Post by rhea on Dec 17, 2008 21:16:19 GMT 2
// Tervetuloa, PeettaK //
Päivät kävivät näin talvisin yhä pimeämmiksi ja hyytävimmiksi, joten ulkoilma teki hallaa Gaian öljyväreille. Ulkona hän ei enää voinut maalata, joten hän teki sen sisältä käsin. Gaia istui kotoisassa kahvilassa lähellä Drienin kuhisevaa keskustaa, ikkunapöydässä. Hänen violetit hiuksensa olivat poninhännällä kuten yleensä ja hänen kauluspaitansa oli valkoinen, vihreällä solmiolla. Hänellä oli edessään höyryävä kuppi mustaa kahvia ja viereisen tuolin selkänojalle oli ripustettu hänen harmaa takkinsa ja laukkunsa, josta hän nosti kyniään ja luonnospaperiaan, jolle hänen oli tarkoitus vangita palanen kirpeästä pakkasilmasta, kulkijoiden höyryävästä hengityksestä ja kadulla olevasta hälinästä. Hänen laukkuunsa jäi puukehikon päälle pingotettu kangas, Gaia maalaisi luonnostelemansa katumaiseman jos jaksaisi olla täällä iltaan asti. Gaia oli päättänyt napata osan tätä hetkeä kankaalleen.
Hän kuitenkin mietti, jos piirtäisikin jonkun henkilön täältä kahvilasta, piirrosta kasvoista hän ei ollutkaan tehnyt hetkeen ja täällä tuntui olevan paljon mielenkiintoista porukkaa, joita hän voisi luonnostella heidän huomaamattaan. Gaia hörppäsi kahviaan, joka oli erittäin kuumaa, etsi katseellaan jotakuta, jolla näyttäisi olevan takanaan jokin tarina. Sen tarinan hän halusi ikuistaa paperilleen tavalla jonka hän hallitsi, piirtämällä. Gaian vastapäisessä pöydässä istui vanha nainen, ihminen näemmä. Nainen oli keskittynyt kirjansa lukemiseen, joten hän ei huomaisi, jos Gaia aloittaisi hänen vanhuuden uurtamien kasvojensa hahmottelemisen. Gaia alkoikin siis vanhuksen piirtämisen rusehtavalle paperilleen, tämä oli oiva malli, Gaia oli tyytyväinen. Hän paransi vasemman kätensä kätensä asentoa pöydällä päästäkseen piirtämään paremmin, Gaiahan oli vasenkätinen, ja tietenkin samalla hän kaatoi tulikuuman kahvikuppinsa syliinsä.
"Valaan viikset!" Gaia karjaisi pelästyttyään, ja erittäin kovaa, muttei hän välittänyt häneen nauliutuineista silmäpareista, kahvi todellakin oli kuumaa, hänen juuri pestyihin housuhinsa tulisi ruskea läikkä, joka erottuisi paremmin kuin hyvin. Hän nosti tyhjän kuppinsa pöydälle ja jäähdytti kahvin kiireesti taialla, kiroten ääneen surkeaa tuuriaan. Vaikka kahvi oli jäähtynyt, hänen ihoaan poltteli silti ilkeästi.
// Tiedän, hallitsen aloitukset, mutta aloitus tää on kuitenkin. ::D //
Päivät kävivät näin talvisin yhä pimeämmiksi ja hyytävimmiksi, joten ulkoilma teki hallaa Gaian öljyväreille. Ulkona hän ei enää voinut maalata, joten hän teki sen sisältä käsin. Gaia istui kotoisassa kahvilassa lähellä Drienin kuhisevaa keskustaa, ikkunapöydässä. Hänen violetit hiuksensa olivat poninhännällä kuten yleensä ja hänen kauluspaitansa oli valkoinen, vihreällä solmiolla. Hänellä oli edessään höyryävä kuppi mustaa kahvia ja viereisen tuolin selkänojalle oli ripustettu hänen harmaa takkinsa ja laukkunsa, josta hän nosti kyniään ja luonnospaperiaan, jolle hänen oli tarkoitus vangita palanen kirpeästä pakkasilmasta, kulkijoiden höyryävästä hengityksestä ja kadulla olevasta hälinästä. Hänen laukkuunsa jäi puukehikon päälle pingotettu kangas, Gaia maalaisi luonnostelemansa katumaiseman jos jaksaisi olla täällä iltaan asti. Gaia oli päättänyt napata osan tätä hetkeä kankaalleen.
Hän kuitenkin mietti, jos piirtäisikin jonkun henkilön täältä kahvilasta, piirrosta kasvoista hän ei ollutkaan tehnyt hetkeen ja täällä tuntui olevan paljon mielenkiintoista porukkaa, joita hän voisi luonnostella heidän huomaamattaan. Gaia hörppäsi kahviaan, joka oli erittäin kuumaa, etsi katseellaan jotakuta, jolla näyttäisi olevan takanaan jokin tarina. Sen tarinan hän halusi ikuistaa paperilleen tavalla jonka hän hallitsi, piirtämällä. Gaian vastapäisessä pöydässä istui vanha nainen, ihminen näemmä. Nainen oli keskittynyt kirjansa lukemiseen, joten hän ei huomaisi, jos Gaia aloittaisi hänen vanhuuden uurtamien kasvojensa hahmottelemisen. Gaia alkoikin siis vanhuksen piirtämisen rusehtavalle paperilleen, tämä oli oiva malli, Gaia oli tyytyväinen. Hän paransi vasemman kätensä kätensä asentoa pöydällä päästäkseen piirtämään paremmin, Gaiahan oli vasenkätinen, ja tietenkin samalla hän kaatoi tulikuuman kahvikuppinsa syliinsä.
"Valaan viikset!" Gaia karjaisi pelästyttyään, ja erittäin kovaa, muttei hän välittänyt häneen nauliutuineista silmäpareista, kahvi todellakin oli kuumaa, hänen juuri pestyihin housuhinsa tulisi ruskea läikkä, joka erottuisi paremmin kuin hyvin. Hän nosti tyhjän kuppinsa pöydälle ja jäähdytti kahvin kiireesti taialla, kiroten ääneen surkeaa tuuriaan. Vaikka kahvi oli jäähtynyt, hänen ihoaan poltteli silti ilkeästi.
// Tiedän, hallitsen aloitukset, mutta aloitus tää on kuitenkin. ::D //