Post by Nekosan on May 16, 2011 2:02:34 GMT 2
Pitkän aikaa jatkunut kina laantui lopulta, kun Liam totesi, jos he keksisivät uuden leikin. Kaikki olivat sen kannalla, eikä tarvinnut kuunnella pikku prinsessan itkua. Leikin keksiminen oli vain vaikea osuus, sillä tuntui kuin kaikkea olisi jo leikitty tai ne olivat liian sukupuolikohtaisia.
Jalkapallo ei käynyt, nukeilla leikkiminen ei käynyt, eikä piiloleikki käynyt, koska sitä he olivat jo leikkineet. Kaikki tuntui olevan jo tehtyä. Kunnes samassa tummahiuksinen keksi mitä he leikkisivät!
Aarteenmetsästys tuntui hyvältä idealta, jopa Liamin mielestä. Tosin piraattiesitys oli kehno.
"Kenties olet oikeassa, harjoitan sitä enemmän. Mutta aarrejahtiin miehet!.. ja neidot myös", mies totesi hymyillen ja lapset innostuivat enemmän.
Liamista aarrejahti tuntui loistoajatukselta, ainakin siihen saakka kunnes hän huomasi lasten jo kiiruhtaneen kauemmas heistä, näin heidän jäädessä kahden. Liian vaarallista ottaen olosuhteet huomioon. Tummahiuksinen totesi, että Rafaelinkin kannattaisi tulla mukaan ja vihjasi aarteen olevan maukas, täysin ajattelematta.
Niinpä hän kirosi itsensä heti kun kuuli miehen äänestä toisen virnuilun ja huomasi toisen ymmärtäneen sen hiukan väärin. Kolme pistettä hänelle, mutta kuka välittäisi siitä. Kaikesta huolimatta, mies ei aikonut katsoa toiseen, sillä tiesi mitä tämä ajatteli. Varmasti hyvin paljon samaa kuin hänkin, mutta se olisi hiukan vaarallista näin avaralla paikalla. Leipurille ei tullut mieleenkään, että toinen mahtoi katsoa häntä, kun hän käveli ajatuksissaan lasten perään.
Hän oli niin ajatuksissaan, että havahtui olevansa kävelemässä kohti puskaa, joka sattui olemaan heidän pihallaan.
"Oho..", Liam totesi ja samassa hän kierosi sitä, että sattui vahingossa kääntymään katsomaan blondiin päin. Hetken aikaa mies käveli takaperin ja hymyili toiselle viattomasti, kunnes taas kääntyi ja vilkuili kaukana olevia lapsia.
"Luuletko oikeasti, että aarre on ei-lapsille-sopivaa, hmm.. kenties sinulle voi olla eri aarre, jos ensimmäinen ei kelpaa~", mies kiusasi tahallaan ja mietti rohkaisiko hän nyt blondia etsimään itsekkin luuta. Lapset näyttivät olevan kovassa touhussa kurkkiessaan pensakkoihin, jotka olivat vielä paljaat ja sitten muualta. Molemmat olivat uteliaita tietämään mikä olisi aarre, jos he löytäisivät luun.
"Tiedätkö sinä missä se luu on velikulta?", Bella kysyi viattomasti ja näytti siltä, että haluaisi vinkkejä. Tummahiuksinen virnuili tytölle ja tökkäsi tätä sievästi nenään.
"Tiedän, mutta en kerro sinulle~", mies totesi lempeästi kiusaten ja tyttö tallusti suu mutrussa takaisin etsintöihin. Hänen sisarensa oli aikalailla lellitty piloille, mutta tämä oli sentään helposti leppyvä tapaus. Ainakin veli opetti, ettei kaikkea aina saanut pelkällä söpöllä ilmeellä. Toisaalta, häntä mietitytti oliko siinä ilmeessä jotain mikä teki itsestä suloisen näköisen. Ei ainakaan hänen tapauksessa, vaikka hän oli mutristanut suutaan, ei Raf ollut lieventänyt rangaistustaan, jonka tuntui kokonaan unohtaneen. Lapset tuntuivat etsivän sitä luuta ihan tosissaan, sillä välillä mies kuuli pientä nahistelun ääntä.
