Post by Nekosan on May 2, 2011 1:26:24 GMT 2
//öö.. älä kysy ees otsikosta XD Huomasi et hiukan vaikeaa tehdä alotus ku piti laittaa tänne idän pikkukyliin.. no kaiketi sen jonkun kylän lähistöllä on toi kartano.. mut kröhöm asiaan Princess tänne Rafaelinsa kanssa~//
Ilma oli keväisen lämmin, mutta pilvinen. Pilvet näyttivät tummilta, mutta ilmassa ei haissut sade. Tuuli oli viileää ja heilutteli puita, jotka olivat vielä paljaita. Ilma oli miellyttävä ja päivä oli vielä puolessaan. Ulkona olikin paljon elämää, myös erään kartanon lähellä. Nuori tyttö juoksi nauraen, pienen valkohiuksisen pojan kanssa kartanon pihalla. Piha oli suuri ja sen lähellä oli polku vilkkaammalle tielle, josta se hajaantui kahteen suuntaan. Polkua vasemmalle mentäessä pääsisi Frenoon ja oikealle mentäessä pääsisi läheiseen kylään. Pihalla oli kuolleita pensaita, jotka kesäisin näyttivät mahtavilta. Juuri nyt lapset eivät kiinnittäneet huomiota niihin, vaan leikkivät hippasta. Thilo oli saanut tietää ottoisänsä olevan aatelinen, mutta poika ei ollut suuttunut siitä miehelle. Juuri nytkin mies leikki iloisesti nauravien lapsien kanssa. Nauru raikui pihalla, jopa kartanon sisälle, jonka ikkunasta onnellinen äiti katseli lapsien temmellystä.
Liam oli pukenut päälleensä lämpimän valkoisen puuvillapaidan ja lämpimät tiukat mustat housut. Paidan päällä oli ruskea liivi ja näiden vaatteiden päällä oli ruskea kevät takki. Kaulassaan miehellä oli musta kaulahuivi, joka suojasi kaulaa kylmyydeltä. Jalassaan miehellä oli pitkät ruskeat saappaat, hän oli pukeutunut epätavallisen hyvin äitinsä takia. Mies oli pukenut valkohiuksisen haltiapojankin lämpimiin vaatteisiin, sillä ulkona ei kuitenkaan ollut mikään kesäinen sää. Jopa nuoret tytötkin olivat laittaneet takkia päällensä. Isabellalla oli kaunis vaaleanpunainen kultakoristellullinen kevättakki ja tytön sisarella Emiliellä oli taasen vaaleanvioletti takki. Thilon takki taasen oli lumenvalkoinen. Thilo ja Isabella juoksivat Liamia pakoon nauraen, kun taasen isompi sisar tyytyi katselemaan sivusta nuorempien naureskelua. Ilma oli viileä ja raikas ja sekös teki mielestä virkeän. Jopa perheen koirat olivat ulkona leikkimässä, Chiot leikki äitinsä Beaún kanssa.
"Sainpas!", Liam huudahti naurahtaen napatessaan Thilon syliinsä, jolloin poika nauroi suloisesti. Isabella naureskeli itsekkin etäämmällä ja juoksi veljeään pakoon, kun tämä jahtasi valkohiuksinen poika sylissään siskoaan. Pian vaaleahiuksinen tyttönenkin kaapattiin syliin ja molemmat lapset nauroivat jäädessään kiinni. Emilie vain pudisteli päätään hän ei oiken nähnyt tässä mitään järkeä, mutta oli tullut ulos sisarensa pyynnöstä.
Hetken hippasta leikittyään Isabella, joka kutsui itseään Sandyksi, kylläsyi siihen ja ilmoitti asiasta varsin isoon ääneen.
"Vääh! Tylsää, leikitään nyt piilosta!", tyttö hihkaisi innosta ja Thilokin oli heti mukana. Tummahiuksinen puoliverinen ei voinut muuta kuin huokaista pienesti ja suostua.
"Hyvä on, mutta ette mene haarautuvaa polkua kauemmas!", mies määräsi. Sandy hyppäsi kirjaimellisesti ilmaan ja pakotti Emilien mukaan. Aluksi tyttö ei suostunut mukaan, mutta joutui lopulta suostumaan sisarensa pyyntöön. Niin lapset juoksivat piiloon kun Liam alkoi laskemaan. Thilo juoksi pieneen metikköön, joka ympäröi kartanon pihaa. Sandy ja Emilie juoksivat toiseen suuntaan mutta myös metikköön. Vaaleahiuksisen tytön mielestä leikkiminen oli kivaa.
Kun tytöt menivät eri piiloihin, Isabella yritti etsiä hyvää piilopaikkaa. Lopulta tämä päätyi polun päähän, jossa polku jakaantui. Veli oli kieltänyt menemästä tämän kauemmas, mutta nuoren haltian mieltä vaivasi piilopaikka. Mihin hän menisi?
Samassa nuori tyttö näki tiellä kulkevan muukalaisen, harvemmin matkalaiset tulivat polkua kautta. Mies ei kuitenkaan näyttänyt täkäläisiltä, joten nuori tyttö hipsutti uteliaana miestä kohti. Sievä vaaleanpunaisen mekon helma heilui tytön kiiruhtaessa miestä lähemmäs, veljen kiellot unohtuivat jo taakse.
"Iltapäivää herra! Kaunis ilma vai mitä?", Isabella tokaisi kohteliaasti ja niiasi herralle hymyillen tavanomaista pikkulapsen hymyä. Jopa tytön vaatetuksesta huomasi hänen olevan varakkaasta perheestä.
