Post by Nekosan on Jun 21, 2011 2:29:02 GMT 2
//Otsikko -.-'.. mut siis Junie tänne Naten kanssa~//
Ulkona alkoi jo hämärtää ja ihmiset vasta aloittivat erässä kylässä illanviettoaan. Majataloista kumpusi musiikkia ja juopuneiden laulua. Kadulla käveli hämärä peräisiä tyyppejä ja rakastavaisia, sekavaa poppoota. Kylä näytti muuten tyyneltä, ellei otettu lukuun juopuneita miehiä tai naureskelevia naisia. Varjoissa kuitenkin piili aina vaaransakkin, vaikka kovasti ne joitakin kiehtoivat.
Jossain vilahti varjo, hiljaa se juoksi kohti kylää ja sieltä sitten eteenpäin. Aivan kuin tuo varjo olisi paennut jotain, taka-ajaajia, murhaajia, vampyyreitä, kuolleenmetsästäjiä, jotain. Kyllähän tuo varjo jotain pakeni, mutta se ei ollut mikää noista.
Megumi juoksi tahallaan kiusaten taas haltiamiestä, joka yritti pysyä tytön perässä. Neiti teki aina näitä temppujaansa, sillä ei haluaisi miehen juoksevan perässään. Lopulta tyttö kuitenkin pysähtyi hengähtämään ja tavallaan huomasi helpotuksekseen Kuron kadonneen. Tyttö oli pukeutunut tällä kertaa ihan laatuvaatteisiin. Kreivi oli ostanut tytölle uusia vaatteita, mutta vaikka suurinosa oli ollut mekkoja, oli siellä ollut muitakin, kuten housuja, hameita ja paitoja. Nyt tytöllä oli päällään mustaneulepusero, joka olisi voinut käydä tunikasta. Jalassaan neidillä oli väriinsointuvat housut, myös miustat. Kengät olivat myös mustaa kangasta ja lättänäpohjaiset.
Tyttö sulautui varjoihin ja liikkuikin hiljaa, aivan kuten oikea vampyyri. Viitan tyttö oli tietysti ottanut mukaan, kuten aseensakkin. Koskaan ei vonut olla liian varovainen, nämä seudut kun osasivat olla vaarallisiakin.
Teini oli lähtenyt oikeastaan kylään, sillä oli kuullut huhuja täällä majoittuneista vampyyreistä. Kenties, jos hän sattuisi tapaamaan mukavankin yksilön, hän voisi muuttua vampyyriksi itsekkin jo tänään. Mutta sekin oli iso mutta, kaikki kun eivät olleet mitään ystävällisiä. Meg jatkoi matkaansa rauhassa kierrellen ympäriinsä, ilmeisesti haltiamies oli hukannut hänet kokonaan. Omapa oli miehen ongelma, ei hän toista tarvinnut. Samassa tyttö näki jotain vilahtavan varjoissa, hetken hän ajatteli vain kuvitelleensa. Kuitenkin jatkettuaan matkaansa, neiti oli aivan varma, ettei hän kuvitellut. Varjoissa liikkui taas jotain ja nyt uteliaisuus heräsi tytössä. Josko se olisi metsästävä vampyyri, hän voisi tiedustella mahtoiko se voida auttaa neitiä. Tosin, ensin olisi varmistettava, ettei se olisi nälkäinen.
Kun tyttö seurasi hetken varjoja, jotka eivät näyttäneet olleen hänen perässään. Pian hän kuuli kauhistuttavan kirkaisun ja värähti jännityksestä, hän ei voinut erehtyä. Niin tyttö kurkkasi kulman taakse, jossa ainakin viisi miestä aterioivat. Megumi ei nähnyt montako uhria oli, mutta hän päätti odottaa kärsivällisesti varjoissa.
"Kukas se täällä?", kuului samassa jykevä ääni tytön takaa ja tämä säpsähti kauemmas. Kaikki viisi miestä käänsivät veriset naamansa kohti tyttöä ja miestä, joka oli säikäyttänyt tytön takaapäin.
"Tuo tyttö näki meidät!", yksi miehistä huudahti kauhuissaan ja näytti pelästyneeltä. Sitten kuului riitelyä siitä, kuinka nyt tehtäisiin. Samassa isompi mies, joka tytön oli säikyttänytkin, nosti kätensä, ilmoittaakseen aikovansa puhua.
"Turhaa pelkäätte veljet, senkun tapetaan, niin se ei juorua", jykevä ääninen mies totesi rauhallisesti ja Meg päätti avata äänensä. Hän ei ihan noin vain antaisi toisten tappaa häntä.
