Post by cale on Jul 22, 2009 13:26:08 GMT 2
Jez myhäili tyytyväisen itsekseen Naridin suostuessa ottamaan tuen vastaan. "Vain viimeistelit? Älä vähättele", hän kehui takaisin ja loihti hymyn huulilleen.
Oven äkkinäisesti auetessa sitä lennettiinkin lattialle yhdessä.
Jez viittoi patsaiden käsissä olevia arkkuja kohti, aukaisi suunsa, mutta ei saanutkaan heti mitään sanotuksi. Tuollaista näkyä hän ei ollut eläessään nähnyt, vaikka oli ennenkin, lukuisija kertoja osallistunut aarrejahtiin. Tosin tällä kertaa näytti siltä kuin aarre olisi tehty tarkoituksella juuri heitä varten, Jez pähkäili katseen tutkiessa alastomia patsaita.
Osaamatta ajatella saatika tuntea kyljessä vihlovaa kipua Jez kampesi itsensä ylös. "Sinäpä sen sanoit!" Hän hehkutti saaden viimein jotain sanotuksi ja lähti Naridille edelleen tukeaan tarjoten johdattamaan kaksikko toisen arkun luo. Pysähdyttyään hän joutui pakostakin nipistämään itseään ja koskettamaan kämmenellään arkun sisältöä. Totta se oli, aarre oli olemassa, kuten vetehinen oli hetki sitten sanonut. Varmuuden vuoksi ex-piraatti päätti vielä varmistaa kolikoiden aitouden. Hän nappasi yhden kultaisen kolikon sormiensa väliin ja puraisi sitä. Aitoahan se oli, ellei hänen aistinsa huijanneet pahemman kerran. "Vauh.. me olemme rikkaita!"
Jez oli siirtynyt toisen arkun luo ja oli jo hyvää vauhtia täyttämässä taskujaan arvokkailla kivillä, kun Naridin sanat saivat todellisuuden tajun palaamaan.
"Tosiaan... vain yksi arkku", hän toisti surkeana ja tajusi sitten jotain. "Miten täältä mitään painavampaa vie, kun kaikki uppoaa suohon?" Hän kysäisi vilkaisten ensin arkkua arvioivasti ja sitten Naridia. "Mutta älyääkö kukaan tulla tänne, jos... Eih, ei tällaista aarretta tänne uskalla jättää. Mitä jos kätkisimme aarteen johonkin tähän lähelle ja noutaisimme sen sitten pienimpinä erinä pois?" Jez ehdotti leukaansa hieraisten. Suo tosiaan oli ongelma.
Ajatuksissaan hän jatkoi taskujensa täyttämistä ja tutki samalla arkun sisältöä joskos vastaan tulisi jotain muutakin kuin kolikoita ja rubiineja ja sen sellaista.
"Muutes... nyt minulla on tarpeeksi rahaa ostaa vaikka oma talo ja... jonkinlainen oma pursi olisi kiva", Jez haaveili ääneen. "Ah, talo meren rannalla..."
"Mitä suunnitelmia sinulla on?" Hän loi kysyvän katseensa Naridiin ja siirtyi vetehisen vierelle saadessaan taskunsa täyteen. Ohimennen hän nappasi arkusta aidon helminauhakorun ja pujotti sen naisen kaulaan. "Tämähän sopii sinulle."
Oven äkkinäisesti auetessa sitä lennettiinkin lattialle yhdessä.
Jez viittoi patsaiden käsissä olevia arkkuja kohti, aukaisi suunsa, mutta ei saanutkaan heti mitään sanotuksi. Tuollaista näkyä hän ei ollut eläessään nähnyt, vaikka oli ennenkin, lukuisija kertoja osallistunut aarrejahtiin. Tosin tällä kertaa näytti siltä kuin aarre olisi tehty tarkoituksella juuri heitä varten, Jez pähkäili katseen tutkiessa alastomia patsaita.
Osaamatta ajatella saatika tuntea kyljessä vihlovaa kipua Jez kampesi itsensä ylös. "Sinäpä sen sanoit!" Hän hehkutti saaden viimein jotain sanotuksi ja lähti Naridille edelleen tukeaan tarjoten johdattamaan kaksikko toisen arkun luo. Pysähdyttyään hän joutui pakostakin nipistämään itseään ja koskettamaan kämmenellään arkun sisältöä. Totta se oli, aarre oli olemassa, kuten vetehinen oli hetki sitten sanonut. Varmuuden vuoksi ex-piraatti päätti vielä varmistaa kolikoiden aitouden. Hän nappasi yhden kultaisen kolikon sormiensa väliin ja puraisi sitä. Aitoahan se oli, ellei hänen aistinsa huijanneet pahemman kerran. "Vauh.. me olemme rikkaita!"
Jez oli siirtynyt toisen arkun luo ja oli jo hyvää vauhtia täyttämässä taskujaan arvokkailla kivillä, kun Naridin sanat saivat todellisuuden tajun palaamaan.
"Tosiaan... vain yksi arkku", hän toisti surkeana ja tajusi sitten jotain. "Miten täältä mitään painavampaa vie, kun kaikki uppoaa suohon?" Hän kysäisi vilkaisten ensin arkkua arvioivasti ja sitten Naridia. "Mutta älyääkö kukaan tulla tänne, jos... Eih, ei tällaista aarretta tänne uskalla jättää. Mitä jos kätkisimme aarteen johonkin tähän lähelle ja noutaisimme sen sitten pienimpinä erinä pois?" Jez ehdotti leukaansa hieraisten. Suo tosiaan oli ongelma.
Ajatuksissaan hän jatkoi taskujensa täyttämistä ja tutki samalla arkun sisältöä joskos vastaan tulisi jotain muutakin kuin kolikoita ja rubiineja ja sen sellaista.
"Muutes... nyt minulla on tarpeeksi rahaa ostaa vaikka oma talo ja... jonkinlainen oma pursi olisi kiva", Jez haaveili ääneen. "Ah, talo meren rannalla..."
"Mitä suunnitelmia sinulla on?" Hän loi kysyvän katseensa Naridiin ja siirtyi vetehisen vierelle saadessaan taskunsa täyteen. Ohimennen hän nappasi arkusta aidon helminauhakorun ja pujotti sen naisen kaulaan. "Tämähän sopii sinulle."