Post by Junie on Mar 2, 2009 13:25:57 GMT 2
Kiran suorasukainen vastaus yllätti Kronoksen ja tapa, jolla tämä asian sanoi paljasti naisen puhuvan totta. Hopeisten silmien katse oli vakaa ja vastasi suoraan hänen katseeseensa. Kosteat, punertavat huulet olivat mutrussa-
Uh oh, taas hänen ajatuksensa olivat lähtemäisillään vaarallisille reiteille. Sitten nainen istuutui hänen viereensä sängylle ja jatkoi puhettaan, joka tuumasi täysin mennä Kronokselta ohi, kun hänen aivotoimintansa jähmettyi hetkeksi.
Kira tuoksui kukkasille.
Toivuttuaan hieman mies naurahti ja haroi hiuksiaan hieman.
"Ei kai..", Kronos myönsi ja lisäsi silmiään pyöritellen: "Emmekä me edes syö ihmisiä tai mitään~!"
Mies nyökkäsi ja seurasi katseellaan naisen kulkua ovelle ja sen sulkeutumista. Kolahduksen myötä Kronos rojahti sängylle pitkin pituuttaan ja huokaisi voipuneena. Nagan tarkka hajuaisti sieppasi naisen pehmeän tuoksun.
Kylkeä jomotti, mutta aiheuttiko kylkiluun murtuminen myös sydämen tykytystä?
Hetken lepuutettuaan silmiään mies totesi, että voisi yrittää olla sen verran oma-aloitteinen, että kuivaisi edes itsensä.
Kylkeään jatkuvasti varoen homma kävi hitaanpuoleisesti, mutta sujuipahan kuitenkin.
"Hiljaa hyvä tulee", Kronos mutisi ja keskeytti homman hetkeksi vetääkseen syvään henkeä.
Naga nakkasi märän pyyhkeen tuolin selkänojalle kuivumaan juuri, kun ovi kävi ja Kira palasi.
Hän oli yksin ja näytti oudon ammattimaiselta kantaessaan lääkärinsalkkua, sekä muita tarvikkeita.
"Auts.. Onneksi minulla ei ole jalkoja", Kronos tuumasi ja mietti millaiselta halkaistulla pyrstöllä luikerteleminen tuntuisi.
Ei varmaankaan kovin kivalta.
Kultatukkainen mies otti kiitollisena lääkkeen ja juoman vastaan. Naisen ilme kuitenkin kiinnitti hänen huomionsa.
Punapään kasvoilla ailahtelivat monet tunteet, mutta päällimmäisinä väikkyivät huolestuneisuus ja epävarmuus.
Oliko Kira ennen sitonut ruhjeita vai mistä oikein kiikasti?
Kronos, kun ei muuta keksinyt, taputti naisen olkaa ja hymyili rohkaisevasti. Sitten hän nappasi pari pilleriä ja saatteli ne alas veden kera.
"bleh", mies inahti pillereiden hieman karvaan maun täyttäessä hänen suuhunsa, "Maistuu inhalta.. mutta toisaalta, kuten isoäidilläni on tapana sanoa; Mitä pahemmalle se lääke maistuu, sitä tehokkaampaa se on!"
Kultaiseen silmään nousi mietteliäs ilme ja hän lisäsi hiljaisella äänellä, enemmän itselleen kuin Kiralle: "Se selittääkin, miksi hänen lääkkeensä maistuvat aina niin hirveälle...!"
Mies tunsi lääkkeen vaikuttavan, sillä hengittäminen kävi hetki hetkeltä helpommaksi ja kivuttomammaksi.
"Jo helpottaa", mies huokaisi ja kallisti hieman päätään naista katsellen. Mielessään hän totesi, ettei tiennyt tästä oikein mitään.. (ja oliko tuo ihmekään, olivathan he tavanneet tänään vasta!)
"Kertoisitko minulle hieman itsestäsi?", hän pyysi ja hymyili hieman.
//o.o" Se-sepäs venähti.. x'D//
Uh oh, taas hänen ajatuksensa olivat lähtemäisillään vaarallisille reiteille. Sitten nainen istuutui hänen viereensä sängylle ja jatkoi puhettaan, joka tuumasi täysin mennä Kronokselta ohi, kun hänen aivotoimintansa jähmettyi hetkeksi.
Kira tuoksui kukkasille.
Toivuttuaan hieman mies naurahti ja haroi hiuksiaan hieman.
"Ei kai..", Kronos myönsi ja lisäsi silmiään pyöritellen: "Emmekä me edes syö ihmisiä tai mitään~!"
Mies nyökkäsi ja seurasi katseellaan naisen kulkua ovelle ja sen sulkeutumista. Kolahduksen myötä Kronos rojahti sängylle pitkin pituuttaan ja huokaisi voipuneena. Nagan tarkka hajuaisti sieppasi naisen pehmeän tuoksun.
Kylkeä jomotti, mutta aiheuttiko kylkiluun murtuminen myös sydämen tykytystä?
Hetken lepuutettuaan silmiään mies totesi, että voisi yrittää olla sen verran oma-aloitteinen, että kuivaisi edes itsensä.
Kylkeään jatkuvasti varoen homma kävi hitaanpuoleisesti, mutta sujuipahan kuitenkin.
"Hiljaa hyvä tulee", Kronos mutisi ja keskeytti homman hetkeksi vetääkseen syvään henkeä.
Naga nakkasi märän pyyhkeen tuolin selkänojalle kuivumaan juuri, kun ovi kävi ja Kira palasi.
Hän oli yksin ja näytti oudon ammattimaiselta kantaessaan lääkärinsalkkua, sekä muita tarvikkeita.
"Auts.. Onneksi minulla ei ole jalkoja", Kronos tuumasi ja mietti millaiselta halkaistulla pyrstöllä luikerteleminen tuntuisi.
Ei varmaankaan kovin kivalta.
Kultatukkainen mies otti kiitollisena lääkkeen ja juoman vastaan. Naisen ilme kuitenkin kiinnitti hänen huomionsa.
Punapään kasvoilla ailahtelivat monet tunteet, mutta päällimmäisinä väikkyivät huolestuneisuus ja epävarmuus.
Oliko Kira ennen sitonut ruhjeita vai mistä oikein kiikasti?
Kronos, kun ei muuta keksinyt, taputti naisen olkaa ja hymyili rohkaisevasti. Sitten hän nappasi pari pilleriä ja saatteli ne alas veden kera.
"bleh", mies inahti pillereiden hieman karvaan maun täyttäessä hänen suuhunsa, "Maistuu inhalta.. mutta toisaalta, kuten isoäidilläni on tapana sanoa; Mitä pahemmalle se lääke maistuu, sitä tehokkaampaa se on!"
Kultaiseen silmään nousi mietteliäs ilme ja hän lisäsi hiljaisella äänellä, enemmän itselleen kuin Kiralle: "Se selittääkin, miksi hänen lääkkeensä maistuvat aina niin hirveälle...!"
Mies tunsi lääkkeen vaikuttavan, sillä hengittäminen kävi hetki hetkeltä helpommaksi ja kivuttomammaksi.
"Jo helpottaa", mies huokaisi ja kallisti hieman päätään naista katsellen. Mielessään hän totesi, ettei tiennyt tästä oikein mitään.. (ja oliko tuo ihmekään, olivathan he tavanneet tänään vasta!)
"Kertoisitko minulle hieman itsestäsi?", hän pyysi ja hymyili hieman.
//o.o" Se-sepäs venähti.. x'D//