Post by bloodywolf on Oct 24, 2012 22:08:58 GMT 2
//Forte, tänne päin :3 //
Lukas ei ollut koskaan ennen ollut lähelläkään Mihrasia, vaikka olikin nähnyt melko kiitettävästi Lyrathia viimeaikoina. Jokainen paikka näytti jokseenkin samalta kuin muutkin, taloja ja katuja, ihmisiä, puita.. Mutta Mihrasin tunnisti kyllä joukosta miettimättäkin. Paikka oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä.
Vaikka tulipalosta olikin jo kulunut aikaa, suuri kaupunki näytti siltä kuin palo olisi niellyt kaupungin vasta eilen. Koko paikka oli täysin raunioina ja tuuli puhalsi tyhjillä teillä, kun talot eivät olleet tuomassa suojaa niiden ympärille.
Lukas oli myös hämmentynyt siitä että vaikka Mihras olikin raunioina, täällä oli edelleen väkeä jonkin verran. Ei kovinkaan paljon, mutta kuitenkin, henkilöitä jotka asuivat täällä ja olivat alkaneet rakentaa uusia asuntoja itselleen.
Joidenkin mielestä paikka olisi saattanut olla kamala, jopa aavemainen, mutta hänestä se oli jännittävä ja mielenkiintoinen. Ehkäpä hän jopa törmäisi demoniin! Se vasta hienoa olisikin.
Lukas tunsi miten jotain pörheää huitaisi hänen nenäänsä, ja poika huomasi sen olleen Chadin hännänpää - joskus orava osasi olla niin kiltisti että sitä hädin tuskin edes huomasi. Vaikkakin yleensä se olikin varsin riehakas ja pyöriskeli ympäriinsä uteliaana.
Lukas kiipesi murenneen seinänraunion päälle ja jäi siihen huokaisten istumaan. Ainakin hän oli nyt lähempänä kotia, Mihras oli selkeästi lähempänä Frenoa kuin edellinen etappi. Mutta mikäs kiire hänellä oli? Matka taittui hyvin ja hänellä sujui myöskin yhtä keppoisesti.
Poika katseli ympäri entistä pääkaupunkia ja tunsi olevansa hiukan pahoillaan sen puolesta. Se oli varmasti ollut hieno näky ollessaan vielä entisensä.
Lukas ei ollut koskaan ennen ollut lähelläkään Mihrasia, vaikka olikin nähnyt melko kiitettävästi Lyrathia viimeaikoina. Jokainen paikka näytti jokseenkin samalta kuin muutkin, taloja ja katuja, ihmisiä, puita.. Mutta Mihrasin tunnisti kyllä joukosta miettimättäkin. Paikka oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä.
Vaikka tulipalosta olikin jo kulunut aikaa, suuri kaupunki näytti siltä kuin palo olisi niellyt kaupungin vasta eilen. Koko paikka oli täysin raunioina ja tuuli puhalsi tyhjillä teillä, kun talot eivät olleet tuomassa suojaa niiden ympärille.
Lukas oli myös hämmentynyt siitä että vaikka Mihras olikin raunioina, täällä oli edelleen väkeä jonkin verran. Ei kovinkaan paljon, mutta kuitenkin, henkilöitä jotka asuivat täällä ja olivat alkaneet rakentaa uusia asuntoja itselleen.
Joidenkin mielestä paikka olisi saattanut olla kamala, jopa aavemainen, mutta hänestä se oli jännittävä ja mielenkiintoinen. Ehkäpä hän jopa törmäisi demoniin! Se vasta hienoa olisikin.
Lukas tunsi miten jotain pörheää huitaisi hänen nenäänsä, ja poika huomasi sen olleen Chadin hännänpää - joskus orava osasi olla niin kiltisti että sitä hädin tuskin edes huomasi. Vaikkakin yleensä se olikin varsin riehakas ja pyöriskeli ympäriinsä uteliaana.
Lukas kiipesi murenneen seinänraunion päälle ja jäi siihen huokaisten istumaan. Ainakin hän oli nyt lähempänä kotia, Mihras oli selkeästi lähempänä Frenoa kuin edellinen etappi. Mutta mikäs kiire hänellä oli? Matka taittui hyvin ja hänellä sujui myöskin yhtä keppoisesti.
Poika katseli ympäri entistä pääkaupunkia ja tunsi olevansa hiukan pahoillaan sen puolesta. Se oli varmasti ollut hieno näky ollessaan vielä entisensä.