Post by bloodywolf on Apr 29, 2014 13:14:41 GMT 2
Tear oli jo kauan sitten, joskus ollessaan lapsi, kadottanut käsityksensä moraalista ja myötätunnosta, ja rajat normaalin ja epänormaalin, oikean ja väärän, ja elämän ja kuoleman välillä olivat jossain hänen mielessään kiemuraisia, häilyviä, hiuksenhienoja ja joskus niitä ei ollut ollenkaan. Hänen maailmansa tärkein asia oli hän itse, ja kaikki muu sen ulkopuolella oli osa hänen leikkikenttäänsä jossa hän sai tehdä mitä halusi, koska hän ei nähnyt syytä miksei hän saisi. Ystävyyskin oli aina ollut hänelle jotenkin outo käsite, ja hänen mielessään se toimi niin että kun hänelle oltiin kivoja, silloin oltiin hänen ystäviään. Joten Sashan sanat saivat hänet vain hiukan hämilleen. Jos Sacha kerran oli hänen ystävänsä, miksi oli niin vaikeaa pysyä sellaisena? paitis henkisesti. Tear tapitti toista hetken aikaa kunnes antoi aiheen olla. Hän antoi usein sellaisten asioiden olla joita hän ei kyennyt ymmärtämään.
Puoliverinen päätti, ollessaan vielä tarpeeksi estoton alkoholin vaikutuksesta, kertoa Sachalle perheestään, vaikka selitys jäi harvasanaiseksi. Mutta hän ei olut koskaan ollut hyvä selittämään asioita, paitsi tietenkin omasta mielestään, ja hän oletti muutenkin kaikkien ymmärtävän häntä ilman mitään pitkäsanaisia selityksiä hänen teoilleen.
"Tiedätkö... että tappaminen on julmaa ja joidenkin mielestä väärin?"
Tear ei huomannut Sachan vakavuutta, vaikka hän tuijottikin edelleen silmät rävähtämättä toista läpitunkevasti. Hän nyökkäsi ja kallisti päätään hieroen tikarinsa terää kaulaansa vasten "Kaikki sanovat että se on kuulemma väärin." mies tokaisi yksitoikkoisella äänellä. Hän oli kuullut tuon monta kertaa, eikä hän vieläkään ymmärtänyt miksi se oli kaikille niin iso juttu. Hänestä se oli hassua miten kaikki olivat niin herkkiä pienille asioille kuten tikarit ja nuolet. Ja joskus kuoleminen kävi sisäisistä syistä, niin ettei siitä tullut verta. Sitäkään Tear ei olut vielä oppinut ymmärtämään. Hän joten kuten käsitti sen, että kun jotakuta iski sydämeen tai keuhkoihin he kuolivat, koska ne olivat tärkeitä elimiä, mutta hänellä oli vielä selvittämättä miksi joku kuoli siihen että oli saanut liian monta viiltoa, tai iskenyt päänsä vasten kiveä tai muuta vastaavaa.
"Tiedätkö, oikeastaan minä en edes ymmärrä sitä. Siis kuolemaa, miksi se on niin vaikeaa ymmärtää ihmisille" Tear alkoi selittää ajatuksiaan ääneen, tosin enemmänkin itselleen kuin haltialle "Se on niin hassu juttu, jotkut kuolevat niin pieniin asioihin, siihen että he ovat liian kauan veden alla tai siihen että heillä on liian korkea kuume, tai, tai, tai vaikka siihen että heillä on kaulassa haava. Mutta sitten on sellaisia jotka ovat täynnä haavoja ja eivät millään kuole, ja sitten on sellaisiakin jotka vääntyvät ja kuolevat siihen. Miksiköhän pöllöt voivat käännellä päätään niin hassusti mutta kun joku muu tekee niin niin hän vain naksahtaa eikä enää sitten teekään mitään. heh, se on hassua. Ja kaikki vain huutavat tai itkevät, tai sitten he eivät sano mitään. Miksi. En ymmärrä. Isä kuoli silmät ammolleen mutta äiti ei. Se on hassua. Kun se on niin outoa."
Tear käänsi katseensa pois Sachasta vain katsellakseen hetken tikariaan, mutta pian siirsi taas silmänsä toiseen.
"Eikö olekin outo tämä maailma" puoliverinen kuiskasi ja hymyili vinksahtaneesti. Hän pyöritteli tikaria sormissaan levottomasti katsellessaan toista silmiin.
Puoliverinen päätti, ollessaan vielä tarpeeksi estoton alkoholin vaikutuksesta, kertoa Sachalle perheestään, vaikka selitys jäi harvasanaiseksi. Mutta hän ei olut koskaan ollut hyvä selittämään asioita, paitsi tietenkin omasta mielestään, ja hän oletti muutenkin kaikkien ymmärtävän häntä ilman mitään pitkäsanaisia selityksiä hänen teoilleen.
"Tiedätkö... että tappaminen on julmaa ja joidenkin mielestä väärin?"
Tear ei huomannut Sachan vakavuutta, vaikka hän tuijottikin edelleen silmät rävähtämättä toista läpitunkevasti. Hän nyökkäsi ja kallisti päätään hieroen tikarinsa terää kaulaansa vasten "Kaikki sanovat että se on kuulemma väärin." mies tokaisi yksitoikkoisella äänellä. Hän oli kuullut tuon monta kertaa, eikä hän vieläkään ymmärtänyt miksi se oli kaikille niin iso juttu. Hänestä se oli hassua miten kaikki olivat niin herkkiä pienille asioille kuten tikarit ja nuolet. Ja joskus kuoleminen kävi sisäisistä syistä, niin ettei siitä tullut verta. Sitäkään Tear ei olut vielä oppinut ymmärtämään. Hän joten kuten käsitti sen, että kun jotakuta iski sydämeen tai keuhkoihin he kuolivat, koska ne olivat tärkeitä elimiä, mutta hänellä oli vielä selvittämättä miksi joku kuoli siihen että oli saanut liian monta viiltoa, tai iskenyt päänsä vasten kiveä tai muuta vastaavaa.
"Tiedätkö, oikeastaan minä en edes ymmärrä sitä. Siis kuolemaa, miksi se on niin vaikeaa ymmärtää ihmisille" Tear alkoi selittää ajatuksiaan ääneen, tosin enemmänkin itselleen kuin haltialle "Se on niin hassu juttu, jotkut kuolevat niin pieniin asioihin, siihen että he ovat liian kauan veden alla tai siihen että heillä on liian korkea kuume, tai, tai, tai vaikka siihen että heillä on kaulassa haava. Mutta sitten on sellaisia jotka ovat täynnä haavoja ja eivät millään kuole, ja sitten on sellaisiakin jotka vääntyvät ja kuolevat siihen. Miksiköhän pöllöt voivat käännellä päätään niin hassusti mutta kun joku muu tekee niin niin hän vain naksahtaa eikä enää sitten teekään mitään. heh, se on hassua. Ja kaikki vain huutavat tai itkevät, tai sitten he eivät sano mitään. Miksi. En ymmärrä. Isä kuoli silmät ammolleen mutta äiti ei. Se on hassua. Kun se on niin outoa."
Tear käänsi katseensa pois Sachasta vain katsellakseen hetken tikariaan, mutta pian siirsi taas silmänsä toiseen.
"Eikö olekin outo tämä maailma" puoliverinen kuiskasi ja hymyili vinksahtaneesti. Hän pyöritteli tikaria sormissaan levottomasti katsellessaan toista silmiin.