Post by nerpyli on Aug 31, 2010 12:26:41 GMT 2
Nuorukainen oli jo kurottamassa suitsikasaa kohti, mutta An nappasi ne nopeasti Vaniljan käsistä. Vaikka uusi tuttavuus vaikuttikin yhtä innokkaalta tajuttoman miehen sitomisessa, vampyyri ei silti luottanut tuohon. Voihan olla, että kaksikolla oli joku oma juonensa ja sitominen olisikin vain näytelmää.
Neiti selvitteli sotkua hetken ja sitoi sitten tiukasti miehen kädet ja jalat. Kai se riittäisi. An oli juuri aikeissa nostaa miestä kärryihin kun niiden huono kunto valkeni hänelle.
Kärryt natisivat paljon enemmän kuin aiemmin ja lattiassa ammottava iso aukko näytti todellakin pieneltä ongelmalta. Penkille ehkä pääsisi vielä kapuamaan, mutta ei olisi takeita että kärryt kestäisivät kasassa edes metriä näissä kinoksissa. Onneksi hevonen sentään näytti rauhalliselta ja hyväkuntoiseltakin. Olisiko mahdollista jotenkin saada kaikki neljä yhden hevosen selkään? Vielä kun yksi oli tajuton? An ei paljon hevosista tiennyt, mutta vaikutti erittäin epätodennäköiseltä että otuksen selkä kestäisi edes kolmea heistä.
"Penkistähän saisi ihan hyvän kelkantapaisen hevosen perässä vedettäväksi, jos sen irrottaisi tuosta muusta romahtamaisillaan olevasta hökkelistä. Ei tuo kärryiksikin kutsuttu enää kovin kauan tuollaisena pystyssä pysy kuitenkaan", edelleen hiukan sinertävä nuorukainen totesi kuin ohimennen. Aivan kuin tuo olisi juuri lukenut vampyyrineidin ajatukset. Tai ehkä miekkonen oli vain paljon tarkkaavaisempi kuin hän oli osannut odottaakaan.
An alkoi turhaantua tuohon uuteen tulokkaaseen. Niinkuin taisi käydä aina kun hän ei päässyt aivan täysin toisen ajatusmaailmaan ja mielenliikkeisiin mukaan. Mutta täytyi myöntää, että idea oli ihan toteutuskelpoinen. Eikä rakennusviritelmätkään kävisi kovin monimutkaisesti. Penkki varmasti irtoaisi hyvin muutenkin kasaan romahtavasta kokonaisuudesta ja siihen pitäisi viritellä vain muutama narunpätkä pitämään se hevosen perässä. Painolastikin vähenisi huomattavasti ja matka sujuisi joutuisammin. Lumikinokset saattaisivat olla pieni ongelma, mutta kyllä niistäkin selvittäisiin pienillä ylimääräisillä virityksillä. Ehkä.
"Ruvetaanko sitten hommiin?" vampyyri kysyi kääntyen Vaniljaan päin. Ehkä heidän ei tarvitsisikaan rämpiä tajuttoman ja puolijäätyneen kanssa lumikinosten halki. An ei kuitenkaan antanut itsensä toivoa liikoja, oli todettu jo moneen kertaan, etteivät asiat meinanneet mennä niinkuin ne oli suunniteltu menemään.
Neiti selvitteli sotkua hetken ja sitoi sitten tiukasti miehen kädet ja jalat. Kai se riittäisi. An oli juuri aikeissa nostaa miestä kärryihin kun niiden huono kunto valkeni hänelle.
Kärryt natisivat paljon enemmän kuin aiemmin ja lattiassa ammottava iso aukko näytti todellakin pieneltä ongelmalta. Penkille ehkä pääsisi vielä kapuamaan, mutta ei olisi takeita että kärryt kestäisivät kasassa edes metriä näissä kinoksissa. Onneksi hevonen sentään näytti rauhalliselta ja hyväkuntoiseltakin. Olisiko mahdollista jotenkin saada kaikki neljä yhden hevosen selkään? Vielä kun yksi oli tajuton? An ei paljon hevosista tiennyt, mutta vaikutti erittäin epätodennäköiseltä että otuksen selkä kestäisi edes kolmea heistä.
"Penkistähän saisi ihan hyvän kelkantapaisen hevosen perässä vedettäväksi, jos sen irrottaisi tuosta muusta romahtamaisillaan olevasta hökkelistä. Ei tuo kärryiksikin kutsuttu enää kovin kauan tuollaisena pystyssä pysy kuitenkaan", edelleen hiukan sinertävä nuorukainen totesi kuin ohimennen. Aivan kuin tuo olisi juuri lukenut vampyyrineidin ajatukset. Tai ehkä miekkonen oli vain paljon tarkkaavaisempi kuin hän oli osannut odottaakaan.
An alkoi turhaantua tuohon uuteen tulokkaaseen. Niinkuin taisi käydä aina kun hän ei päässyt aivan täysin toisen ajatusmaailmaan ja mielenliikkeisiin mukaan. Mutta täytyi myöntää, että idea oli ihan toteutuskelpoinen. Eikä rakennusviritelmätkään kävisi kovin monimutkaisesti. Penkki varmasti irtoaisi hyvin muutenkin kasaan romahtavasta kokonaisuudesta ja siihen pitäisi viritellä vain muutama narunpätkä pitämään se hevosen perässä. Painolastikin vähenisi huomattavasti ja matka sujuisi joutuisammin. Lumikinokset saattaisivat olla pieni ongelma, mutta kyllä niistäkin selvittäisiin pienillä ylimääräisillä virityksillä. Ehkä.
"Ruvetaanko sitten hommiin?" vampyyri kysyi kääntyen Vaniljaan päin. Ehkä heidän ei tarvitsisikaan rämpiä tajuttoman ja puolijäätyneen kanssa lumikinosten halki. An ei kuitenkaan antanut itsensä toivoa liikoja, oli todettu jo moneen kertaan, etteivät asiat meinanneet mennä niinkuin ne oli suunniteltu menemään.