Post by Nekosan on Aug 22, 2011 19:12:04 GMT 2
//Niinpä aaws :'DD//
Megumi todella yritti työntää porttia auki, mutta eihän raskas rakenteinen portti hievahtanutkaan. Neito oli vain niin epätoivoinen, sillä hän ei jäisi tänne majailemaan, siinä pelossa, että punatukka olisi karannut aamun hämärässä pois jättäen hänet yksin.
Heidän molempien onneksi, Nathaniel ei naurahtanut tilanteelle, vaikka se varmasti näytti miehestä huvittavalta.
Megumi säikähti hieman vierestä kuuluvaa tyrmistynyttä ääntä ja huomasi vanhemman miehen, joka piteli soihtua. Teini oli jo vähällä kirota mies helvettiin säikyttelemästä ihmisiä ja vaatia tätä avaamaan portit, mutta tuskin hän ehti suutaan aukaista, kun punatukka oli vauhdissa.
Ruskeahiuksinen katsoi Natea, kun tämä kivenkovaa väitti miehelle, että heidän äitinsä teki kuolemaa. Tytön ei auttanut muu kuin leikkiä mukana ja hän yritti näyttää mahdollisimman murtuneelta, joka tässä tapauksessa tarkoitti sitä, että hän näytti vain ärtyneeltä. Ilmeisesti portinvartija oli tunteellisempaa tyyppiä, sillä miehen esitys meni läpi.
Naten huikkaus sai neidon huokaisemaan hiljaa, kahta kertaa ei miehen tarvinnut häntä pyytää, kun tyttö kiipesi hevosen selkään. Hiukan kömpelösti vain, sillä siitä sattui olemaan aikaa kun hän viimeksi oli tällaisella ratsastanut. Portit aukesivat ja neito olisi halunnut jo matkaan, mutta toisen oli välttämättä kiiteltävä miestä.
"Mennään jo!", tyttö tiuskaisi kärsimättömästi, kun toinen kumarteli. Hän vähät välitti, mitä portinvartija ajatteli tytön käytöksestä, heillä oli kiire. Eikä tytön oloa auttanut se, että toinen piti hänestä kiinni. Onneksi he sentään viimein lähtivät matkaan.
"Paras? Tietysti se on paras vaihtoehto, Neji-herra sentään rutistaa heidät tomuksi, jos uskaltavat sinne tulla. Ne säädyttömät typerät verenimijät..", Megumi tiuskasi hiljaa, hän ei halunnut kuitenkaan paljastaa heidän olinpaikkaansa. Vaara vaani edelleen.
Hän sai kuitenkin voimaa, tiuskiessaan ja raivoillessaan, silloin hän tunsi olevansa haavoittumaton.
Megumi todella yritti työntää porttia auki, mutta eihän raskas rakenteinen portti hievahtanutkaan. Neito oli vain niin epätoivoinen, sillä hän ei jäisi tänne majailemaan, siinä pelossa, että punatukka olisi karannut aamun hämärässä pois jättäen hänet yksin.
Heidän molempien onneksi, Nathaniel ei naurahtanut tilanteelle, vaikka se varmasti näytti miehestä huvittavalta.
Megumi säikähti hieman vierestä kuuluvaa tyrmistynyttä ääntä ja huomasi vanhemman miehen, joka piteli soihtua. Teini oli jo vähällä kirota mies helvettiin säikyttelemästä ihmisiä ja vaatia tätä avaamaan portit, mutta tuskin hän ehti suutaan aukaista, kun punatukka oli vauhdissa.
Ruskeahiuksinen katsoi Natea, kun tämä kivenkovaa väitti miehelle, että heidän äitinsä teki kuolemaa. Tytön ei auttanut muu kuin leikkiä mukana ja hän yritti näyttää mahdollisimman murtuneelta, joka tässä tapauksessa tarkoitti sitä, että hän näytti vain ärtyneeltä. Ilmeisesti portinvartija oli tunteellisempaa tyyppiä, sillä miehen esitys meni läpi.
Naten huikkaus sai neidon huokaisemaan hiljaa, kahta kertaa ei miehen tarvinnut häntä pyytää, kun tyttö kiipesi hevosen selkään. Hiukan kömpelösti vain, sillä siitä sattui olemaan aikaa kun hän viimeksi oli tällaisella ratsastanut. Portit aukesivat ja neito olisi halunnut jo matkaan, mutta toisen oli välttämättä kiiteltävä miestä.
"Mennään jo!", tyttö tiuskaisi kärsimättömästi, kun toinen kumarteli. Hän vähät välitti, mitä portinvartija ajatteli tytön käytöksestä, heillä oli kiire. Eikä tytön oloa auttanut se, että toinen piti hänestä kiinni. Onneksi he sentään viimein lähtivät matkaan.
"Paras? Tietysti se on paras vaihtoehto, Neji-herra sentään rutistaa heidät tomuksi, jos uskaltavat sinne tulla. Ne säädyttömät typerät verenimijät..", Megumi tiuskasi hiljaa, hän ei halunnut kuitenkaan paljastaa heidän olinpaikkaansa. Vaara vaani edelleen.
Hän sai kuitenkin voimaa, tiuskiessaan ja raivoillessaan, silloin hän tunsi olevansa haavoittumaton.