Post by bloodywolf on Dec 2, 2013 17:26:50 GMT 2
Tear virnisti erittäin onnellisesti toisen sanoille.
"Voi eeeeen! Minä tykkään nukkua ihmisten vieressä, tiesitkö, on kivaa kun on joku jota halia kun nukkuu" Tear selitti nyökytellen sanoilleen virnistys kasvoillaan "Miksi repisin kätesi sen takia irti? Hassu haltia"
Tear tujotti Sachaa hiukan huvittuneena. Ei hän mitään pahaa tietenkään tekisi, Sacha oli kiva ja hauska, mutta jos tuo tekisi jotain epämukavaa niin sitten hänen pitäisi tietysti rangaista häntä. Tearin mielestä hänen logiikkansa näissä asioissa oli luotettava, hyväksi todettu ja pettämätön. Jos joku tuuppasi häntä, hän katkoi tuon jalat, jos joku huusi hänelle, hän repi tuolta huulet, jos joku puristi häntä niin että hän sai mustelman, hän puristi tuota niin että tuon koko raaja meni kuolioon. Yksinkertaista ja oikeudenmukaistan ja hauskaa, miksi kaikki suhtautuivat siihen kuin johonkin vaaralliseen kulkutautiin? Tear ei ymmärtänyt, ei ollenkaan. Oudot hassut ihmiset. Joskus hänestä tuntui että kaikki muut olivta vähän vajaita.
Tear henkäisi innoissaan Sachan kertoessa että talon emäntä olisi hyvä kokki, ja tarrasi miestä paidasta kiinni ja lähti kulkemaan tuon perässä kohti ruokasalia.
Hän kulki ruokapöytään asti melkeimpä kiinni Sachan kyljessä, ja mulkoili muita syömässä olevia ihmisiä epäluuloisen varautuneesti. Hän ei ollut hyvä ruokailun kanssa, niinkuin ei monen muunkaan asian, mutta ruokailu oli ehdottomasti yksi vaikeimpia. Kaikkialla oli aina paljon ihmisiä, mikä oli jo sellaisenaan ahdistavaa, ja häntä usein katsottiin pahasti kun hän söi. Ja Tear mietti usein, että ihmiset eivät pitäneet joko siitä mitä hän söi, tai siitä miten hän söi, eikä hän osannut päättää kumpi niistä olisi oikein. Lisäksi hänelle oltiin oltu ilkeitä kun hän oli halunnut kerran viedä mukaansa kauniin haarukan jonka varressa oli upea kuviointi. Tilanne ei ollut päättynyt kivasti.
Puoliverinen istui tuolille jalkojensa päälle, ja katseli haaveellisesti kattoa ja siinä roikkuvia lamppuja, eikä huomannut kun tarjoilija tuli, ja melkein keikahti alas kun nainen kysyi mitä hän halusi.
Tear tapitti tuota hetken aikaa kunnes sanoi vaimeasti "Leipää."
Tarjoilija odotti hetken, mutta kun jatkoa ei seurannut, hän kysyi "Minkälaisen?"
Tear kurtisti kulmiaan hiukan epävarmana, vilkaisi Sachaa ja sitten taas tarjoilijaa. Tämä oli sitten yksi juttu lisää; kaikki pitä tehdä niin hankalaksi.
"Tuota... voileipää?" nuori vihreätukka ehdotti ja katsoi tarjoilijaa paniikinomaisen ilmeen alkaessa nousta hänen kasvoilleen.
Tarjoilija nyökkäsi hymyillen ja kääntyi Sachan puoleen päästäen Tearin pinteestä "Palaan pian!" tyttö sanoi ja lipui tiehensä salin poikki.
Metsäläishaltia kietoi kätensä ympärilleen ja nuolaisi huuliaan.
"Hän oli kaunis. Mutta pelottava, eikö sinustakin?" tuo kysyi ja kallisti päänsä Sachaa kohti.
"Voi eeeeen! Minä tykkään nukkua ihmisten vieressä, tiesitkö, on kivaa kun on joku jota halia kun nukkuu" Tear selitti nyökytellen sanoilleen virnistys kasvoillaan "Miksi repisin kätesi sen takia irti? Hassu haltia"
Tear tujotti Sachaa hiukan huvittuneena. Ei hän mitään pahaa tietenkään tekisi, Sacha oli kiva ja hauska, mutta jos tuo tekisi jotain epämukavaa niin sitten hänen pitäisi tietysti rangaista häntä. Tearin mielestä hänen logiikkansa näissä asioissa oli luotettava, hyväksi todettu ja pettämätön. Jos joku tuuppasi häntä, hän katkoi tuon jalat, jos joku huusi hänelle, hän repi tuolta huulet, jos joku puristi häntä niin että hän sai mustelman, hän puristi tuota niin että tuon koko raaja meni kuolioon. Yksinkertaista ja oikeudenmukaistan ja hauskaa, miksi kaikki suhtautuivat siihen kuin johonkin vaaralliseen kulkutautiin? Tear ei ymmärtänyt, ei ollenkaan. Oudot hassut ihmiset. Joskus hänestä tuntui että kaikki muut olivta vähän vajaita.
Tear henkäisi innoissaan Sachan kertoessa että talon emäntä olisi hyvä kokki, ja tarrasi miestä paidasta kiinni ja lähti kulkemaan tuon perässä kohti ruokasalia.
Hän kulki ruokapöytään asti melkeimpä kiinni Sachan kyljessä, ja mulkoili muita syömässä olevia ihmisiä epäluuloisen varautuneesti. Hän ei ollut hyvä ruokailun kanssa, niinkuin ei monen muunkaan asian, mutta ruokailu oli ehdottomasti yksi vaikeimpia. Kaikkialla oli aina paljon ihmisiä, mikä oli jo sellaisenaan ahdistavaa, ja häntä usein katsottiin pahasti kun hän söi. Ja Tear mietti usein, että ihmiset eivät pitäneet joko siitä mitä hän söi, tai siitä miten hän söi, eikä hän osannut päättää kumpi niistä olisi oikein. Lisäksi hänelle oltiin oltu ilkeitä kun hän oli halunnut kerran viedä mukaansa kauniin haarukan jonka varressa oli upea kuviointi. Tilanne ei ollut päättynyt kivasti.
Puoliverinen istui tuolille jalkojensa päälle, ja katseli haaveellisesti kattoa ja siinä roikkuvia lamppuja, eikä huomannut kun tarjoilija tuli, ja melkein keikahti alas kun nainen kysyi mitä hän halusi.
Tear tapitti tuota hetken aikaa kunnes sanoi vaimeasti "Leipää."
Tarjoilija odotti hetken, mutta kun jatkoa ei seurannut, hän kysyi "Minkälaisen?"
Tear kurtisti kulmiaan hiukan epävarmana, vilkaisi Sachaa ja sitten taas tarjoilijaa. Tämä oli sitten yksi juttu lisää; kaikki pitä tehdä niin hankalaksi.
"Tuota... voileipää?" nuori vihreätukka ehdotti ja katsoi tarjoilijaa paniikinomaisen ilmeen alkaessa nousta hänen kasvoilleen.
Tarjoilija nyökkäsi hymyillen ja kääntyi Sachan puoleen päästäen Tearin pinteestä "Palaan pian!" tyttö sanoi ja lipui tiehensä salin poikki.
Metsäläishaltia kietoi kätensä ympärilleen ja nuolaisi huuliaan.
"Hän oli kaunis. Mutta pelottava, eikö sinustakin?" tuo kysyi ja kallisti päänsä Sachaa kohti.