Post by rhea on Jan 10, 2009 17:24:47 GMT 2
Ah Dan punasteli taas, tällä kertaa siksi, koska Gaia oli kahunut haltiamiestä mestariksi edes kuulematta tämän soittoa. gaia kuitenkin luotti siihen, että Ah Dan todellakin osasi soittaa, jos joku hallitsi niin pitkän listan erilaisia soittimia, niin ei voinut olla huono. Eikö haltia ollut maininnut myös soittavansa soitinta nimeltä graciana tai jotain vastaavaa? Gaia painoi mieleensä, että hänen pitäisi kysyä soittimen ulkonäöstä tai äänestä joskus. Ja koska Gaia ei ollut kuullut tällaisesta gracianasta koskaan, niin se voisi olla mahdollista, että Ah Dan oli vaikka kehittänyt soittimen itse tai että se oli joku vähän tuntemattomampi haltiasoitin.
Haltiamiehen hymy hyytyi hieman, kun Gaia mainitsi, että hänen harppunsa oli rikki. Ah Dan osoitti taas avuliasuutensa ja tarjoutui hakemaan oman harppunsa kotoaan, mutta varoitti, että siinä menisi melko kauan. Gaia sanoi, että miehen ei tarvitsisi vaivautua hakemaan harppuaan nyt, tämä voisi ottaa sen sitten mukaan, jos he tulevaisuudessa tapaisivat harpunsoittamisen merkeissä.
Ah Dan oli taas kasvoiltaan kirkkaanpunainen ja suuntasi katseensa enimmäkseen pöydän pintaan. Hän ei näköjään ollut tottunut kehuihin, nyt hän näytti erittäin nolostuneelta, mutta hän hymyili silti. Mies punehtui vielä enemmän ja hänen hymynsä leveni entisestään Gaian sanoessa, että hän todellakin tarkoitti kaikkia sanojaan. Vetehinen hymyili hieman Ah Danin punasteluille. Gaia itse ei hämmentynyt koskaan hänelle osoitetuista kehuista, ehkä silloin hitusen, jos ne kehut tulivat kesken jonkun suuren riidan. Punastellut Gaia ei lähes koskaan, vain silloin, jos hän oli täysin raivostunut, mutta niitä tilanteita eteen sattui eteen erittäin harvoin.
"Ääh, älkää pyydelkö anteeksi. Ei se edes sattunut", Gaia hymähti miehen vaivaantuneisuudelle. Nainen oli hätkähtänyt vain siksi, ettei hän olettanut Ah Danin koskevan häntä kasvoihin. Gaian kipukynnys oli korkea, häntä ei olisi sattunut haltian hipaisu edes silloin, jos hänellä olisi ollut valtava reikä mustelman tilalla. Gaian ilmoittaessa, että hän tarvitsisi poskensa ensiavuksi kylmän kääreen, otti Ah Dan kaulahuivinsa arasti pois kaulastaan, paljastaen samalla kaulassaan olevan hopeisen renkaan ja loi vapaaseen käteensä jääkimpaleen. Mies tarjosi huiviaan ja jääpalaa Gaialle hänen poskeansa varten.
"Oi kiitos, nuo kelpaavat paremmin kuin hyvin", Gaian silmissä välähti ilahtuneisuus ja hän otti tavarat ilolla vastaan. Nainen kääri jääpalan varoen kaulahuiviin ja vilkaisi miehen kaulan hopearengasta pikaisesti. Hän ei kehdannut katsoa sitä kauaa, rengas taisi olla miehelle herkkä asia, koska niin paniikissa hän oli kaulahuivinsa aikaisemmin ihmismieheltä hakenut. Nainen painoi kaulahuivikääreen poskelleen, jää tuntui ihanan viileältä ja mustelma ei tykyttänyt niin paljon.
"Toki, suuntaamme siis ulos", Gaia piti käärettä poskellaan oikealla kädellään ja kipaisi nopeasti hakemaan takkinsa tuolilta, johon hän oli sen unohtanut. Ah Dan oli jo pukenut oman takkinsa päälleen ja Gaia laski kääreen lähimmälle pöydälle siksi aikaa, kun hän puki mustan, miehille tarkoitetun takkinsa päälleen. Nainen nosti olkalaukkunsa olalleen ja painoi kääreen takaisin paikalleen. Gaia otti muutaman askeleen kohti ovea. "Eikö meidän kuitenkin kannattaisi päättää ensin, että mihin menemme, tuo lumimyräkkä ei ole paras paikka siihen, että jäisimme miettimään mihin lähdemme."
