Post by cale on Sept 10, 2011 17:26:43 GMT 2
Natin äänensävy kuulosti aikas postiviiselta ja sai ihmissuden rentoutumaan heti jonkin verran.
"Öh.. ihan hyvin, eikä ollut kylmä", Zarek vastasi kysymyksiin hieman kummastellen. Miten niin kylmä? Oliko Natilla sitten ollut kylmä? Zarek ei vielä äkännyt, että peitto ja tyyny olivat hänen käytössään, huomio kun oli kiinnittynyt Natiin. Alumit kuului murahtavan itsekseen Natin selittäessä, mitä teki miekalla. Zarek hymyili itsekseen iloisena, ettei Alumitin arvailut osuneet oikeaan, mikä takuulla ärsytti toista persoonaa.
"Ei se mitään. Kyllä sitä saa tutkia ihan vapaasti", ihmissusi tuumi katsahtaen miekkaa vierellään. Terässä näytti olevan hieman verta, Natin verta. Hmm, olikohan toisen haava jo parempi?
Zarek ei kuitenkaan ehtinyt kysyä asiaa, kun Nat onnistui yllättämään ihmissuden lauseellaan. Zarek loi toiseen uteliaan hämmästyneen katseen ja nousi kunnolla istumaan samalla kun kurkottautui poimimaan miekkansa tupen lattialta (hän oli yöllä irroittanut sen vyöstänsä ja pudottanut lattialle unissaan, sillä mokoma oli ollut tiellä) ja asetti sitten miekan takaisin tuppeensa, ennen kuin pudotti sen takaisin lattialle.
Koko ajan hän kuitenkin kuunteli Natian puhetta herkeämättä.
"On, on ollut." Hän vastasi hiljaa. Alumit oli aina ollut kaikkea muuta kuin kiltti ja hyväsydäminen ja sen jokainen oli takuulla huomannut.
Natin puheesta sai sellaisen käsityksen, että tuo ymmärsi, ettei Alumitia aina ollut ollut. Silti Zarek pudisteli hieman päätään vastaukseksi ja kuunteli sitten hämmästellen toisen puhetta. Nat puhui yllättävän syvällisiä asioita ja ne jopa liittyivät Alumitiin!
"Mh, luulen, ettei hän taida oikein ajatella tuollaisia.. tai tiedostaa. Hän vain on. Tai en minä tiedä, en ole koskaan puhunut tällaisista asioista hänen kanssaan", Zarek sanoi hetken mietittyään. Näin aamusta ei heti saanut ajatuksiaan liikkeelle, eikä Zarek kyllä muutenkaan kunnolla osannut sanoa mitään näihin asioihin.
"Mutta eihän tuossa ollut mitään outoa", Zarek vakuutti Natin anteeksipyynnön kuullessaan ja hymyili. Häneen verrattuna Nat oli kaukana oudosta.
"Miten haavasi voi?" Zarek kysyi uteliaana heti tilaisuuden tullen ja kääntyi istumaan sängyn reunalle laskien jalkansa lattialle. Siinä samalla hän tuli vetäneeksi peiton lattialle. Hetkinen... Ihmissusi katsahti sänkyä ja äkkäsi, että peiton lisäksi tyynykin oli hänen puolellaan.
"Tuota.. en kai varastanut näitä itselleni? ..En muista", hän sanoi hieraisten hieman vaivaantuneena takaraivoaan ja loi pahoittelevan katseensa Natiin. Unissaan tuli joskus tehtyä yhtä sun toista, mutta ei ollut kiva, jos Nat oli joutunut nukkumaan ilman peittoa ja tyynyä...
// //
"Öh.. ihan hyvin, eikä ollut kylmä", Zarek vastasi kysymyksiin hieman kummastellen. Miten niin kylmä? Oliko Natilla sitten ollut kylmä? Zarek ei vielä äkännyt, että peitto ja tyyny olivat hänen käytössään, huomio kun oli kiinnittynyt Natiin. Alumit kuului murahtavan itsekseen Natin selittäessä, mitä teki miekalla. Zarek hymyili itsekseen iloisena, ettei Alumitin arvailut osuneet oikeaan, mikä takuulla ärsytti toista persoonaa.
"Ei se mitään. Kyllä sitä saa tutkia ihan vapaasti", ihmissusi tuumi katsahtaen miekkaa vierellään. Terässä näytti olevan hieman verta, Natin verta. Hmm, olikohan toisen haava jo parempi?
Zarek ei kuitenkaan ehtinyt kysyä asiaa, kun Nat onnistui yllättämään ihmissuden lauseellaan. Zarek loi toiseen uteliaan hämmästyneen katseen ja nousi kunnolla istumaan samalla kun kurkottautui poimimaan miekkansa tupen lattialta (hän oli yöllä irroittanut sen vyöstänsä ja pudottanut lattialle unissaan, sillä mokoma oli ollut tiellä) ja asetti sitten miekan takaisin tuppeensa, ennen kuin pudotti sen takaisin lattialle.
Koko ajan hän kuitenkin kuunteli Natian puhetta herkeämättä.
"On, on ollut." Hän vastasi hiljaa. Alumit oli aina ollut kaikkea muuta kuin kiltti ja hyväsydäminen ja sen jokainen oli takuulla huomannut.
Natin puheesta sai sellaisen käsityksen, että tuo ymmärsi, ettei Alumitia aina ollut ollut. Silti Zarek pudisteli hieman päätään vastaukseksi ja kuunteli sitten hämmästellen toisen puhetta. Nat puhui yllättävän syvällisiä asioita ja ne jopa liittyivät Alumitiin!
"Mh, luulen, ettei hän taida oikein ajatella tuollaisia.. tai tiedostaa. Hän vain on. Tai en minä tiedä, en ole koskaan puhunut tällaisista asioista hänen kanssaan", Zarek sanoi hetken mietittyään. Näin aamusta ei heti saanut ajatuksiaan liikkeelle, eikä Zarek kyllä muutenkaan kunnolla osannut sanoa mitään näihin asioihin.
"Mutta eihän tuossa ollut mitään outoa", Zarek vakuutti Natin anteeksipyynnön kuullessaan ja hymyili. Häneen verrattuna Nat oli kaukana oudosta.
"Miten haavasi voi?" Zarek kysyi uteliaana heti tilaisuuden tullen ja kääntyi istumaan sängyn reunalle laskien jalkansa lattialle. Siinä samalla hän tuli vetäneeksi peiton lattialle. Hetkinen... Ihmissusi katsahti sänkyä ja äkkäsi, että peiton lisäksi tyynykin oli hänen puolellaan.
"Tuota.. en kai varastanut näitä itselleni? ..En muista", hän sanoi hieraisten hieman vaivaantuneena takaraivoaan ja loi pahoittelevan katseensa Natiin. Unissaan tuli joskus tehtyä yhtä sun toista, mutta ei ollut kiva, jos Nat oli joutunut nukkumaan ilman peittoa ja tyynyä...
// //