Post by pamorina on Oct 21, 2011 12:09:02 GMT 2
//Tänne näin Bloodywolf..otsikosta ei sitten edes puhuta x)//
Kuja oli viimein hiljentynyt. Yö alkoi jo saapua ja yhä vain valkea koira istui haltian vierellä. Rein oli raahannut Amonia hieman syrjempään, sen näki verivanasta. Koiran valkea turkki oli värjäytynyt vereen ja näytti kuin tuo eläin olisi tehnyt kaiken tuon. Pari varasta olivat koittaneet tulla Amonin luo nappaamaan miehen kantamukset, eihän tuosta mihinkään olisi. Kellään ei näyttänyt olevan tähän aikaan sydäntä auttaa tuota. Toisaalta Rein ei näyttänyt antavan kenenkään tulla lähellekkään tuota hiljaa seinää vasten nojaavaa olentoa.
Amonin silmät olivat sulkeutuneet.Budum...Budum..Budum. Sydän hakkasi vielä. Hengistyskin toimi jotenkin vaikka tuon keuhkoja olikin puhkottu miekalla. Äkkiä kuului heikkoa yskintää. Valkea nosti päänsä haltian sylistä ja katsahti tuota. Rein oli hieman pettynyt tuohon, mutta enimmäkseen itseensä. Mokoma narttu oli estänyt tuon pääsyn Amonia auttamaan. Eihän tuo ollut edes vahva hukka ollut. Rein tökkäsi varovaisesti Amonin kasvoja kuonollaan jolloin haltia raotti hieman silmiään. Yhä oli tuo elossa joten Rein heilautti hieman häntäänsä ja laski päänsä takaisin tuon syliin, kuunnellen tarkkaan ympäröiviä ääniä.
Veri kohisi miehen päässä ja suussa maistui aina vain tuo jo tutuksi tullut maku. Jälleen tuo tunsi kuinka hengittäminen vaikeutui ja tämän täytyi yskiä verta suustaan jotta saisi happea. Tuo oli suurin huolenaihe, vaikka rintakehässäkin oli veitsen mentävä aukko. Kaikkea verenvuotoa tuo ei ollut olkapäästäänkään saanut loppumaan. Mokoma vampyyri oli ollut melkoisen hyvä taistelia vaikka oli saanut melkeimpä pahemmat haavat Tenmasta. Amon virnisti. Missähän tuo pelkuri nyt makoili, tuskissaan, katuen koskaan haltian tapaamista. Ei Amon voisi yhden vaivaisen vampyyrin takia kuolla, tälle likaiselle kadulle.
Kuja oli viimein hiljentynyt. Yö alkoi jo saapua ja yhä vain valkea koira istui haltian vierellä. Rein oli raahannut Amonia hieman syrjempään, sen näki verivanasta. Koiran valkea turkki oli värjäytynyt vereen ja näytti kuin tuo eläin olisi tehnyt kaiken tuon. Pari varasta olivat koittaneet tulla Amonin luo nappaamaan miehen kantamukset, eihän tuosta mihinkään olisi. Kellään ei näyttänyt olevan tähän aikaan sydäntä auttaa tuota. Toisaalta Rein ei näyttänyt antavan kenenkään tulla lähellekkään tuota hiljaa seinää vasten nojaavaa olentoa.
Amonin silmät olivat sulkeutuneet.Budum...Budum..Budum. Sydän hakkasi vielä. Hengistyskin toimi jotenkin vaikka tuon keuhkoja olikin puhkottu miekalla. Äkkiä kuului heikkoa yskintää. Valkea nosti päänsä haltian sylistä ja katsahti tuota. Rein oli hieman pettynyt tuohon, mutta enimmäkseen itseensä. Mokoma narttu oli estänyt tuon pääsyn Amonia auttamaan. Eihän tuo ollut edes vahva hukka ollut. Rein tökkäsi varovaisesti Amonin kasvoja kuonollaan jolloin haltia raotti hieman silmiään. Yhä oli tuo elossa joten Rein heilautti hieman häntäänsä ja laski päänsä takaisin tuon syliin, kuunnellen tarkkaan ympäröiviä ääniä.
Veri kohisi miehen päässä ja suussa maistui aina vain tuo jo tutuksi tullut maku. Jälleen tuo tunsi kuinka hengittäminen vaikeutui ja tämän täytyi yskiä verta suustaan jotta saisi happea. Tuo oli suurin huolenaihe, vaikka rintakehässäkin oli veitsen mentävä aukko. Kaikkea verenvuotoa tuo ei ollut olkapäästäänkään saanut loppumaan. Mokoma vampyyri oli ollut melkoisen hyvä taistelia vaikka oli saanut melkeimpä pahemmat haavat Tenmasta. Amon virnisti. Missähän tuo pelkuri nyt makoili, tuskissaan, katuen koskaan haltian tapaamista. Ei Amon voisi yhden vaivaisen vampyyrin takia kuolla, tälle likaiselle kadulle.