Post by nerpyli on Apr 14, 2009 17:51:32 GMT 2
(( Vai että näin. Loman pitäisi olla rauhallista aikaa, mutta meiti saakin niin paljon hommaa niskaansa, ettei edes tänne ehdi tulla vastailemaan. >D ))
Andel luuli jo hetken, että Zarek tosiaan aikoisikin vetäytyä hankkeesta nyt kun vampyyri kerran oli antanut myöntävän vastauksen. Mutta ilmeisesti ihmissusi ei lähtenyt Alumitia vastustamaan, sillä melko alistuvalta tuo loppujen lopuksi näytti. Anin huomatessa, että Zarekilla riitti vastahakoisuutta vielä päätöksenkin jälkeen, tyttö alkoi jälleen epäillä, oliko myöntävä vastaus ollut sittenkään oikea. Mutta nyt sitä taisi olla jo turha katua. Alumit näytti nimittäin ottaneen vallan.
Vampyyri kummastui miten vähän persoonan vaihto ihmissuden muusta olemuksesta näkyi. Ei tyttö mitään suurempia muodonmuutoksia ollut odottanut, mutta edes jotain pientä ulkonäköseikkaa, jolla saisi kaksikon erottumaan toisistaan. Ainut asia, josta Andel kuitenkaan löysi huomattavaa eroa olivat silmät. Yhtäkkinen energisyys ja itsevarmuus, joka nyt huokui ihmissudesta pelotti hiukan vampyyria. Zarek olisi tosiaan ollut paljon mukavampaa seuraa. Vampyyri laittoi myös merkille, että neidin oma luonne, joka oli Zarekin seurassa heittänyt melkoista häränpyllyä oli palannut takaisin vanhoihin uomiinsa. Neiti oli jälleen varuillaan ja valmiina loikkaamaan pakoon, mikäli toinen tekisi pienenkin väärän askeleen.
Andelin varautuneisuus oli varsin hyvin aistittavissa ja se näkyi myös tytön kireiltä kasvoilta, joille An ei tuntunut saavan tyynempää ilmettä, vaikka yrittikin. Tässä oli siis Alumit. Joka laittoikin keskustelun pyörimään saman tien. Tosin toisen muutamaa lausetta pidemmälle se ei sitten edennytkään, sillä Andel ei katsonut tarpeelliseksi vastata toiselle. Tytön koko huomio oli nimittäin kiinnittynyt miekkaan, joka oli varsin nopeasti sujahtanut pois tupestaan. Tytön lihakset jännittyivät entisestään tuon odottaessa aikoisiko Alumit kenties tehdä aseellaan jotain. Vaikka Anin kasvoilta paistoikin nyt selvä epäluulo, ehkä pieni hiven jonkinlaista inhoakin, tyttö ei suostunut ottamaan askelta taaksepäin. Se osoittaisi liian selvästi, että neiti pelkäisi Alumitia. Ja vaikkei tyttö toista tuntenutkaan hänellä oli silti pieni aavistus, että moinen saattaisi riemastuttaa Alumitia.
Vampyyrin huomatessa, ettei Alumitilla ainakaan vielä näyttänyt olevan pahat mielessään tyttö saattoi hivenen rentoutua. Mutta vain hivenen. Tuo Zarekin toinen persoona oli kyllä hermoja raastava. Tyttö ei tiennyt, kuinka kauan jaksaisi vahdata toisen tekemisiä. Tässähän tulisi pian hulluksi ja Alumit oli ollut vallassa vasta vajaat viisi minuuttia.
Taaskaan neiti ei virkannut mitään Alumitin puhutellessa häntä. Neidillä oli tarpeeksi tekemistä pidätellä ärtymys ja inho poissa kasvoiltaan. Zarekin epäluulot Alumitin käyttäytymistä kohtaan olivat saaneet Andelin jo tässä vaiheessa tekemään melko suoran johtopääätöksen toisesta. Mutta kai tuota nyt täytyisi sietää. An ei lähtenyt heti seuraamaan toista, mutta tuli hetken odotettuaan perässä. Kuten Alumit oli sanonut, tästä ei tulisi helppoa.
"Saako muuten kysyä, miksi ihmeessä sinä päätit juuri nyt tunkea itsesi ulos sieltä missä ikinä olitkaan?" Andel ei voinut olla kysymättä. Hyytävä sävy kuului neidin äänestä selvänä, kuten se myös näkyi tytön haaleista silmistä. Ehkä vampyyrilla ei oikeastaan olisi oikeutta olla näinkin epäkohtelias toista kohtaan. Itsehän hän oli Alumitiin tahtonut tutustua. Mutta ehkä tyttö voisi hellittää hiukan...kunhan olisi päässyt paremmin selville Alumitin luonteesta ja mahdollisista taka-ajatuksista.
