Post by Deleted on Apr 12, 2014 13:43:19 GMT 2
Jotenkin kuvittelin odottavani, että sä vastaat, mutta kappas.... xD //
Armil nirsoili ruuan kanssa aina jonon loppuun asti, mutta Lonal päätti jättää lapsellisuuden huomiotta. Mies piti omasta ruuastaan ja oli saanutkin ilmeisesti tarpeeksi. Hänen kokoisensa mies ei elänyt turhan vähällä ruualla, joten oli tärkeää saada tarpeeksi ruokaa. Lonal istahti paikoilleen, nosti toisen jalan koukkuun ja ryhtyi rauhassa syömään lautasellistaan. Armil kävi viereen istumaan - ja ryhtyi selittämään, kuten tavallista.
Lonalilta kesti hetken ymmärtää, mitä maalari oikein selitti kädestä ja puusta, mutta lopulta hän kohautti olkapäitään.
"Minä en ota koppia sitten, kun putoat", hän varoitti vilkaistuaan Armilin osoittamaa luontokappaletta. Lonal ei ymmärtänyt alkuunkaan miksi toisen piti päästä kiipeilemään. Niinhän Armil oli itsensä rikkonutkin, joten miksi nyt ottaa turha riski? Ennemmin mies voisi aloittaa työnteon varovasti maan kamaralta ja edetä siitä sitten ylemmäs, jos olisi tarvis. Puihin kiipeileminen tuntui turhalta.
"Mm'h." Lonal oli tottunut kummallisen ihonvärin tuomaan huomioon. Lapset olivat omalla tavallaan hauskoja, sillä nuo uskalsivat puhua paljon avoimemmin kuin aikuiset. Oli se silti välillä vähän ärsyttävää. Lonal oli koko ikänsä ollut tumma, se ei ollut mitään epäluonnollista kuten Armilin kultainen sävy. Mies jätti kuitenkin hermostumatta ja keskittyi vain syömään ruokaansa. Katse kulki rauhassa muiden ihmisten parissa, mutta lopulta mies päätyi vain tuijottamaan kuppiaan, kun muu katseleminen riitti.
Armil nirsoili ruuan kanssa aina jonon loppuun asti, mutta Lonal päätti jättää lapsellisuuden huomiotta. Mies piti omasta ruuastaan ja oli saanutkin ilmeisesti tarpeeksi. Hänen kokoisensa mies ei elänyt turhan vähällä ruualla, joten oli tärkeää saada tarpeeksi ruokaa. Lonal istahti paikoilleen, nosti toisen jalan koukkuun ja ryhtyi rauhassa syömään lautasellistaan. Armil kävi viereen istumaan - ja ryhtyi selittämään, kuten tavallista.
Lonalilta kesti hetken ymmärtää, mitä maalari oikein selitti kädestä ja puusta, mutta lopulta hän kohautti olkapäitään.
"Minä en ota koppia sitten, kun putoat", hän varoitti vilkaistuaan Armilin osoittamaa luontokappaletta. Lonal ei ymmärtänyt alkuunkaan miksi toisen piti päästä kiipeilemään. Niinhän Armil oli itsensä rikkonutkin, joten miksi nyt ottaa turha riski? Ennemmin mies voisi aloittaa työnteon varovasti maan kamaralta ja edetä siitä sitten ylemmäs, jos olisi tarvis. Puihin kiipeileminen tuntui turhalta.
"Mm'h." Lonal oli tottunut kummallisen ihonvärin tuomaan huomioon. Lapset olivat omalla tavallaan hauskoja, sillä nuo uskalsivat puhua paljon avoimemmin kuin aikuiset. Oli se silti välillä vähän ärsyttävää. Lonal oli koko ikänsä ollut tumma, se ei ollut mitään epäluonnollista kuten Armilin kultainen sävy. Mies jätti kuitenkin hermostumatta ja keskittyi vain syömään ruokaansa. Katse kulki rauhassa muiden ihmisten parissa, mutta lopulta mies päätyi vain tuijottamaan kuppiaan, kun muu katseleminen riitti.