"Anteeksi, saisinko sanoa tähän väliin yhden asian. En ole vihollinen, olen ystävä. En kerro teistä, joten ei teidän tarvitse tappaa minua", Megumi selitti ystävälliseen, mutta päättäväiseen sävyyn. Kaikki katsoivat häntä kuin outoa ilmestystä. Kuului pientä puheensorinaa ja tyttö päätti jatkaa. Niin hän selitti juurta jaksaen sen kuinka oli aina halunnut olla vampyyri. Se kuinka mahtavaa hänestä olisi olla yhtä mahtava kuin nuo kuusi miestä! Kaikki kuuntelivat joko hämmästellen tai virnuillen huvittuneesti, ilmeisesti he eivät nähneet usein yhtä innostunutta tyttöä.
"Eli siis haluat liittyä remmiin mukaan?", jykevä ääninen mies totesi huvittuneesti, mutta äänestä kuulsi uteliaisuus. Neiti nyökkäsi terhakkaasti ja sitten suurempi mies kääntyi joukkonsa puolelle. He vaihtoivat pari sanaa ja kääntyivät taas tytön puoleen.
"Kerrohan nimesi pikku ystävä? Kaikki kutsuvat minua Jytkyksi", isompi mies totesi ystävällisesti ja Meg uskoi nyt että hän voisi neuvotellakkin näiden kanssa asiasta. Hän saisi tilaisuuden päästä vampyyriksi, sitä tilaisuutta ei kannattaisi jättää välistä.
"Megumi, hauska tavata Jytky, teillä on osuva nimi", tyttö totesi suoraan ja päättäväisesti. Hän ei saisi näyttää epävarmuuttaan tai pelkoaan, toisaalta niin hullulta kuin se kuulosti, tyttöä ei pelottanut ollenkaan.
"No mutta Meg, seuraahan meitä niin me näytetään sulle paikkoja ja missä on mojovia paikkoja väijyä, sitten voisimme keskustella tästä diilistämme okei?", Jytky totesi hyvin ystävälliseen sävyyn ja pikku hiljaa tyttö alkoi jo uskoa, että miehet halusivat hänet oikeasti perheeseensä. Eipä teinille tullut mieleen, että häneltä pyydettäisiin isoa vastapalvelusta muuton takuuseen.
//Kökkö aloitus, mut en laittanut vielä sitä aksonia ;D//
Ulkona alkoi jo hämärtää ja ihmiset vasta aloittivat erässä kylässä illanviettoaan. Majataloista kumpusi musiikkia ja juopuneiden laulua. Kadulla käveli hämärä peräisiä tyyppejä ja rakastavaisia, sekavaa poppoota. Kylä näytti muuten tyyneltä, ellei otettu lukuun juopuneita miehiä tai naureskelevia naisia. Varjoissa kuitenkin piili aina vaaransakkin, vaikka kovasti ne joitakin kiehtoivat.
Jossain vilahti varjo, hiljaa se juoksi kohti kylää ja sieltä sitten eteenpäin. Aivan kuin tuo varjo olisi paennut jotain, taka-ajaajia, murhaajia, vampyyreitä, kuolleenmetsästäjiä, jotain. Kyllähän tuo varjo jotain pakeni, mutta se ei ollut mikää noista.
Megumi juoksi tahallaan kiusaten taas haltiamiestä, joka yritti pysyä tytön perässä. Neiti teki aina näitä temppujaansa, sillä ei haluaisi miehen juoksevan perässään. Lopulta tyttö kuitenkin pysähtyi hengähtämään ja tavallaan huomasi helpotuksekseen Kuron kadonneen. Tyttö oli pukeutunut tällä kertaa ihan laatuvaatteisiin. Kreivi oli ostanut tytölle uusia vaatteita, mutta vaikka suurinosa oli ollut mekkoja, oli siellä ollut muitakin, kuten housuja, hameita ja paitoja. Nyt tytöllä oli päällään mustaneulepusero, joka olisi voinut käydä tunikasta. Jalassaan neidillä oli väriinsointuvat housut, myös miustat. Kengät olivat myös mustaa kangasta ja lättänäpohjaiset.
Tyttö sulautui varjoihin ja liikkuikin hiljaa, aivan kuten oikea vampyyri. Viitan tyttö oli tietysti ottanut mukaan, kuten aseensakkin. Koskaan ei vonut olla liian varovainen, nämä seudut kun osasivat olla vaarallisiakin.
