Post by Junie on Apr 28, 2009 15:59:23 GMT 2
//Ropetetaanhan me joskus Kronoksen ja Kiran uudelleen kohtaaminen? *puppyeyes*//
"Nähdään"
Jos Kronos olisi osannut, hän olisi varmasti kehrännyt tyytyväisyydestä.
Hän ei ollut tuntenut oloaan niin hyväksi viikkoihin ja oliko tuo nyt ihmekään, olihan hän viettänyt suurimman osan merimatkasta laidan äärellä antaen ylen. Muisto sai hänet irvistämään ja vatsanpohjalla muljahti.
'Jos en olisi lähtenyt tälle matkalle, en olisi tavannut Kiraa', naga muistutti itseään ja seurasi katseellaan kyseistä punapäätä, kunnes tämä katosi kulman taakse. Pitkät ja seksikkäät sääret vilkkuivat hameen alta.
Kronos huokaisi sulkien hyttinsä oven. Mietteliäänä hän nojasi ovea vasten ja silmäili huonettaan. Ilmassa leijui oudon myskinen haju, eikä kenellekään jäänyt taatusti epäselväksi, mitä huoneessa oli puuhailtu.
Kohtaamisen muistelu nostatti hymyn miehen huulille ja itsekseen hyräillen hän aloitti vähäisten tavaroidensa pakkaamisen.
'Valmis', mies ajatteli tyytyväisenä ja kiersi huoneen vielä kerran varmistaakseen, ettei mitään varmasti ollut jäänyt.
Vaaleatukkainen naga sulki oven perässään ja suuntasi kannelle.
Suurin osa matkustajista oli jo ulostautunut laitureille tai oli parhaillaan poistumassa. Kronos tähyili ympärilleen niska pitkällä, etsien katseellaan tiettyä punapäätä.
Merituuli toi mukanaan suolaisen meren ja kalojen tuoksun. Naga totesi mielessään, ettei jäisi kaipaamaan kyseistä tuoksua.
Sielunsa silmin Kronos saattoi nähdä naisen kasvot edessään ja hän tajusi, että oli jotain muuta, mitä hän saattaisi jäädä kaipaamaan.
"Kira?", naga huhuili ja korottautui hieman ylemmäksi häntänsä avulla.
Naiset.. miksi heidän pakkaamisensa piti kestää aina niin kauan?
Nähdessään naisen nousevan kannelle hän meni hymyillen tämän luokse. Kultainen silmä tarkasteli Kiran kasvoja, aivan kuin hän olisi yrittänyt painaa jokaisen yksityiskohdan mieleensä.
"Selvisimme hengissä", Kronos totesi ja naurahti. Hän saattaisi jopa suudella maata häntänsä alla, kun pääsisi maihin asti.
"Nähdään"
Jos Kronos olisi osannut, hän olisi varmasti kehrännyt tyytyväisyydestä.
Hän ei ollut tuntenut oloaan niin hyväksi viikkoihin ja oliko tuo nyt ihmekään, olihan hän viettänyt suurimman osan merimatkasta laidan äärellä antaen ylen. Muisto sai hänet irvistämään ja vatsanpohjalla muljahti.
'Jos en olisi lähtenyt tälle matkalle, en olisi tavannut Kiraa', naga muistutti itseään ja seurasi katseellaan kyseistä punapäätä, kunnes tämä katosi kulman taakse. Pitkät ja seksikkäät sääret vilkkuivat hameen alta.
Kronos huokaisi sulkien hyttinsä oven. Mietteliäänä hän nojasi ovea vasten ja silmäili huonettaan. Ilmassa leijui oudon myskinen haju, eikä kenellekään jäänyt taatusti epäselväksi, mitä huoneessa oli puuhailtu.
Kohtaamisen muistelu nostatti hymyn miehen huulille ja itsekseen hyräillen hän aloitti vähäisten tavaroidensa pakkaamisen.
'Valmis', mies ajatteli tyytyväisenä ja kiersi huoneen vielä kerran varmistaakseen, ettei mitään varmasti ollut jäänyt.
Vaaleatukkainen naga sulki oven perässään ja suuntasi kannelle.
Suurin osa matkustajista oli jo ulostautunut laitureille tai oli parhaillaan poistumassa. Kronos tähyili ympärilleen niska pitkällä, etsien katseellaan tiettyä punapäätä.
Merituuli toi mukanaan suolaisen meren ja kalojen tuoksun. Naga totesi mielessään, ettei jäisi kaipaamaan kyseistä tuoksua.
Sielunsa silmin Kronos saattoi nähdä naisen kasvot edessään ja hän tajusi, että oli jotain muuta, mitä hän saattaisi jäädä kaipaamaan.
"Kira?", naga huhuili ja korottautui hieman ylemmäksi häntänsä avulla.
Naiset.. miksi heidän pakkaamisensa piti kestää aina niin kauan?
Nähdessään naisen nousevan kannelle hän meni hymyillen tämän luokse. Kultainen silmä tarkasteli Kiran kasvoja, aivan kuin hän olisi yrittänyt painaa jokaisen yksityiskohdan mieleensä.
"Selvisimme hengissä", Kronos totesi ja naurahti. Hän saattaisi jopa suudella maata häntänsä alla, kun pääsisi maihin asti.