[Lopetettu on] Kylmän kosketus

[nerpyli]

(( Tuitui, minekö muka hidas vastaamaan? Elä tapa... ^^''' ))

Zarek jatkoikin näköjään vielä saattamisesta höpisemistä. An pysyi hetken vaiti kohauttaen sitten harteitaan. "Metsänlaitaan... Ehkä siitä pidemmällekin. Kovin lähelle kylää tosin en päivänvalossa uskaltaudu", neiti vastasi lopulta. Kylässä ei neitosta vielä tunnettu, harva oli häntä siellä tavannutkaan, mutta tytölle ei ollut erityisemmin halua muuttaa asiaa. Yksin ja syrjässä oli hyvä asua. "Eikä tästä mitään vaivaa ole. Olen tainnut jo muutamaan otteeseen vihjata että juttuseura on ihan mukavaa vaihtelua pitkästä aikaa", An jatkoi vilkaisten toiseen kuin tarkistaakseen oliko Zarekilla jotain vastaansanomista.

"En itseasiassa tiedä. En ole koskaan koettanut polttaa itseäni", neiti totesi pilke silmäkulmassaan. Moinen pilke kuitenkin katosi nopeasti vampyyrin vaihtaessa aihetta. Kuullessaan toisen vastauksen An avasi suunsa alkaakseen selittelemään ruokatottumuksiaan, mutta päättikin sitten pitää leipäläpensä kiinni. Tuskin asia Zarekia kiinnostaisi ja kai se olisi hiukan kiusallistakin selitellä.

An meni hiukan ymmälleen Zarekin esittäessään vastakysymyksen. Neiti oli tainnut kävelyn aikana mennä kokonaan unohtamaan että toinen oli ihmissusi. Toista se kuitenkin oli ollut vielä neidin omalla talolla. Vampyyrin melko hysteerinen ihmissusitietoon suhtautuminen palasi Anin mieleen ja neiti lehahtikin kirkkahan punaiseksi. "Mm, kyllä ja ei", neiti mutisi jatkaen jälleen kovalla kiireellä matkaa. "Tasoissa ollaan..." tyttö lisäsi vielä edelleen naama punaisena hehkuen.

Lumen valkoisiksi kuorruttamia puita alkoi näkyä yhä harvemmassa josta saattoi päätellä ettei metsän laitaan ollut enää pitkä matka. Tämä tuntui herättävän hyvinkin ristiriitaisia tunteita tyttösen sisällä. Zarekin mukana oli yllättävän mukava roikkua, mutta kuitenkin tuntui että vampyyri puhui jatkuvasti itsensä kiusallisiin tilanteisiin.

(( Ei se neiti Frenolle saakka uskaltaudu. >D Uskoisin.... o..O Jonnekin sinne mettän laitaan ja vähän pidemmälle se kuitenkin saattaa mukana möyriä. ))

[cale]

"Mh, selväpyy", Zarek tuumasi Anin vastauksen kuullessaan. Hän ymmärsi hyvin, tai ainakin luuli niin, miksi toinen ei saattaisi häntä Frenoon asti: Jos Zarek olisi ollut vampyyri, ei hänkään olisi halunnut ottaa riskiä itsensä kärventämisen suhteen. Saattoihan aurinko pilkistää pilvien takaa ihan koska vain. Jokseenkin epäilevänä katse kävikin taivaalla. Onneksi ihmissudet eivät olleet auringonvalosta moksiskaan.
Zarek myhäili itsekseen kuullessaan, ettei ollut vaivaksi.
"Minä en ole mitenkään hyvä opas, mutta... Jos joskus tarvitset jotain, apua tai sellaista, niin senkus kysyt. Olen palveluksen velkaa", hän sanoi ja jäi hetkeksi pähkäilemään. An oli suostunut toimimaan oppaana ja jopa majoittanut ihmissuden yöksi mökkiinsä. "...Aika ison palveluksen, luulisin", Zarek lisäsi mietteliäs sävy äänessään.