Teini oli lähtenyt oikeastaan kylään, sillä oli kuullut huhuja täällä majoittuneista vampyyreistä. Kenties, jos hän sattuisi tapaamaan mukavankin yksilön, hän voisi muuttua vampyyriksi itsekkin jo tänään. Mutta sekin oli iso mutta, kaikki kun eivät olleet mitään ystävällisiä. Meg jatkoi matkaansa rauhassa kierrellen ympäriinsä, ilmeisesti haltiamies oli hukannut hänet kokonaan. Omapa oli miehen ongelma, ei hän toista tarvinnut. Samassa tyttö näki jotain vilahtavan varjoissa, hetken hän ajatteli vain kuvitelleensa. Kuitenkin jatkettuaan matkaansa, neiti oli aivan varma, ettei hän kuvitellut. Varjoissa liikkui taas jotain ja nyt uteliaisuus heräsi tytössä. Josko se olisi metsästävä vampyyri, hän voisi tiedustella mahtoiko se voida auttaa neitiä. Tosin, ensin olisi varmistettava, ettei se olisi nälkäinen.
Kun tyttö seurasi hetken varjoja, jotka eivät näyttäneet olleen hänen perässään. Pian hän kuuli kauhistuttavan kirkaisun ja värähti jännityksestä, hän ei voinut erehtyä. Niin tyttö kurkkasi kulman taakse, jossa ainakin viisi miestä aterioivat. Megumi ei nähnyt montako uhria oli, mutta hän päätti odottaa kärsivällisesti varjoissa.
"Kukas se täällä?", kuului samassa jykevä ääni tytön takaa ja tämä säpsähti kauemmas. Kaikki viisi miestä käänsivät veriset naamansa kohti tyttöä ja miestä, joka oli säikäyttänyt tytön takaapäin.
"Tuo tyttö näki meidät!", yksi miehistä huudahti kauhuissaan ja näytti pelästyneeltä. Sitten kuului riitelyä siitä, kuinka nyt tehtäisiin. Samassa isompi mies, joka tytön oli säikyttänytkin, nosti kätensä, ilmoittaakseen aikovansa puhua.
"Turhaa pelkäätte veljet, senkun tapetaan, niin se ei juorua", jykevä ääninen mies totesi rauhallisesti ja Meg päätti avata äänensä. Hän ei ihan noin vain antaisi toisten tappaa häntä.
"Anteeksi, saisinko sanoa tähän väliin yhden asian. En ole vihollinen, olen ystävä. En kerro teistä, joten ei teidän tarvitse tappaa minua", Megumi selitti ystävälliseen, mutta päättäväiseen sävyyn. Kaikki katsoivat häntä kuin outoa ilmestystä. Kuului pientä puheensorinaa ja tyttö päätti jatkaa. Niin hän selitti juurta jaksaen sen kuinka oli aina halunnut olla vampyyri. Se kuinka mahtavaa hänestä olisi olla yhtä mahtava kuin nuo kuusi miestä! Kaikki kuuntelivat joko hämmästellen tai virnuillen huvittuneesti, ilmeisesti he eivät nähneet usein yhtä innostunutta tyttöä.
"Eli siis haluat liittyä remmiin mukaan?", jykevä ääninen mies totesi huvittuneesti, mutta äänestä kuulsi uteliaisuus. Neiti nyökkäsi terhakkaasti ja sitten suurempi mies kääntyi joukkonsa puolelle. He vaihtoivat pari sanaa ja kääntyivät taas tytön puoleen.
"Kerrohan nimesi pikku ystävä? Kaikki kutsuvat minua Jytkyksi", isompi mies totesi ystävällisesti ja Meg uskoi nyt että hän voisi neuvotellakkin näiden kanssa asiasta. Hän saisi tilaisuuden päästä vampyyriksi, sitä tilaisuutta ei kannattaisi jättää välistä.
"Megumi, hauska tavata Jytky, teillä on osuva nimi", tyttö totesi suoraan ja päättäväisesti. Hän ei saisi näyttää epävarmuuttaan tai pelkoaan, toisaalta niin hullulta kuin se kuulosti, tyttöä ei pelottanut ollenkaan.
"No mutta Meg, seuraahan meitä niin me näytetään sulle paikkoja ja missä on mojovia paikkoja väijyä, sitten voisimme keskustella tästä diilistämme okei?", Jytky totesi hyvin ystävälliseen sävyyn ja pikku hiljaa tyttö alkoi jo uskoa, että miehet halusivat hänet oikeasti perheeseensä. Eipä teinille tullut mieleen, että häneltä pyydettäisiin isoa vastapalvelusta muuton takuuseen.
//Kökkö aloitus, mut en laittanut vielä sitä aksonia ;D//