Post by bloodywolf on Feb 20, 2012 21:12:50 GMT 2
Natia ei suuremmin lohdutanut tieto siitä, että he tuskin suuntasivat ainakaan tielle päin. Ohi viuhahtava nuoli sai hänet kiristämään tahtia entisestään - onneksi häntä oli hyvän onnen sijaan siunattu sentään pitkillä jaloilla, jos ei muuta!
Vetehisen kysyessä osasiko hän uida, Nat katsahti toista hämmentyneenä.
"Täh...?"
Nuorukainen ei ehtinyt kuitenkaan jäädä ihmettelmään naisen kysymstä, kun hän saikin jo vastauksen Zarinan sukeltaessa veteen ja hänen painuessa itse mukana. Vesi oli sameaa ja inhottavan kylmää, ja Natista tuntui että se kuhisi jotakin omituisia vedessä asustavia suon otuksia. Brunette ei uskaltautunut avaamaan silmiään, vaan luotti siihen että Zarina tiesi mitäö tekisi. Hän vain antoi toisen viedä hänet minne ikinä olikaan menossa, onneksi tuo ei sentään ollut irrottanut kättään hänestä.
Kun mies sai päänsä vihdoin takaisin pinnalle, ja hän yski ja veti henkeä helpottuneena. Avattuaan silmänsä Nat huomasi heidän olevan jonkinlaisessa luolassa.
Feeniks näytti kärttyisältä, eikä taatusti ollut iloinen kylmästä kylvystään. Raukka näytti jokseenkin surkuhupaisalta.
Nat antoi auttaa itsensä ylös kuivalle maalle, ja veti likomärään tukkansa pois kasvoiltaan ja pudisteli päätään hieraisten sitä kerran pari kädellään.
"Jep, ei tässä mitään.." nuorukainen vastasi naurahtaen ja hymyili naiselle. Sitten hän siirsi katseensa hiukan vakavoituen lintuun joka suki höyheniään nokallaan.
"Tuota... mitäs me sitten..? Meidän kannattaa varmaankin jäädä tänne joksikin aikaa, mutta... Tiedätkö ketään joka osaisi, tai voisi ainakin yrittää, parantaa tuon feeniksin?"
Natin siirsi katseensa taas kysyvästi Zarinaan.
Jos vetehinen ei sattuisi tuntemaan ketään pätevää eläinlääkäriä tai parantajaa tai ketään sen tapaistakaan, niin sitten, kaikkein viimeisimmässä tapauksessa, hän voisi ehdottaa että he menisivät kysymään neuvoa isältä. Mutta hän ei mielellään vetäisi isäänsä tähän mukaan, vaikka tuo melko viisas olikin. Sitä kun ei koskaan ollut varma mitä tuo saisi päähänsä.
Vetehisen kysyessä osasiko hän uida, Nat katsahti toista hämmentyneenä.
"Täh...?"
Nuorukainen ei ehtinyt kuitenkaan jäädä ihmettelmään naisen kysymstä, kun hän saikin jo vastauksen Zarinan sukeltaessa veteen ja hänen painuessa itse mukana. Vesi oli sameaa ja inhottavan kylmää, ja Natista tuntui että se kuhisi jotakin omituisia vedessä asustavia suon otuksia. Brunette ei uskaltautunut avaamaan silmiään, vaan luotti siihen että Zarina tiesi mitäö tekisi. Hän vain antoi toisen viedä hänet minne ikinä olikaan menossa, onneksi tuo ei sentään ollut irrottanut kättään hänestä.
Kun mies sai päänsä vihdoin takaisin pinnalle, ja hän yski ja veti henkeä helpottuneena. Avattuaan silmänsä Nat huomasi heidän olevan jonkinlaisessa luolassa.
Feeniks näytti kärttyisältä, eikä taatusti ollut iloinen kylmästä kylvystään. Raukka näytti jokseenkin surkuhupaisalta.
Nat antoi auttaa itsensä ylös kuivalle maalle, ja veti likomärään tukkansa pois kasvoiltaan ja pudisteli päätään hieraisten sitä kerran pari kädellään.
"Jep, ei tässä mitään.." nuorukainen vastasi naurahtaen ja hymyili naiselle. Sitten hän siirsi katseensa hiukan vakavoituen lintuun joka suki höyheniään nokallaan.
"Tuota... mitäs me sitten..? Meidän kannattaa varmaankin jäädä tänne joksikin aikaa, mutta... Tiedätkö ketään joka osaisi, tai voisi ainakin yrittää, parantaa tuon feeniksin?"
Natin siirsi katseensa taas kysyvästi Zarinaan.
Jos vetehinen ei sattuisi tuntemaan ketään pätevää eläinlääkäriä tai parantajaa tai ketään sen tapaistakaan, niin sitten, kaikkein viimeisimmässä tapauksessa, hän voisi ehdottaa että he menisivät kysymään neuvoa isältä. Mutta hän ei mielellään vetäisi isäänsä tähän mukaan, vaikka tuo melko viisas olikin. Sitä kun ei koskaan ollut varma mitä tuo saisi päähänsä.