Post by Junie on Apr 4, 2008 20:21:38 GMT 2
”Idiootti!, samperin pölvästi!”
”maah, rauhoittukaa Lady Isabella-”
”Kuinka voin olla rauhallinen!?! Aah, rakkaani on tuolla jossain~”
”Milloin teistä kahdesta muka tuli jotain..”
”Sanoitko jotain, Anthony..?”
” Ah…En, mi’ lady.”
Riitapukarit käänsivät katseensa kuullessaan kummallisen vinkuvan äänen. Ääni lähestyi epätasaisena, muuttuen kuitenkin hetki hetkeltä selvemmäksi.
Yhtäkkiä kulman takaa pyörsi näkyviin Isä Konstantine kaavun helmat hulmuten.
Melissa Valerius juoksi miehen luokse ilmeisen huojentuneen näköisenä.
”Isä Konstantine! Olette elossa!” Nainen tarttui papin luisevaan käsivarteen, tukien tätä niin, että mies pääsi istumaan kivelle.
Isä Konstantine haukkoi henkeään ja yritti rauhoittua. Haltianaisen raudanharmaat silmät tarkastelivat miestä huolestuneina.
”Onko jotain sattunut? Missä Fay ja Roy ovat?”
”He..”
”Hmm?”
”He… ovat.. tuolla..” , mies selitti hengen haukkomisen lomasta ja osoitteli taaksepäin.
Haltianaisen silmät suurenivat ja hän aavisteli pahaa. Yllättävän voimakkaasti nainen kiskaisi miehen pystyyn.
”Olet kiltti ja vie minut heidän luokseen.”
***
Aika tuntui pysähtyneen.
Laulun viimeiset sävelet haipuivat. Laskeutuneen hiljaisuuden rikkoi vain kahden nuoren rahiseva hengitys.
Fay veti väräjävän henkäyksen ja nielaisi. Hänen kurkkuaan kuivasi.
Poju säikähti äkillistä kosketusta sormillaan ja hän katsahti alaspäin – tummat silmät suurenivat.
”Roy..”, Fay henkäisi ja oli vähällä purskahtaa uudelleen itkuun, ilosta tällä kertaa. Pieni onnellinen hymy levisi haltian huulille, kun hän vastasi vampyyrin sievien silmien katseeseen.
”Pelästytit minut pahemman kerran..”, poju kuiskasi.
Pidemmälle kaksikko ei ehtinyt jatkaa, kun heitä häirittiin oikein urakalla.
”Roy?”, Fay kuiskasi pelästyneenä, kun vampyyri päästi yhtäkkiä hänen kädestään irti ja sulki huokaisten silmänsä. Pojun hengitys kuitenkin jatkui tasaisena.
Tummatukkainen haltia hymyili hellästi ja kumartui painamaan kevyen suukon tämän otsalle. Vampyyri oli väsynyt, mutta oliko tuo nyt ihmekään?
Kiireiset askeleet keskeyttivät heidät.
Kuului vaimea tiukujen kilahdus ja sitten Fay tunsi itseään halattavan tiukasti takaapäin.
Ääni oli lähtöisin hänen äitinsä tammenterho korvakoruista.. ja nainen itse puristi häntä parhaillaan hengiltä.
”Ä-äiti!”, Fay henkäisi ja yritti tähyillä olkansa yli, ”Sinä kuristat.”
”Anteeksi kultaseni.”, Melissa sanoi ja päästi kiireesti irti. Nainen näytti yllättävän kalpealta ja hän tuijotti nuhjuista kaksikkoa ilmeisen kauhistuneena.
Hänen kauhistuksensa ei kuitenkaan vetänyt vertoja Isabellan ilmeelle, joka henki pyhää pakokauhusuutta.
Ennen kuin metsäläisneito ehti syöksähtää pahaa aavistamattoman vampyyripojan kimppuun, lähistöllä seisoskellut mustasukkainen Anthony nappasi naisen kainaloonsa.
”Nuori Herra Dolosus on loukkaantunut ja hän tarvitsee hoitoa..”
