Post by cale on Jun 24, 2009 14:56:19 GMT 2
// Rune tännepäin kera Naridin ^^ //
Jez manasi hiljaa itsekseen, kun toinen jalka upposi taas lähes polvea myöten suon ei-niin-ihastuttavaan velliin. Hänellä ei ollut hajuakaan, kuinka oli suolle päätynyt, mutta tässä sitä nyt kuitenkin tallustettiin. Kaiken kukkuraksi sää oli inhottavan hiostava ja kostea, eikä suon tuoksu ollut mitenkään maailman parhaimmasta päästä. Siitä Jez sentään oli tyytyväinen, että oli pukenut hihattoman paidan ylleen.. mutta oli siinä huonokin puoli: ympärillä pörräävät itikat purivat kipeästi ja korvissa soiva jatkuva ininä alkoi käydä hermoille. Eikä siinä vielä kaikki. Jotenkin hän oli onnistunut eksymään varsin mömmöiselle ja siis upottavalle alueelle. Mättäiden päälle astumisesta ei juurikaan ollut apua, sillä mätäs painui alemmas ja taas kenkä kastui. Saappaat tosiaan olivatkin jo likomärät.
Jez kiersi epäilevänä läheisen suonsilmäkkeen ja tähyili yläilmoihin. Valkopäinen tunnelilohikäärme liiteli isäntä yläpuolella napsien aina välillä suuhunsa vastaan pörrääviä itikoita.
"Hyvä, että edes jollakin on hauskaa", Jez mutisi itsekseen kiinnittäen taas katseensa kunnolla menosuuntaan tai oikeastaan omiin jalkoihinsa. Aina välillä jalka upposi enemmän ja sitten vähemmän. Oli miten oli, hän ei halunnut upota suohon kainaloita myöden ja yrittikin epätoivoisesti löytää suolta muualle. Että pitikin ajelehtia juuri Lyrathiin... tähän mennessä hän oli onnistunut järjestämään itselleen vain hankaluuksia.
Samassa Jez seisahtui hetkeksi paikoilleen tuijottaen vähän matkan päässä olevaa saapasta, joka oli jäänyt kiinni epämääräiseen velliin. Kiva, joku oli unohtanut saappaansa. Jez kohautti hajamielisenä olkiaan ja tajusi jatkaa matkantekoa, ennen kuin jalat olisivat kunnolla kiinni suossa. Hän vilkaisi taas kohti lemmikkiään ja samassa jokin oksa sotki askeleet niin, että ex-piraatti päätyi rähmälleen.
"Okei, nyt riitti!" Hän huudahti yltäpäältä suomömmössä ja kohottautui käsiensä varaan sylkien enimpiä sammaleita ja muut mukavaa suustansa.
Jez manasi hiljaa itsekseen, kun toinen jalka upposi taas lähes polvea myöten suon ei-niin-ihastuttavaan velliin. Hänellä ei ollut hajuakaan, kuinka oli suolle päätynyt, mutta tässä sitä nyt kuitenkin tallustettiin. Kaiken kukkuraksi sää oli inhottavan hiostava ja kostea, eikä suon tuoksu ollut mitenkään maailman parhaimmasta päästä. Siitä Jez sentään oli tyytyväinen, että oli pukenut hihattoman paidan ylleen.. mutta oli siinä huonokin puoli: ympärillä pörräävät itikat purivat kipeästi ja korvissa soiva jatkuva ininä alkoi käydä hermoille. Eikä siinä vielä kaikki. Jotenkin hän oli onnistunut eksymään varsin mömmöiselle ja siis upottavalle alueelle. Mättäiden päälle astumisesta ei juurikaan ollut apua, sillä mätäs painui alemmas ja taas kenkä kastui. Saappaat tosiaan olivatkin jo likomärät.
Jez kiersi epäilevänä läheisen suonsilmäkkeen ja tähyili yläilmoihin. Valkopäinen tunnelilohikäärme liiteli isäntä yläpuolella napsien aina välillä suuhunsa vastaan pörrääviä itikoita.
"Hyvä, että edes jollakin on hauskaa", Jez mutisi itsekseen kiinnittäen taas katseensa kunnolla menosuuntaan tai oikeastaan omiin jalkoihinsa. Aina välillä jalka upposi enemmän ja sitten vähemmän. Oli miten oli, hän ei halunnut upota suohon kainaloita myöden ja yrittikin epätoivoisesti löytää suolta muualle. Että pitikin ajelehtia juuri Lyrathiin... tähän mennessä hän oli onnistunut järjestämään itselleen vain hankaluuksia.
Samassa Jez seisahtui hetkeksi paikoilleen tuijottaen vähän matkan päässä olevaa saapasta, joka oli jäänyt kiinni epämääräiseen velliin. Kiva, joku oli unohtanut saappaansa. Jez kohautti hajamielisenä olkiaan ja tajusi jatkaa matkantekoa, ennen kuin jalat olisivat kunnolla kiinni suossa. Hän vilkaisi taas kohti lemmikkiään ja samassa jokin oksa sotki askeleet niin, että ex-piraatti päätyi rähmälleen.
"Okei, nyt riitti!" Hän huudahti yltäpäältä suomömmössä ja kohottautui käsiensä varaan sylkien enimpiä sammaleita ja muut mukavaa suustansa.