Post by pamorina on Apr 23, 2012 21:18:11 GMT 2
Parantaja sai myös Natin tuiman ilmeen seurakseen, jolloin ukko älysi sulkea suunsa ja jatkaa työtään hiljaa. Kun Natin haava oli puhdistettu ja sidottu nojasi haltia seinään ja tuijotti hetken ulos ikkunasta kunnes sulki silmänsä.
Pian tuo kuuli nuorukaisen äänen. Nat pyysi lupaa ulosmenemiseen. Haltian pää nytkähti hitusen mutta ilme ei värähtänytkään. Kuitenkin näki selvästi että haltia kuunteli tarkasti vaikka pitikin silmänsä kiinni ja esitti ettei asia niinkään kiinnostanut.
Parantaja sivuutti kysymyksen tuimasti. Ukko vastasi Amonin toimista kuin haltia olisi tuon oma poika ja hän saisi päättää lähtisikö tuo ulos ystäviensä kanssa jonnekkin juhliin. Pieni tuhahdus, muttei muuta. Mokoman ukko.
Kuitenkin Nat jatkoi taivuttelua ja jonkinajan kuluttua nuorukainen kysyikin tahtoiko haltia ulos. Silmät avautuivat ja katselivat hetken Natia ja sitten Parantajaa joka näytti vetäytyvän takaisin tuohon huoneeseen.
Ilme pysyi tylsistyneenä niin kauan kun ukko pysyi samassa huoneessa, mutta kun ovi sulkeutui nousi haltia ensin seisomaan ristiistunnastaan ja astui alas makuualustastaan kädet taskussa.
Tuo nappasi liivinsä käteensä, puki sen sanomatta sanaakaan, tarttui Tenmaansa laittaen sen vyölleen ja käveli toisen vierelle.
Mies virnisti ilkikurisesti toiselle ja koitti pörrötti toisen tukkaa. "Onhan sinustakin johonkin." haltia sanoi yhtäkkiä kovin hilpeästi. Tuo oli varmasti järkytys nuorukaiselle. Sitten mies lompsi ulos ovesta kuin elämänsä kunnossa. Tätä mies oli odottanutkin. Ulkoilmaa.
Pian tuo kuuli nuorukaisen äänen. Nat pyysi lupaa ulosmenemiseen. Haltian pää nytkähti hitusen mutta ilme ei värähtänytkään. Kuitenkin näki selvästi että haltia kuunteli tarkasti vaikka pitikin silmänsä kiinni ja esitti ettei asia niinkään kiinnostanut.
Parantaja sivuutti kysymyksen tuimasti. Ukko vastasi Amonin toimista kuin haltia olisi tuon oma poika ja hän saisi päättää lähtisikö tuo ulos ystäviensä kanssa jonnekkin juhliin. Pieni tuhahdus, muttei muuta. Mokoman ukko.
Kuitenkin Nat jatkoi taivuttelua ja jonkinajan kuluttua nuorukainen kysyikin tahtoiko haltia ulos. Silmät avautuivat ja katselivat hetken Natia ja sitten Parantajaa joka näytti vetäytyvän takaisin tuohon huoneeseen.
Ilme pysyi tylsistyneenä niin kauan kun ukko pysyi samassa huoneessa, mutta kun ovi sulkeutui nousi haltia ensin seisomaan ristiistunnastaan ja astui alas makuualustastaan kädet taskussa.
Tuo nappasi liivinsä käteensä, puki sen sanomatta sanaakaan, tarttui Tenmaansa laittaen sen vyölleen ja käveli toisen vierelle.
Mies virnisti ilkikurisesti toiselle ja koitti pörrötti toisen tukkaa. "Onhan sinustakin johonkin." haltia sanoi yhtäkkiä kovin hilpeästi. Tuo oli varmasti järkytys nuorukaiselle. Sitten mies lompsi ulos ovesta kuin elämänsä kunnossa. Tätä mies oli odottanutkin. Ulkoilmaa.