Post by Deleted on Oct 28, 2013 22:58:14 GMT 2
// Räyhä ja hänen ihana Jerichonsa tännenäin. Tapahtumapaikkana Neamin omistama majatalo Unipuu Frenosta etelään.//
Ulkona alkoi olla jo hämärä. Neam huomasi sen vilkaistessaan ikkunasta pihalle. Hän oli suorimassa pois illallisen aiheuttamaa astiavuorta talonsa yläkerrassa. Päivä oli ollut pääasiallisesti hiljainen, eikä majatalolle ollut ainakaan vielä eksynyt ketään muita kuin seurue keijuja. He olivat olleet nälkäisiä, ja ilta oli vierähtänyt nopeasti alkavaan yöhön Neamin sitä lainkaan huomaamatta. Hänellä oli ollut täysi työ lasien täyttämisessä, pöytien siivoamisessa ja useiden pikkuruisten lisäpetien kokoamisessa. Hän oli häärinyt yläkerrassa useita tunteja, ja vasta nyt, seurueen mentyä omiin oloihinsa, hän huomasi kuinka myöhä oli.
Neam lensi viimeinen astiapino sylissään oman puuliedensä ääreen, ja laski sormustinta muistuttavat kipot sen valurautapinnalle. Hänen pitäisi mennä ulos sytyttämään soihtuja ja kynttilöitä, jotta myöhäisemmätkin matkalaiset olisivat tervetulleita hänen matalaan majaansa. Hän tottuneeseen tapaansa meni suuren työpöytänsä ääreen. Sen päällä makasi hänen ihmismekkonsa, ja sulavasti keiju pujahti sen kankaisiin syövereihin. Kohta putosivat pikkuruiset keijuhousut jostain sen kätköistä, ja sen jälkeen toppi. Tällä tavoin Neam aina vaihtoi vaatteensa keijusta ihmiseen. Hän ei tullut ottaneeksi yläkertaa suunnitellessa huomioon, ettei hänen oma huoneensa soveltunut moiseen, se oli aivan liian pieni. Kohta mekko värähti hieman, ja ennen kuin sitä ehti ymmärtää, oli sen sisään kasvanut pienikokoinen nainen. Neam nosti hiuksensa pois kauluksen alta, viikkasi keijuvaatteensa tuolin käsinojalle, ja puki loput vaatteet päälleen.
Pihalla oli jo viileää, kun Neam kulki kynttilä kädessä pitkin pihaa. Hän sytytti etuoven päällä olevan lyhdyn, sekä soihtuja niin pihaportille kuin vajankin luokse. Viimeisenä hän oli menemässä poninsa Hopulin luokse, kun hän oli kuulevinaan jotain. Hetken keiju seisoi vain paikallaan kosteassa nurmikossa, kuunnellen ja tarkkaillen. Sitten hän alkoi tepastella takaisin etuoven suuntaan. Hän oli ihan varmasti kuullut jotain. Hopuli kyllä pärjäisi hetken ilman iltaheinäänsä. Uteliaana Neam vilkaisi talon kulman takaa etupihalle. Hänen katseensa kulki valokehästä toiseen, odottaen jonkun tulevan esiin.
//No, toivottavasti kelpaa =] //
Ulkona alkoi olla jo hämärä. Neam huomasi sen vilkaistessaan ikkunasta pihalle. Hän oli suorimassa pois illallisen aiheuttamaa astiavuorta talonsa yläkerrassa. Päivä oli ollut pääasiallisesti hiljainen, eikä majatalolle ollut ainakaan vielä eksynyt ketään muita kuin seurue keijuja. He olivat olleet nälkäisiä, ja ilta oli vierähtänyt nopeasti alkavaan yöhön Neamin sitä lainkaan huomaamatta. Hänellä oli ollut täysi työ lasien täyttämisessä, pöytien siivoamisessa ja useiden pikkuruisten lisäpetien kokoamisessa. Hän oli häärinyt yläkerrassa useita tunteja, ja vasta nyt, seurueen mentyä omiin oloihinsa, hän huomasi kuinka myöhä oli.
Neam lensi viimeinen astiapino sylissään oman puuliedensä ääreen, ja laski sormustinta muistuttavat kipot sen valurautapinnalle. Hänen pitäisi mennä ulos sytyttämään soihtuja ja kynttilöitä, jotta myöhäisemmätkin matkalaiset olisivat tervetulleita hänen matalaan majaansa. Hän tottuneeseen tapaansa meni suuren työpöytänsä ääreen. Sen päällä makasi hänen ihmismekkonsa, ja sulavasti keiju pujahti sen kankaisiin syövereihin. Kohta putosivat pikkuruiset keijuhousut jostain sen kätköistä, ja sen jälkeen toppi. Tällä tavoin Neam aina vaihtoi vaatteensa keijusta ihmiseen. Hän ei tullut ottaneeksi yläkertaa suunnitellessa huomioon, ettei hänen oma huoneensa soveltunut moiseen, se oli aivan liian pieni. Kohta mekko värähti hieman, ja ennen kuin sitä ehti ymmärtää, oli sen sisään kasvanut pienikokoinen nainen. Neam nosti hiuksensa pois kauluksen alta, viikkasi keijuvaatteensa tuolin käsinojalle, ja puki loput vaatteet päälleen.
Pihalla oli jo viileää, kun Neam kulki kynttilä kädessä pitkin pihaa. Hän sytytti etuoven päällä olevan lyhdyn, sekä soihtuja niin pihaportille kuin vajankin luokse. Viimeisenä hän oli menemässä poninsa Hopulin luokse, kun hän oli kuulevinaan jotain. Hetken keiju seisoi vain paikallaan kosteassa nurmikossa, kuunnellen ja tarkkaillen. Sitten hän alkoi tepastella takaisin etuoven suuntaan. Hän oli ihan varmasti kuullut jotain. Hopuli kyllä pärjäisi hetken ilman iltaheinäänsä. Uteliaana Neam vilkaisi talon kulman takaa etupihalle. Hänen katseensa kulki valokehästä toiseen, odottaen jonkun tulevan esiin.
//No, toivottavasti kelpaa =] //