”Minä suon hänelle rakkauteni~”
”lääketieteellistähoitoa, Isabella.”
”tsk.”, nainen huokaisi ja lakkasi pyristelemästä vastaan.
Melissa väänteli käsiään ja loi vuoronperään katseen poikaansa ja sitten tämän seuralaiseen.
Molemmat olivat kuivuneen veren ja epämääräisten orgaanisten tuotteiden peitossa, sekä loukkaantuneita.
”Meidän kannattaisi palata laivalle..”, Melissa sanoi väräjävällä äänellä ja silitti sitten poikansa kalpeaa poskea.
Fay katseli keskittyneesti vampyyripojan lähes verettömiä kasvoja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän näki Royn niin.. huonossa kunnossa.
Eikä se ollut mikään mieltä ylentävä näky.
Fay taputti varovasti Royn olkapäätä saadakseen tämän huomion.
”Meidän kannattaisi yrittää päästä pois täältä käytävästä, jotta pääset paranemaan kunnolla.. Pääsetkö ylös?”
Jotenkin heidän onnistui kammeta itsensä jaloilleen.
Fayn tummat silmät näyttivät vakavilta ja hän puristi nuoremman pojan hetkeksi lähelleen.
.. toinen oli todellinen.. Eikä hän ollut menettänyt tätä.. Muistettuaan äkisti, että toinen oli vielä puolikuntoinen, hän päästi irti ja hymyili nolona.
Varmistaakseen vielä, että Roy myös pysyisi pystyssä, haltia kohotti vampyyrin toisen käden hartioidensa yli. Varovasti Fay kietoi vapaaksi jääneen kätensä Royn vyötärön ympärille.
”Nojaa minuun..”, Fay sanoi rauhoittuneella, hiljaisella äänellä, ”.. Varovasti nyt sitten.”
Melissa nyökkäsi ja kääntyi ympäri. Pirteästi hän läimäisi kätensä yhteen ja sanoi kirkkaalla äänellä:
”Okei, eiköhän lähdetä haukkaamaan raitista ilmaa~!”
//Sanasi: kirves//
”maah, rauhoittukaa Lady Isabella-”
”Kuinka voin olla rauhallinen!?! Aah, rakkaani on tuolla jossain~”
”Milloin teistä kahdesta muka tuli jotain..”
”Sanoitko jotain, Anthony..?”
” Ah…En, mi’ lady.”
Riitapukarit käänsivät katseensa kuullessaan kummallisen vinkuvan äänen. Ääni lähestyi epätasaisena, muuttuen kuitenkin hetki hetkeltä selvemmäksi.
Yhtäkkiä kulman takaa pyörsi näkyviin Isä Konstantine kaavun helmat hulmuten.
Melissa Valerius juoksi miehen luokse ilmeisen huojentuneen näköisenä.
”Isä Konstantine! Olette elossa!” Nainen tarttui papin luisevaan käsivarteen, tukien tätä niin, että mies pääsi istumaan kivelle.
Isä Konstantine haukkoi henkeään ja yritti rauhoittua. Haltianaisen raudanharmaat silmät tarkastelivat miestä huolestuneina.
”Onko jotain sattunut? Missä Fay ja Roy ovat?”
”He..”
”Hmm?”
”He… ovat.. tuolla..” , mies selitti hengen haukkomisen lomasta ja osoitteli taaksepäin.
Haltianaisen silmät suurenivat ja hän aavisteli pahaa. Yllättävän voimakkaasti nainen kiskaisi miehen pystyyn.
”Olet kiltti ja vie minut heidän luokseen.”
***
Aika tuntui pysähtyneen.
Laulun viimeiset sävelet haipuivat. Laskeutuneen hiljaisuuden rikkoi vain kahden nuoren rahiseva hengitys.
Fay veti väräjävän henkäyksen ja nielaisi. Hänen kurkkuaan kuivasi.
Poju säikähti äkillistä kosketusta sormillaan ja hän katsahti alaspäin – tummat silmät suurenivat.
