Post by cale on Apr 30, 2011 17:34:44 GMT 2
Silmäkulmastaan ihmissusi huomasi toisen hätkähdyksen. Johtuiko se hänen miekastaan?
"Älä huoli. Tämä on melkein vain koriste", Zarek tuumaili rauhalliseen sävyyn. Eipä hän kovin hyvä miekkailija ollut eikä ollut hyökkäämässä Natin kimppuun, mutta... niin. Vasta nyt hän tuli ajatelleeksi Alumitia, toista persoonaansa, josta ei ollut vielä kuulunut yhtikäs mitään. Useimmiten Zarek kun kuuli Alumitin äänen päänsä sisällä, jutteli tälle takaisin ja niin poispäin. Oikeastaan ihmissusi oli tyytyväinen, ettei toinen persoona ollut vielä antanut elonmerkkejä itsestään.
Nuorukainen uskaltautui rentoutua, kun Nat rikkoi kiusallisen hiljaisuuden. Zarek ei osannut vastata toisen kysymykseen kylää koskien, mutta kohautti olkiaan. Ei hän ollut vielä yhtään ajatellut, minne suuntaisi. Tietty jonnekin majataloon olisi mukava hakeutua lämpimään ja juoda vaikkapa kupponen kuumaa kaakaota. Ja käydä kylvyssä.
"Mh, joo", ihmissusi vastasi itsekseen hymyillen. Hänen seuransa siis kelpasi? Tuskinpa Nat muuten olisi kysymystä esittänyt.
Zarek lähti kulkemaan toisen rinnalla kohti kylää ja tutkiskeli takkinsa sekä housujensa taskuja. Ties vaikka löytäisi kolikoita.
"Saakohan kylästä pussukoita? Voisin ostaa sinulle sen uuden.." Zarek kertoi, mitä pähkäili ja luovutti taskujen tutkiskelun suhteen. Jos hänellä oli rahaa, kolikot olisivat takuulla jossain repun sisuksissa. "Tai sitten annan sinulle rahaa sen verran, että voit ostaa pussin.. tai mitä sitten ikinä tarvitsetkin", ihmissusi puhui, ennen kuin hiljeni joksikin aikaa. Hän oli puhunut yllättävän paljon kerralla.
Kului jonkin aikaa, ennen kuin kylän ensimmäiset talot tulivat näkyviin puiden takaa.
"Asutko sinä täällä?" Zarek kysyi katsahtaen toista kysyvänä. Ehkä Nat oli ollut aikeissa lähteä jonnekin, mutta suunnitelmat olivat peruuntuneet, kun ihmissusi oli syönyt tämän eväät ja repinyt pussukan sekä säikäyttänyt pahemman kerran..
"Älä huoli. Tämä on melkein vain koriste", Zarek tuumaili rauhalliseen sävyyn. Eipä hän kovin hyvä miekkailija ollut eikä ollut hyökkäämässä Natin kimppuun, mutta... niin. Vasta nyt hän tuli ajatelleeksi Alumitia, toista persoonaansa, josta ei ollut vielä kuulunut yhtikäs mitään. Useimmiten Zarek kun kuuli Alumitin äänen päänsä sisällä, jutteli tälle takaisin ja niin poispäin. Oikeastaan ihmissusi oli tyytyväinen, ettei toinen persoona ollut vielä antanut elonmerkkejä itsestään.
Nuorukainen uskaltautui rentoutua, kun Nat rikkoi kiusallisen hiljaisuuden. Zarek ei osannut vastata toisen kysymykseen kylää koskien, mutta kohautti olkiaan. Ei hän ollut vielä yhtään ajatellut, minne suuntaisi. Tietty jonnekin majataloon olisi mukava hakeutua lämpimään ja juoda vaikkapa kupponen kuumaa kaakaota. Ja käydä kylvyssä.
"Mh, joo", ihmissusi vastasi itsekseen hymyillen. Hänen seuransa siis kelpasi? Tuskinpa Nat muuten olisi kysymystä esittänyt.
Zarek lähti kulkemaan toisen rinnalla kohti kylää ja tutkiskeli takkinsa sekä housujensa taskuja. Ties vaikka löytäisi kolikoita.
"Saakohan kylästä pussukoita? Voisin ostaa sinulle sen uuden.." Zarek kertoi, mitä pähkäili ja luovutti taskujen tutkiskelun suhteen. Jos hänellä oli rahaa, kolikot olisivat takuulla jossain repun sisuksissa. "Tai sitten annan sinulle rahaa sen verran, että voit ostaa pussin.. tai mitä sitten ikinä tarvitsetkin", ihmissusi puhui, ennen kuin hiljeni joksikin aikaa. Hän oli puhunut yllättävän paljon kerralla.
Kului jonkin aikaa, ennen kuin kylän ensimmäiset talot tulivat näkyviin puiden takaa.
"Asutko sinä täällä?" Zarek kysyi katsahtaen toista kysyvänä. Ehkä Nat oli ollut aikeissa lähteä jonnekin, mutta suunnitelmat olivat peruuntuneet, kun ihmissusi oli syönyt tämän eväät ja repinyt pussukan sekä säikäyttänyt pahemman kerran..