Post by Deleted on Mar 16, 2014 22:36:18 GMT 2
Ruhigin paniikki nappulaa painettiin siltä istumalta kun Alarice ei heti päästänytkään irti vaan pikemminkin rutisti tätä vielä tiukemmin itseään vasten ja pusutteli vielä kaiken kukkuraksi perään! Mies oli aivan varma että hänen naamansa palaisi kohta poroksi kovan punastelun takia. Jonkin aikaa nainen vielä piti häntä otteesaan, kunnes viimein päästi irti ja toi omat kasvonsa Ruhigin tasalle. Salamurhaaja ei aluksi uskaltanut katsoa toista, sillä jotenkin tällä hetkellä kaikki mikä vain liittyi Alariceen sai hänet täysin sekaisin. Näin oli käynyt aikaisemminkin, mutta äskeinen hieman liian läheltä nähty kuva toisen rinnoista sai Ruhigin jotenkin vielä enemmän sekaisin.
Sivusilmällä mies huomasi kuinka Alarice kallisti hieman päätään ja katsoi häntä kysyvästi. Lopulta Ruhig keräsi kaikki salamurhaajan rohkeutensa ja käänsi kovin hämmentyneet kasvonsa kohti naista, joka näytti pidättelevän hieman nauruaan. Tässä ei ollut yhtään mitään hauskaa! Ainakaan Ruhigin mielestä...
Mies ei aluksi vastannut naiselle, tyytyi vain jatkamaan toisen tapittamista järkytteneellä katseellaan. Kun hän viimein sain hieman kasatuksi itseään hän päätti pohtia hieman äskeistä tapahtumaa, mutta tällä kertaa vastasi ensin itselleen päänsä sisällä ennen kuin meni möläyttämään mitä sylki suuhun toi.
'Tulihan se hieman puun takaa, mutta ei se nyt niin kamalaa ollut...'
Ruhig kiitti itseään päänsä sisällä, että oli päättänyt vastata ensin itselleen ennen kuin meni sanomaan mitään Alaricelle. Jos hän olisi tuon päästänyt suustaan, salamurhaaja olisi varmasti vajonnut saman tien maan alle ja pysynyt siellä.
Mutta mitä hän vastaisi toiselle? Ensimmäisenä valehtelu kävi miehen mielessä, mutta jostain syystä Ruhig ei halunnut tehdä sitä. Samassa Ruhig tajusi että toinen odotti yhä hänen vastaustaan. Salamurhaajan silmät laajenivat lautasen kokoisiksi ja jos oli enää edes mahdollista, hän punastui entistä enemmän.
'Voi perhana....'
Ruhig ei tiennyt yhtään mitä tehdä. Hän ei voinut vastata toiselle, koska se tietäisi maailmanloppua, toisaalta hän ei jostain helvatan syystä halunnut valehdellakkaan toiselle! Lopulta mies ei enää kyennyt katsomaan naista silmiin vaan alkoi pyöritellä silmiään ympäri huonetta ikään kuin olettaen vastauksen ponnahtavan jostain esiin.
"Tuota..."
Hän mumisi samalla ja huomaamattaan puristi hieman käsillään Alaricen olkapäitä. Puristus ei ollut kova, mutta sen saattoi kuitenkin huomata ja jos omasi yhtään ihmistuntijan vikaa, saattoi puristuksesta päätellä, että Ruhig oli aivan tajuttoman hermostunut tällä hetkellä. Mies yritti muovailla jonkin sortin sanoja, mutta päätyi vain kallistelemaan päätään ja mumisemaan tyyliin "No, tuota, jaa'a," ynnä muuta. Vahingossakaan mies ei kuitenkaan katsonut toista silmiin, vaan piti ne visusti muualla. Jos Ruhig nyt katsoisi Alaricea silmiin, hän ei ollut varma pysyisikö hän järjissään ja mikä pahinta, pystyisikö hän hillitsemään itseään tekemästä jotain todella todella typerää.
//Kyllä, Alarice rikkoi Ruhigin! Salamurhaajan akilleen kantapää on löytynyt~ Ei ihan oikeasti, hajoilen niin pahasti tälle pelille. Aivan mahtava! xD//
Sivusilmällä mies huomasi kuinka Alarice kallisti hieman päätään ja katsoi häntä kysyvästi. Lopulta Ruhig keräsi kaikki salamurhaajan rohkeutensa ja käänsi kovin hämmentyneet kasvonsa kohti naista, joka näytti pidättelevän hieman nauruaan. Tässä ei ollut yhtään mitään hauskaa! Ainakaan Ruhigin mielestä...
Mies ei aluksi vastannut naiselle, tyytyi vain jatkamaan toisen tapittamista järkytteneellä katseellaan. Kun hän viimein sain hieman kasatuksi itseään hän päätti pohtia hieman äskeistä tapahtumaa, mutta tällä kertaa vastasi ensin itselleen päänsä sisällä ennen kuin meni möläyttämään mitä sylki suuhun toi.
'Tulihan se hieman puun takaa, mutta ei se nyt niin kamalaa ollut...'
Ruhig kiitti itseään päänsä sisällä, että oli päättänyt vastata ensin itselleen ennen kuin meni sanomaan mitään Alaricelle. Jos hän olisi tuon päästänyt suustaan, salamurhaaja olisi varmasti vajonnut saman tien maan alle ja pysynyt siellä.
Mutta mitä hän vastaisi toiselle? Ensimmäisenä valehtelu kävi miehen mielessä, mutta jostain syystä Ruhig ei halunnut tehdä sitä. Samassa Ruhig tajusi että toinen odotti yhä hänen vastaustaan. Salamurhaajan silmät laajenivat lautasen kokoisiksi ja jos oli enää edes mahdollista, hän punastui entistä enemmän.
'Voi perhana....'
Ruhig ei tiennyt yhtään mitä tehdä. Hän ei voinut vastata toiselle, koska se tietäisi maailmanloppua, toisaalta hän ei jostain helvatan syystä halunnut valehdellakkaan toiselle! Lopulta mies ei enää kyennyt katsomaan naista silmiin vaan alkoi pyöritellä silmiään ympäri huonetta ikään kuin olettaen vastauksen ponnahtavan jostain esiin.
"Tuota..."
Hän mumisi samalla ja huomaamattaan puristi hieman käsillään Alaricen olkapäitä. Puristus ei ollut kova, mutta sen saattoi kuitenkin huomata ja jos omasi yhtään ihmistuntijan vikaa, saattoi puristuksesta päätellä, että Ruhig oli aivan tajuttoman hermostunut tällä hetkellä. Mies yritti muovailla jonkin sortin sanoja, mutta päätyi vain kallistelemaan päätään ja mumisemaan tyyliin "No, tuota, jaa'a," ynnä muuta. Vahingossakaan mies ei kuitenkaan katsonut toista silmiin, vaan piti ne visusti muualla. Jos Ruhig nyt katsoisi Alaricea silmiin, hän ei ollut varma pysyisikö hän järjissään ja mikä pahinta, pystyisikö hän hillitsemään itseään tekemästä jotain todella todella typerää.
//Kyllä, Alarice rikkoi Ruhigin! Salamurhaajan akilleen kantapää on löytynyt~ Ei ihan oikeasti, hajoilen niin pahasti tälle pelille. Aivan mahtava! xD//