"Minun pensas!", kivahti tyttö, jolloin Thilo mullisteli ja meni heti muualle. Sitten oli pojan vuoro tiuskia kuinka hän oli keksinyt tämän paikan ensin. Onneksi kinastelu ei ollut mitään pientä kivahtelua pahempaa, muuten miehen olisi pitänyt puuttua siihen.
Jalkapallo ei käynyt, nukeilla leikkiminen ei käynyt, eikä piiloleikki käynyt, koska sitä he olivat jo leikkineet. Kaikki tuntui olevan jo tehtyä. Kunnes samassa tummahiuksinen keksi mitä he leikkisivät!
Aarteenmetsästys tuntui hyvältä idealta, jopa Liamin mielestä. Tosin piraattiesitys oli kehno.
"Kenties olet oikeassa, harjoitan sitä enemmän. Mutta aarrejahtiin miehet!.. ja neidot myös", mies totesi hymyillen ja lapset innostuivat enemmän.
Liamista aarrejahti tuntui loistoajatukselta, ainakin siihen saakka kunnes hän huomasi lasten jo kiiruhtaneen kauemmas heistä, näin heidän jäädessä kahden. Liian vaarallista ottaen olosuhteet huomioon. Tummahiuksinen totesi, että Rafaelinkin kannattaisi tulla mukaan ja vihjasi aarteen olevan maukas, täysin ajattelematta.
Niinpä hän kirosi itsensä heti kun kuuli miehen äänestä toisen virnuilun ja huomasi toisen ymmärtäneen sen hiukan väärin. Kolme pistettä hänelle, mutta kuka välittäisi siitä. Kaikesta huolimatta, mies ei aikonut katsoa toiseen, sillä tiesi mitä tämä ajatteli. Varmasti hyvin paljon samaa kuin hänkin, mutta se olisi hiukan vaarallista näin avaralla paikalla. Leipurille ei tullut mieleenkään, että toinen mahtoi katsoa häntä, kun hän käveli ajatuksissaan lasten perään.
Hän oli niin ajatuksissaan, että havahtui olevansa kävelemässä kohti puskaa, joka sattui olemaan heidän pihallaan.
"Oho..", Liam totesi ja samassa hän kierosi sitä, että sattui vahingossa kääntymään katsomaan blondiin päin. Hetken aikaa mies käveli takaperin ja hymyili toiselle viattomasti, kunnes taas kääntyi ja vilkuili kaukana olevia lapsia.
"Luuletko oikeasti, että aarre on ei-lapsille-sopivaa, hmm.. kenties sinulle voi olla eri aarre, jos ensimmäinen ei kelpaa~", mies kiusasi tahallaan ja mietti rohkaisiko hän nyt blondia etsimään itsekkin luuta. Lapset näyttivät olevan kovassa touhussa kurkkiessaan pensakkoihin, jotka olivat vielä paljaat ja sitten muualta. Molemmat olivat uteliaita tietämään mikä olisi aarre, jos he löytäisivät luun.
"Tiedätkö sinä missä se luu on velikulta?", Bella kysyi viattomasti ja näytti siltä, että haluaisi vinkkejä. Tummahiuksinen virnuili tytölle ja tökkäsi tätä sievästi nenään.
"Tiedän, mutta en kerro sinulle~", mies totesi lempeästi kiusaten ja tyttö tallusti suu mutrussa takaisin etsintöihin. Hänen sisarensa oli aikalailla lellitty piloille, mutta tämä oli sentään helposti leppyvä tapaus. Ainakin veli opetti, ettei kaikkea aina saanut pelkällä söpöllä ilmeellä. Toisaalta, häntä mietitytti oliko siinä ilmeessä jotain mikä teki itsestä suloisen näköisen. Ei ainakaan hänen tapauksessa, vaikka hän oli mutristanut suutaan, ei Raf ollut lieventänyt rangaistustaan, jonka tuntui kokonaan unohtaneen. Lapset tuntuivat etsivän sitä luuta ihan tosissaan, sillä välillä mies kuuli pientä nahistelun ääntä.
"Minun pensas!", kivahti tyttö, jolloin Thilo mullisteli ja meni heti muualle. Sitten oli pojan vuoro tiuskia kuinka hän oli keksinyt tämän paikan ensin. Onneksi kinastelu ei ollut mitään pientä kivahtelua pahempaa, muuten miehen olisi pitänyt puuttua siihen.