Post by bloodywolf on Oct 23, 2011 21:51:27 GMT 2
//Jotenkin kliseisen tuntuinen nimi.... mutta siis, heitimpä ihan mielenkiinnon vuoski tänne suolle : D Eli Himwath ja jompi kumpi suojateistaan, tervetuloa!//
Nat astui märkään kohtaan ja miehen jalka upposi saman tien, ja hän vetäsi sen nopeasti pois. Nat huokaisi ja heilutti jalkaansa niin että suurin märkä lensi pois. Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Hän katseli ympärilleen ja koitti kuulostella josko jossain lähellä kuuluisi liikettä, mutta suo oli hiljainen kuin kuolema. Aavemaisuutta lisätäkseen luontoäiti oli päättänyt tehdä päivästä pilvisen ja sumuisen, eikä Nat osannut suunnistaa sumussa. Normaalisti se kyllä hoituisi varsin helposti, mutta jostain syystä sumu nyt hermoistutti miestä liikaa, eikä oikea suunta tuntunut löytyvän millään.
Kaiken lisäksi Nat oli hiukan peloissaan, sillä hänestä tuntui että hän oli eksyksissä, ja pian saattaisi jo tulla pimeää.
Päättäväisesti (epätoivoisesti) hän kuitenkin lampsi eteenpäin kosteilla sammalilla ja ruohomättäillä, koko ajan hokien mielessään, että vielä jossain vaihessa olisi pakko tulla eteen jonkinmoista asutusta.
Yhtäkkiä Nat kääntyi ympäri ja vilkuili ympärilleen. Aivan kuin hän olisi kuullut ääntä? Mies nielaisi hermostuneena ja rahisteli kurkkuaan hiljaa.
"Ehm.. Tuota, haloo? Onko siellä joku?" Nat huhuili sumuun ja jäi odottamaan vastausta huudon kaikuessa ympärillään. Hän niin toivoi että joku vastaisi, mutta toisaalta hän ei ollut lainkaan varma halusiko hän kenekään vastaavan. Jos joku mielipuoli vaikka olisi hänen perässään tai joku murhaaja tai jotain..? Hän ei edes ollut varma, miltä suunnalta ääni oli kuulunut.
Nat nuolaisi huuliaan ja nielaisi tiiraillessaan aavemmaisen sumuverhon sekaan.
Nat astui märkään kohtaan ja miehen jalka upposi saman tien, ja hän vetäsi sen nopeasti pois. Nat huokaisi ja heilutti jalkaansa niin että suurin märkä lensi pois. Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Hän katseli ympärilleen ja koitti kuulostella josko jossain lähellä kuuluisi liikettä, mutta suo oli hiljainen kuin kuolema. Aavemaisuutta lisätäkseen luontoäiti oli päättänyt tehdä päivästä pilvisen ja sumuisen, eikä Nat osannut suunnistaa sumussa. Normaalisti se kyllä hoituisi varsin helposti, mutta jostain syystä sumu nyt hermoistutti miestä liikaa, eikä oikea suunta tuntunut löytyvän millään.
Kaiken lisäksi Nat oli hiukan peloissaan, sillä hänestä tuntui että hän oli eksyksissä, ja pian saattaisi jo tulla pimeää.
Päättäväisesti (epätoivoisesti) hän kuitenkin lampsi eteenpäin kosteilla sammalilla ja ruohomättäillä, koko ajan hokien mielessään, että vielä jossain vaihessa olisi pakko tulla eteen jonkinmoista asutusta.
Yhtäkkiä Nat kääntyi ympäri ja vilkuili ympärilleen. Aivan kuin hän olisi kuullut ääntä? Mies nielaisi hermostuneena ja rahisteli kurkkuaan hiljaa.
"Ehm.. Tuota, haloo? Onko siellä joku?" Nat huhuili sumuun ja jäi odottamaan vastausta huudon kaikuessa ympärillään. Hän niin toivoi että joku vastaisi, mutta toisaalta hän ei ollut lainkaan varma halusiko hän kenekään vastaavan. Jos joku mielipuoli vaikka olisi hänen perässään tai joku murhaaja tai jotain..? Hän ei edes ollut varma, miltä suunnalta ääni oli kuulunut.
Nat nuolaisi huuliaan ja nielaisi tiiraillessaan aavemmaisen sumuverhon sekaan.