"Minne herra on matkalla?", vaaleahiuksinen tokaisi heti perään lapsekkaan uteliaana, mieleenkään ei tullut että herra saattaisi olla vaarallinen.
//Hihih.. :'D Tästä se lähtee, anteeksi tönköä tekstiä..//
Ilma oli keväisen lämmin, mutta pilvinen. Pilvet näyttivät tummilta, mutta ilmassa ei haissut sade. Tuuli oli viileää ja heilutteli puita, jotka olivat vielä paljaita. Ilma oli miellyttävä ja päivä oli vielä puolessaan. Ulkona olikin paljon elämää, myös erään kartanon lähellä. Nuori tyttö juoksi nauraen, pienen valkohiuksisen pojan kanssa kartanon pihalla. Piha oli suuri ja sen lähellä oli polku vilkkaammalle tielle, josta se hajaantui kahteen suuntaan. Polkua vasemmalle mentäessä pääsisi Frenoon ja oikealle mentäessä pääsisi läheiseen kylään. Pihalla oli kuolleita pensaita, jotka kesäisin näyttivät mahtavilta. Juuri nyt lapset eivät kiinnittäneet huomiota niihin, vaan leikkivät hippasta. Thilo oli saanut tietää ottoisänsä olevan aatelinen, mutta poika ei ollut suuttunut siitä miehelle. Juuri nytkin mies leikki iloisesti nauravien lapsien kanssa. Nauru raikui pihalla, jopa kartanon sisälle, jonka ikkunasta onnellinen äiti katseli lapsien temmellystä.
Liam oli pukenut päälleensä lämpimän valkoisen puuvillapaidan ja lämpimät tiukat mustat housut. Paidan päällä oli ruskea liivi ja näiden vaatteiden päällä oli ruskea kevät takki. Kaulassaan miehellä oli musta kaulahuivi, joka suojasi kaulaa kylmyydeltä. Jalassaan miehellä oli pitkät ruskeat saappaat, hän oli pukeutunut epätavallisen hyvin äitinsä takia. Mies oli pukenut valkohiuksisen haltiapojankin lämpimiin vaatteisiin, sillä ulkona ei kuitenkaan ollut mikään kesäinen sää. Jopa nuoret tytötkin olivat laittaneet takkia päällensä. Isabellalla oli kaunis vaaleanpunainen kultakoristellullinen kevättakki ja tytön sisarella Emiliellä oli taasen vaaleanvioletti takki. Thilon takki taasen oli lumenvalkoinen. Thilo ja Isabella juoksivat Liamia pakoon nauraen, kun taasen isompi sisar tyytyi katselemaan sivusta nuorempien naureskelua. Ilma oli viileä ja raikas ja sekös teki mielestä virkeän. Jopa perheen koirat olivat ulkona leikkimässä, Chiot leikki äitinsä Beaún kanssa.
"Sainpas!", Liam huudahti naurahtaen napatessaan Thilon syliinsä, jolloin poika nauroi suloisesti. Isabella naureskeli itsekkin etäämmällä ja juoksi veljeään pakoon, kun tämä jahtasi valkohiuksinen poika sylissään siskoaan. Pian vaaleahiuksinen tyttönenkin kaapattiin syliin ja molemmat lapset nauroivat jäädessään kiinni. Emilie vain pudisteli päätään hän ei oiken nähnyt tässä mitään järkeä, mutta oli tullut ulos sisarensa pyynnöstä.
Hetken hippasta leikittyään Isabella, joka kutsui itseään Sandyksi, kylläsyi siihen ja ilmoitti asiasta varsin isoon ääneen.
"Vääh! Tylsää, leikitään nyt piilosta!", tyttö hihkaisi innosta ja Thilokin oli heti mukana. Tummahiuksinen puoliverinen ei voinut muuta kuin huokaista pienesti ja suostua.
"Hyvä on, mutta ette mene haarautuvaa polkua kauemmas!", mies määräsi. Sandy hyppäsi kirjaimellisesti ilmaan ja pakotti Emilien mukaan. Aluksi tyttö ei suostunut mukaan, mutta joutui lopulta suostumaan sisarensa pyyntöön. Niin lapset juoksivat piiloon kun Liam alkoi laskemaan. Thilo juoksi pieneen metikköön, joka ympäröi kartanon pihaa. Sandy ja Emilie juoksivat toiseen suuntaan mutta myös metikköön. Vaaleahiuksisen tytön mielestä leikkiminen oli kivaa.
Kun tytöt menivät eri piiloihin, Isabella yritti etsiä hyvää piilopaikkaa. Lopulta tämä päätyi polun päähän, jossa polku jakaantui. Veli oli kieltänyt menemästä tämän kauemmas, mutta nuoren haltian mieltä vaivasi piilopaikka. Mihin hän menisi?
Samassa nuori tyttö näki tiellä kulkevan muukalaisen, harvemmin matkalaiset tulivat polkua kautta. Mies ei kuitenkaan näyttänyt täkäläisiltä, joten nuori tyttö hipsutti uteliaana miestä kohti. Sievä vaaleanpunaisen mekon helma heilui tytön kiiruhtaessa miestä lähemmäs, veljen kiellot unohtuivat jo taakse.
"Iltapäivää herra! Kaunis ilma vai mitä?", Isabella tokaisi kohteliaasti ja niiasi herralle hymyillen tavanomaista pikkulapsen hymyä. Jopa tytön vaatetuksesta huomasi hänen olevan varakkaasta perheestä.
"Minne herra on matkalla?", vaaleahiuksinen tokaisi heti perään lapsekkaan uteliaana, mieleenkään ei tullut että herra saattaisi olla vaarallinen.
//Hihih.. :'D Tästä se lähtee, anteeksi tönköä tekstiä..//