Andel luuli jo hetken, että Zarek tosiaan aikoisikin vetäytyä hankkeesta nyt kun vampyyri kerran oli antanut myöntävän vastauksen. Mutta ilmeisesti ihmissusi ei lähtenyt Alumitia vastustamaan, sillä melko alistuvalta tuo loppujen lopuksi näytti. Anin huomatessa, että Zarekilla riitti vastahakoisuutta vielä päätöksenkin jälkeen, tyttö alkoi jälleen epäillä, oliko myöntävä vastaus ollut sittenkään oikea. Mutta nyt sitä taisi olla jo turha katua. Alumit näytti nimittäin ottaneen vallan.
Vampyyri kummastui miten vähän persoonan vaihto ihmissuden muusta olemuksesta näkyi. Ei tyttö mitään suurempia muodonmuutoksia ollut odottanut, mutta edes jotain pientä ulkonäköseikkaa, jolla saisi kaksikon erottumaan toisistaan. Ainut asia, josta Andel kuitenkaan löysi huomattavaa eroa olivat silmät. Yhtäkkinen energisyys ja itsevarmuus, joka nyt huokui ihmissudesta pelotti hiukan vampyyria. Zarek olisi tosiaan ollut paljon mukavampaa seuraa. Vampyyri laittoi myös merkille, että neidin oma luonne, joka oli Zarekin seurassa heittänyt melkoista häränpyllyä oli palannut takaisin vanhoihin uomiinsa. Neiti oli jälleen varuillaan ja valmiina loikkaamaan pakoon, mikäli toinen tekisi pienenkin väärän askeleen.
Andelin varautuneisuus oli varsin hyvin aistittavissa ja se näkyi myös tytön kireiltä kasvoilta, joille An ei tuntunut saavan tyynempää ilmettä, vaikka yrittikin. Tässä oli siis Alumit. Joka laittoikin keskustelun pyörimään saman tien. Tosin toisen muutamaa lausetta pidemmälle se ei sitten edennytkään, sillä Andel ei katsonut tarpeelliseksi vastata toiselle. Tytön koko huomio oli nimittäin kiinnittynyt miekkaan, joka oli varsin nopeasti sujahtanut pois tupestaan. Tytön lihakset jännittyivät entisestään tuon odottaessa aikoisiko Alumit kenties tehdä aseellaan jotain. Vaikka Anin kasvoilta paistoikin nyt selvä epäluulo, ehkä pieni hiven jonkinlaista inhoakin, tyttö ei suostunut ottamaan askelta taaksepäin. Se osoittaisi liian selvästi, että neiti pelkäisi Alumitia. Ja vaikkei tyttö toista tuntenutkaan hänellä oli silti pieni aavistus, että moinen saattaisi riemastuttaa Alumitia.
Vampyyrin huomatessa, ettei Alumitilla ainakaan vielä näyttänyt olevan pahat mielessään tyttö saattoi hivenen rentoutua. Mutta vain hivenen. Tuo Zarekin toinen persoona oli kyllä hermoja raastava. Tyttö ei tiennyt, kuinka kauan jaksaisi vahdata toisen tekemisiä. Tässähän tulisi pian hulluksi ja Alumit oli ollut vallassa vasta vajaat viisi minuuttia.
Taaskaan neiti ei virkannut mitään Alumitin puhutellessa häntä. Neidillä oli tarpeeksi tekemistä pidätellä ärtymys ja inho poissa kasvoiltaan. Zarekin epäluulot Alumitin käyttäytymistä kohtaan olivat saaneet Andelin jo tässä vaiheessa tekemään melko suoran johtopääätöksen toisesta. Mutta kai tuota nyt täytyisi sietää. An ei lähtenyt heti seuraamaan toista, mutta tuli hetken odotettuaan perässä. Kuten Alumit oli sanonut, tästä ei tulisi helppoa.
"Saako muuten kysyä, miksi ihmeessä sinä päätit juuri nyt tunkea itsesi ulos sieltä missä ikinä olitkaan?" Andel ei voinut olla kysymättä. Hyytävä sävy kuului neidin äänestä selvänä, kuten se myös näkyi tytön haaleista silmistä. Ehkä vampyyrilla ei oikeastaan olisi oikeutta olla näinkin epäkohtelias toista kohtaan. Itsehän hän oli Alumitiin tahtonut tutustua. Mutta ehkä tyttö voisi hellittää hiukan...kunhan olisi päässyt paremmin selville Alumitin luonteesta ja mahdollisista taka-ajatuksista.