”Roy..”, Fay henkäisi ja oli vähällä purskahtaa uudelleen itkuun, ilosta tällä kertaa. Pieni onnellinen hymy levisi haltian huulille, kun hän vastasi vampyyrin sievien silmien katseeseen.
”Pelästytit minut pahemman kerran..”, poju kuiskasi.
Pidemmälle kaksikko ei ehtinyt jatkaa, kun heitä häirittiin oikein urakalla.
”Roy?”, Fay kuiskasi pelästyneenä, kun vampyyri päästi yhtäkkiä hänen kädestään irti ja sulki huokaisten silmänsä. Pojun hengitys kuitenkin jatkui tasaisena.
Tummatukkainen haltia hymyili hellästi ja kumartui painamaan kevyen suukon tämän otsalle. Vampyyri oli väsynyt, mutta oliko tuo nyt ihmekään?
Kiireiset askeleet keskeyttivät heidät.
Kuului vaimea tiukujen kilahdus ja sitten Fay tunsi itseään halattavan tiukasti takaapäin.
Ääni oli lähtöisin hänen äitinsä tammenterho korvakoruista.. ja nainen itse puristi häntä parhaillaan hengiltä.
”Ä-äiti!”, Fay henkäisi ja yritti tähyillä olkansa yli, ”Sinä kuristat.”
”Anteeksi kultaseni.”, Melissa sanoi ja päästi kiireesti irti. Nainen näytti yllättävän kalpealta ja hän tuijotti nuhjuista kaksikkoa ilmeisen kauhistuneena.
Hänen kauhistuksensa ei kuitenkaan vetänyt vertoja Isabellan ilmeelle, joka henki pyhää pakokauhusuutta.
Ennen kuin metsäläisneito ehti syöksähtää pahaa aavistamattoman vampyyripojan kimppuun, lähistöllä seisoskellut mustasukkainen Anthony nappasi naisen kainaloonsa.
”Nuori Herra Dolosus on loukkaantunut ja hän tarvitsee hoitoa..”
”Minä suon hänelle rakkauteni~”
”lääketieteellistähoitoa, Isabella.”
”tsk.”, nainen huokaisi ja lakkasi pyristelemästä vastaan.
Melissa väänteli käsiään ja loi vuoronperään katseen poikaansa ja sitten tämän seuralaiseen.
Molemmat olivat kuivuneen veren ja epämääräisten orgaanisten tuotteiden peitossa, sekä loukkaantuneita.
”Meidän kannattaisi palata laivalle..”, Melissa sanoi väräjävällä äänellä ja silitti sitten poikansa kalpeaa poskea.
Fay katseli keskittyneesti vampyyripojan lähes verettömiä kasvoja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän näki Royn niin.. huonossa kunnossa.
Eikä se ollut mikään mieltä ylentävä näky.
Fay taputti varovasti Royn olkapäätä saadakseen tämän huomion.
”Meidän kannattaisi yrittää päästä pois täältä käytävästä, jotta pääset paranemaan kunnolla.. Pääsetkö ylös?”
Jotenkin heidän onnistui kammeta itsensä jaloilleen.
Fayn tummat silmät näyttivät vakavilta ja hän puristi nuoremman pojan hetkeksi lähelleen.
.. toinen oli todellinen.. Eikä hän ollut menettänyt tätä.. Muistettuaan äkisti, että toinen oli vielä puolikuntoinen, hän päästi irti ja hymyili nolona.
Varmistaakseen vielä, että Roy myös pysyisi pystyssä, haltia kohotti vampyyrin toisen käden hartioidensa yli. Varovasti Fay kietoi vapaaksi jääneen kätensä Royn vyötärön ympärille.
”Nojaa minuun..”, Fay sanoi rauhoittuneella, hiljaisella äänellä, ”.. Varovasti nyt sitten.”
Melissa nyökkäsi ja kääntyi ympäri. Pirteästi hän läimäisi kätensä yhteen ja sanoi kirkkaalla äänellä:
”Okei, eiköhän lähdetä haukkaamaan raitista ilmaa~!”
//Sanasi: kirves//