// No hyvä, että edes toisella meistä välähtää kunnolla tulevien tapahtumien suhteen. //
Haltiamiehen hymy hyytyi hieman, kun Gaia mainitsi, että hänen harppunsa oli rikki. Ah Dan osoitti taas avuliasuutensa ja tarjoutui hakemaan oman harppunsa kotoaan, mutta varoitti, että siinä menisi melko kauan. Gaia sanoi, että miehen ei tarvitsisi vaivautua hakemaan harppuaan nyt, tämä voisi ottaa sen sitten mukaan, jos he tulevaisuudessa tapaisivat harpunsoittamisen merkeissä.
Ah Dan oli taas kasvoiltaan kirkkaanpunainen ja suuntasi katseensa enimmäkseen pöydän pintaan. Hän ei näköjään ollut tottunut kehuihin, nyt hän näytti erittäin nolostuneelta, mutta hän hymyili silti. Mies punehtui vielä enemmän ja hänen hymynsä leveni entisestään Gaian sanoessa, että hän todellakin tarkoitti kaikkia sanojaan. Vetehinen hymyili hieman Ah Danin punasteluille. Gaia itse ei hämmentynyt koskaan hänelle osoitetuista kehuista, ehkä silloin hitusen, jos ne kehut tulivat kesken jonkun suuren riidan. Punastellut Gaia ei lähes koskaan, vain silloin, jos hän oli täysin raivostunut, mutta niitä tilanteita eteen sattui eteen erittäin harvoin.
"Ääh, älkää pyydelkö anteeksi. Ei se edes sattunut", Gaia hymähti miehen vaivaantuneisuudelle. Nainen oli hätkähtänyt vain siksi, ettei hän olettanut Ah Danin koskevan häntä kasvoihin. Gaian kipukynnys oli korkea, häntä ei olisi sattunut haltian hipaisu edes silloin, jos hänellä olisi ollut valtava reikä mustelman tilalla. Gaian ilmoittaessa, että hän tarvitsisi poskensa ensiavuksi kylmän kääreen, otti Ah Dan kaulahuivinsa arasti pois kaulastaan, paljastaen samalla kaulassaan olevan hopeisen renkaan ja loi vapaaseen käteensä jääkimpaleen. Mies tarjosi huiviaan ja jääpalaa Gaialle hänen poskeansa varten.
"Oi kiitos, nuo kelpaavat paremmin kuin hyvin", Gaian silmissä välähti ilahtuneisuus ja hän otti tavarat ilolla vastaan. Nainen kääri jääpalan varoen kaulahuiviin ja vilkaisi miehen kaulan hopearengasta pikaisesti. Hän ei kehdannut katsoa sitä kauaa, rengas taisi olla miehelle herkkä asia, koska niin paniikissa hän oli kaulahuivinsa aikaisemmin ihmismieheltä hakenut. Nainen painoi kaulahuivikääreen poskelleen, jää tuntui ihanan viileältä ja mustelma ei tykyttänyt niin paljon.
"Toki, suuntaamme siis ulos", Gaia piti käärettä poskellaan oikealla kädellään ja kipaisi nopeasti hakemaan takkinsa tuolilta, johon hän oli sen unohtanut. Ah Dan oli jo pukenut oman takkinsa päälleen ja Gaia laski kääreen lähimmälle pöydälle siksi aikaa, kun hän puki mustan, miehille tarkoitetun takkinsa päälleen. Nainen nosti olkalaukkunsa olalleen ja painoi kääreen takaisin paikalleen. Gaia otti muutaman askeleen kohti ovea. "Eikö meidän kuitenkin kannattaisi päättää ensin, että mihin menemme, tuo lumimyräkkä ei ole paras paikka siihen, että jäisimme miettimään mihin lähdemme."
// No hyvä, että edes toisella meistä välähtää kunnolla tulevien tapahtumien suhteen. //