Post by pamorina on Dec 4, 2011 13:00:10 GMT 2
Amon kökötti hiljakseen tasaten hengitystään ja kiihtynyttä pulssia kättään pidellen. Käsi ei ollut poikki joten tämä ei haittaisi. Oli Amonin syy että näin oli edes tapahtunut, ja Nat oli joutunut kärsimään siitä. Rein oli ennenkin hyökännyt ihmisen kimppuun ja Amonin oli ollut pakko tehdä samalla tavoin kun nytkin. Koiran veren himo ja viha ihmisiä kohtaan oli välillä niin kovin vaikea hallita. Käyttäytyiköhän Amonkin hieman koiran tavoin. Haltia kuuli kuinka Nat puhui jotain ensin parantajalle ja sitten kääntyi puhumaan Amonille. "Ei hätää." tuo sanoi ja hymyili hieman. Tietenkin käteen koski mutta tuota huoletti enemmän se että Nat oli melkein menettänyt henkensä äskettäin. "Anteeksi. Minun olisi pitänyt arvata tämä ja..noh tunkea käteni aiemmin sen suuhun." tuo naurahti hieman. Amon ei oikein tiennyt välillä miten saisi koiran tottelemaan itseään. Tuo vielä joku päivä villiintyisi kokonaan ja tappaisi kaikki muut samassa huoneessa olevat ihmiset paitsi Amonin. Ehkä jopa senkin jonain päivänä, eihän sitä tiennyt miten villiksi koira muuttuisi.
Amon katsoi parantajaan. "Voitko hoitaa tuo haava kuntoon ennen kuin poika vuotaa kuiviin?" tuo kysyi ystävällisesti parantajalta. Parantaja huokaisi hieman ja nyökkäsi. Tietysti Nat panisi vastaan, mutta haltia raahautui tuon vierelle ja painoi kätensä haavoittuneelle olalle pakottaen näin miehen istumaan. "Pysyt nyt siinä ja annat hänen tehdä työnsä. Eikä mitään vastalauseita tai minä hoidan Reinin yrityksen loppuun." Amon sanoi ja puristi hieman olkapäätä saadakseen uhkauksensa tuntumaan todellisemmalta. Ei haltia kuitenkaan mitään pahaa tekisi kiusasi vain hieman.
Amon itse vetäytyi istumaan tuon sängyn reunalle ja painoi päänsä käsiinsä. Haltia näytti yhtäkkiä kovin huonovointiselta ja väsyneeltä. Parantajan saadessa Natin olkapään hoidettua tuo käveli kädet puuskassa haltian luo. Tuo mulkoili vihaisesti miestä joka riehui koiransa kanssa pahasti haavoittuneena ja pahensi vain omia mahdollisuuksiaan päästä aikaisemmin pois. Sitten tuo tuhahti ja nappasi miehen käden omaansa tutkien käden vaurioita. "Näytäppä tätä hieman ja sitten sinä et liiku senttiäkään tästä sängystä onko selvä?" tuo sanoi ja katsoi Amonia silmiin hieman puristaen kättä. "Aah hyvä on hyvä on!" Amon parkaisi ja virnisti hieman nolona. Parantaja sitoi käden hieman mietteliäänä. Sitten tuo painoi kätensä haltian otsalle ja pudisti hieman päätään. "Tämän siitä saa kun riehuu kaduilla, ja leikkii sankaria..." partantaja mutisi itsekseen. "Menen hakemaan kylmää vettä ja pyyhkeen. Sinä otat sitten varovaisesti ettet saa tartuntaa itsekkin tuohon haavaasi." Parantaja sanoi katsoen käskevästi Natia. "Voi näitä nykyajan ihmisiä..." parantaja mutisi vielä ennen kuin hävisi toiseen huoneeseen.
Amon kävi makuulleen ja katseli hetken kattoa. Tuon katse harhaili hetken sisällä kunnes siirtyi ulko-ovelle päin. Hieman valkeaa turkkia näkyi, ja se paljasti että Rein oli yhä paikoillaan.
Amon katsoi parantajaan. "Voitko hoitaa tuo haava kuntoon ennen kuin poika vuotaa kuiviin?" tuo kysyi ystävällisesti parantajalta. Parantaja huokaisi hieman ja nyökkäsi. Tietysti Nat panisi vastaan, mutta haltia raahautui tuon vierelle ja painoi kätensä haavoittuneelle olalle pakottaen näin miehen istumaan. "Pysyt nyt siinä ja annat hänen tehdä työnsä. Eikä mitään vastalauseita tai minä hoidan Reinin yrityksen loppuun." Amon sanoi ja puristi hieman olkapäätä saadakseen uhkauksensa tuntumaan todellisemmalta. Ei haltia kuitenkaan mitään pahaa tekisi kiusasi vain hieman.
Amon itse vetäytyi istumaan tuon sängyn reunalle ja painoi päänsä käsiinsä. Haltia näytti yhtäkkiä kovin huonovointiselta ja väsyneeltä. Parantajan saadessa Natin olkapään hoidettua tuo käveli kädet puuskassa haltian luo. Tuo mulkoili vihaisesti miestä joka riehui koiransa kanssa pahasti haavoittuneena ja pahensi vain omia mahdollisuuksiaan päästä aikaisemmin pois. Sitten tuo tuhahti ja nappasi miehen käden omaansa tutkien käden vaurioita. "Näytäppä tätä hieman ja sitten sinä et liiku senttiäkään tästä sängystä onko selvä?" tuo sanoi ja katsoi Amonia silmiin hieman puristaen kättä. "Aah hyvä on hyvä on!" Amon parkaisi ja virnisti hieman nolona. Parantaja sitoi käden hieman mietteliäänä. Sitten tuo painoi kätensä haltian otsalle ja pudisti hieman päätään. "Tämän siitä saa kun riehuu kaduilla, ja leikkii sankaria..." partantaja mutisi itsekseen. "Menen hakemaan kylmää vettä ja pyyhkeen. Sinä otat sitten varovaisesti ettet saa tartuntaa itsekkin tuohon haavaasi." Parantaja sanoi katsoen käskevästi Natia. "Voi näitä nykyajan ihmisiä..." parantaja mutisi vielä ennen kuin hävisi toiseen huoneeseen.
Amon kävi makuulleen ja katseli hetken kattoa. Tuon katse harhaili hetken sisällä kunnes siirtyi ulko-ovelle päin. Hieman valkeaa turkkia näkyi, ja se paljasti että Rein oli yhä paikoillaan.