Pian Andel näytti menevän hiljaiseksi, kun ihmissusi esitti kysymyksen toisinpäin. Kyllä ja ei? Tämän vastaus kuulosti ihan yhtä epämääräiseltä kuin Zarekinkin. He olivat tasoissa, aivan kuten vampyyri juuri totesikin. Ja taas An oli punastunut. Se tuntui jokseenkin keventävän muuten synkkää tunnelmaa ja sai pienen hymyntapaisen käväisemään ihmissuden huulilla.
Matkaa jatkettiin hiljaisissa merkeissä, eikä kulunut kauaakaan, kun Zarek pisti merkille, että puut alkoivat harveta. Hän rypisti hivenen kulmiaan. Mitä vähemmän puita näkyi, sitä nopeammin ero tulisi ja hän jatkaisi matkaansa yksin... Vain Alumit seuranaan. Siitä puheen ollen toinen persoona oli pysytellyt jo jonkin aikaa yllättävän hiljaa.

He olivat talsineet jo yli metsänreunan, kun Zarek kuroi välimatkan umpeen ja siirtyi vampyyrin edelle. Hän pysähtyi haikean näköisenä kääntyen Andelin puoleen.
"Mh, tämä riittää", hän tuumasi hiljaa arvellen selviävänsä loppumatkan yksinään.
Hän asteli lähemmäs Ania ja sulki tämän lämpimään halaukseen.
"Kiitos kaikesta", Zarek aloitti ja piti pienen tauon. "Ja toivottavasti nähdään taas joskus. Jos ei muuten, niin enköhän minä sinun mökillesi löydä." Hän vetäytyi kauemmaksi haikeana hymyillen.
Ihmissusi heilautti vielä kättään, ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa Frenoa kohti.
"Nähdään!"

// (Ei kai lopetus tullut liian aikaisin?) O.o Njooh, saatiin tämä peli vihdoin päätökseensä C': Kiitos ja kumarrus~! //

[nerpyli]

Neiti tyytyi jälleen tuhahtamaan hiljaa toisen puhellessa jotain palveluksista. Mitä nyt moisista laskua pitämään.

Ja niin oli kaksikko saapunut metsän laitaan. An seisahtui Zarekin niin tehdessä ja tuijotti kaukaisuuteen Zarekin ohitse. Kinosten takaa saattoi jo melkein erottaa Frenon korkeimpien talojen huippujen pilkistyksen, mikäli tiesi mihin katsoi. Tästä Zarek tuskin enää osaisi eksyä.

Zarekin halaus herätti Anin mietteistään ja neito käänsi hivenen surullisen katseensa toiseen. Pienen hymyn kera tyttö nyökkäsi toisen sanoihin luottamatta omaan ääneensä tarpeeksi puhuakseen. Ei enää noloja tilanteita näin lähellä eroamista. Toisen irrottaessa otteensa An ei voinut pettymyksen tunteelleen mitään. Siinä menisi yksi vampyyrin ystävistä, tai oikeastaan Anin ainoa ystävä. Mutta kuten ihmissusi oli todennutkin varmasti vielä tapaisivat. Tyttö oli ottanut toisen jonkinlaisena lupauksensa. Ja vampyyrillahan oli aikaa odottaa. Ajatus nosti pienen huvittuneen hymyn Anin kasvoille.

An vastasi Zarekin heilautukseen pienellä kädenliikkeellä ja hiukan valoisammalla hymyllä. "Älä eksy! Ja onnea minne lie oletkaan menossa", neiti vielä huudahti toisen perään. Hetken hän vain tyytyi seisoskelemaan siinä ja kyttäilemään ihmissuden menoa. Eihän hänellä mikään kiire ollut. Mutta lopulta auringon satunnainen pilvien takaa pilkistely ajoi neidin liikkeelle. Niimpä tyttö kääntyi takaisin kohti kotia synnyttäen samalla paksun usvaverhon ympärilleen auringolta suojaamaan. Mikäli Zarek sattuisi vielä vilakisemaan taakseen saattaisi tuo huomata varsin epäilyttävän pölypilveä muistuttavan usvakasan katoavan puiden sekaan.

(( Eihän tuo liian nopiasti tullut, ollaan taidettu venyttää tätä peliä jo melkoisesti. >DD Yli puolivuotta ehdittiin pelailla, mutta nyt on tämä päätöksessä. x) Ei muuta kuin kiitokset peliseurasta. ^^ ))