Post by bloodywolf on Jan 14, 2013 21:38:57 GMT 2
Lukas vetäytyi virnistäen innokkaasta ja tiukasta halauksestaan, ja naurahti hiukan haltian sanoille.
Hänellä oli joskus tapana innostua hillittömästi ja silloin hänen sanoissa tai välttämättä teossakaan ei aina ollut järkeä. Innostuksissaan hihkaistu "joo" ei oikein käynyt yksiin haltian kysymyksen kanssa haittaisiko että hevonen liittyisi seurueeseen, mutta onneksi Daeron ymmärsi pojan pointin.Tuskimpa sellainen riemukas kiljaisu muutakaan voisi tarkoittaa.
Hevosen omistaja ei ollut innokas myymään omaansa ihan pikkuhinnasta, mutta haltiamies sai taivuteltua tuon jonkinlaiseen järkevään hintaan,tosin he eivät saaneet sillä hinnalla hevoselle suitsia eivätkä satulaa. Tuskimpa siitä mitään isoa haittaa kuitenkaan olisi, Lukas tuumaili itsekseen, eiköhän Daeron saanut hevosen matkaansa hyvin noinkin. Se vaikuitti nyt melko rauhalliselta ja hyväntahtoiselta kun ei enää ollut säikky uusiatuttavuuksiaan kohtaan, joten tuskin heidän tarvitsisi pelätä sen vimmastuvan tai muuta vastaavaa.
Lukas vilkutti nopean hyvästin miehelle joka jäi ihastelemaan rahasummaa kädessään, ja riensi sitten taas haltian perään.
Poika naurahti huvittuneena kuullessaan hevosen nimen "Pikemminkin punatulkku" poika tokaisi katsoessaan leppoisesti töpöttelevää eläintä. Se joka hevosen oli nimennyt, oli tainnut odottaa siitä tulevan solakka ja jäntevä hevonen, vaan toisin oli käynyt. Nyt se oli kiltti ja pyylevä tamma jolla oli epäsopiva, joskin tyylikäs, nimenpahanen riesanaan.
Lukaksen täytyi tunnustaa ettei keksinyt sille kyllä sopivaa nimeä ja kääntyi Daeronin puoleen.
"Ehkä sinä keksit?" poika uteli. Varmasti mikä tahansa nimi kuulostaisi eläimellä sopivammalta kuin Hopeahaukka.
Hänellä oli joskus tapana innostua hillittömästi ja silloin hänen sanoissa tai välttämättä teossakaan ei aina ollut järkeä. Innostuksissaan hihkaistu "joo" ei oikein käynyt yksiin haltian kysymyksen kanssa haittaisiko että hevonen liittyisi seurueeseen, mutta onneksi Daeron ymmärsi pojan pointin.Tuskimpa sellainen riemukas kiljaisu muutakaan voisi tarkoittaa.
Hevosen omistaja ei ollut innokas myymään omaansa ihan pikkuhinnasta, mutta haltiamies sai taivuteltua tuon jonkinlaiseen järkevään hintaan,tosin he eivät saaneet sillä hinnalla hevoselle suitsia eivätkä satulaa. Tuskimpa siitä mitään isoa haittaa kuitenkaan olisi, Lukas tuumaili itsekseen, eiköhän Daeron saanut hevosen matkaansa hyvin noinkin. Se vaikuitti nyt melko rauhalliselta ja hyväntahtoiselta kun ei enää ollut säikky uusiatuttavuuksiaan kohtaan, joten tuskin heidän tarvitsisi pelätä sen vimmastuvan tai muuta vastaavaa.
Lukas vilkutti nopean hyvästin miehelle joka jäi ihastelemaan rahasummaa kädessään, ja riensi sitten taas haltian perään.
Poika naurahti huvittuneena kuullessaan hevosen nimen "Pikemminkin punatulkku" poika tokaisi katsoessaan leppoisesti töpöttelevää eläintä. Se joka hevosen oli nimennyt, oli tainnut odottaa siitä tulevan solakka ja jäntevä hevonen, vaan toisin oli käynyt. Nyt se oli kiltti ja pyylevä tamma jolla oli epäsopiva, joskin tyylikäs, nimenpahanen riesanaan.
Lukaksen täytyi tunnustaa ettei keksinyt sille kyllä sopivaa nimeä ja kääntyi Daeronin puoleen.
"Ehkä sinä keksit?" poika uteli. Varmasti mikä tahansa nimi kuulostaisi eläimellä sopivammalta kuin Hopeahaukka.