ohuen ja tallatun lumiverhon peittämiä katuja etsien katseellaan kuppilaa tai mitä tahansa muuta suojaisaa paikkaa, jossa voisi hetken viettää vaikkapa kuuman teekupposen äärellä. Vampyyrineiti ei nimittäin erityisemmin innostunut ajatuksesta lumeen hautautumisesta.
Anin harhaileva katse pysähtyi kylmässä tuulessa kiikkuvaan haalistuneeseen, mutta jollain tavalla kutsuvan näköiseen kylttiin. "Majatalo Mäyränpesä". Kuulosti... Omaperäiseltä, mutta saisi kelvata. Ensimmäiset lumihiutaleet olivat jo alkaneet tanssia navakoituvan tuulen tahdissa, ja pian varmasti tanssiin olisi liittynyt jo muutama satatuhatta lisää.
Vampyyri kiirehti majatalon ovelle sormet kohmeessa pakkasilmasta ja pujahti nopealla ovenavauksella sisään.
Sisällä vallitsi rauhallinen ja kotoisa tunnelma, valaistus oli monien pienten öljylamppujen ja kynttilöiden varassa ja pöytiä oli ripoteltu epäjärjestelmällisesti sinne tänne pitkin majatalon alakertaa. Pieni takkakin löytyi huoneen nurkasta ja siellä leikki iloinen pieni tuli täysin tietämättömänä ulkona vallitsevasta kylmyydestä. Majoitustilojen luokse johtivat puiset portaat, jotka näyttivät jo kokeneen yhtä jos toista.
An ei kiinnittänyt erityisemmin huomiota muihin mahdollisiin asiakkaisiin, vaan hakeutui ikkunan vierestä löytyvään pöytään ja istahti alas kulahtaneelle puutuolille lämmittelemään pakkasenpuremia sormiaan. Nyt täytyi vain hartaasti toivoa, että paikan emäntä olisi sitä suvaitsevaa laatua, joka salli muidenkin kuin vain majatalossa yöpyjien lämmitellä majansa kotoisassa tunnelmassa.