Post by cale on Jan 8, 2011 15:33:59 GMT 2
// eihän siihen kauaa mennytkään ...ollaan vasta 4 sivulla x'3 //
Kami näytti riemastuvan, kun Halcin sanoi jäävänsä, mikä sai miehen hymyilemään iloisena.
"Oikeasti, totta kai", hän kommentoi hymähtäen, ottaen vastaan Kamin rutistuksen, mikä oli yllättävän luja. Myös vampyyri kietoi kätensä hieman tiukemmin toisen ympärille. Hassua, tavallisesti hän olisi kaihtanut moista läheisyyttä, mutta ei todellakaan Kamin seurassa. Se oli tullut todistetuksi jo monta kertaa.
Seuraavaksi miestä hieman jännitti, miten toinen reakoisi hänen sanoihinsa. Ja kun neito sanoi sanottavansa, hymy hiipi takaisin huulille.
"Kuukaudeksi?" Hal toisti epäuskoisen näköisenä, kuitenkin yhä hymyillen. "Mutta en millään voisi olla niin pitkään poissa. Ja voihan olla, ettei mitään.. hmm, vaellusvaihetta edes tule", hän sanoi yrittäen jotenkin lohdutella ja toivoi samalla mielessään, ettei tuntisi mitään siellä täällä haahuilun tarvetta. Kuitenkin, Halcin ei todellakaan yhtään tiennyt, kuinka hyvin tai nopeasti sopeutuisi takaisin tavalliseen arkielämään.
Neidon hienoinen punastuminen sai miehen hymyilemään hieman huvittuneesti. Hän oli nähnyt Kamin punastuvan monta kertaa, muttei olut vieläkään kyllästynyt siihen, eikä uskonut koskaan kyllästyvänsäkään. Tässä vaiheessa vampyyri epäröi ihan pikkiriikkisen hetken, sillä häntä mietitytti jälleen Kamin reagoiminen. Ahdistuisiko neitokainen vai..? Hal oli valmiina vetäytymään kauemmaksi, jos niin kävisi. Sormi jatkoi alahuulen sivelemistä ja silmät olivat kohdistuneet helmenharmaisiin silmiin. Kami näytti kaikkea muuta kuin ahdituneelta.
"Suutele minua"
Jäänsinisten silmien katse laski ensin toisen huuliin, kunnes kohosi takaisin silmiin. Hal kumartui lähemmäs, ennen kuin painoi huulensa neidon huulille hellään suudelmaan. Mies huokaisi ihastuneena mielessään. Kamin huulet olivat paljon pehmoisemmat ja siloisemmat kuin hän oli kuvitellut~ Vampyyri uskaltautui hieman syventämään suudelmaa, ennen kuin vetäytyi. Hän olisi voinut suudella Kamin huulia paljon, paljon pidempäänkin, muttei liikaa makeaa mahan täydeltä. Sitä paitsi Hal ei halunnut edetä liian nopeasti (tosin juurihan he olivat sopineet, että hän muuttaisi Kamin luo, mutta sitä ei laskettu mukaan).
Hetken Halcin vain katseli hopeasilmän kasvoja ja sipaisi sormillaan tämän poskea.
"Onko sinulla nälkä?" Hän kysyi yhtäkkiä, enemmän tai vähemmän sopimattoman kysymyksen tilanteeseen nähden, mutta jotenkin omenapiirakka oli muistunut hänen mieleensä. Ehkä se johtui Kamin makeasta mausta~
// Raketteja posauteltiin ja tinaa meikä on valanut viimeksi joskus 6 vuotiaana :'D Entäs itse? c: //
Kami näytti riemastuvan, kun Halcin sanoi jäävänsä, mikä sai miehen hymyilemään iloisena.
"Oikeasti, totta kai", hän kommentoi hymähtäen, ottaen vastaan Kamin rutistuksen, mikä oli yllättävän luja. Myös vampyyri kietoi kätensä hieman tiukemmin toisen ympärille. Hassua, tavallisesti hän olisi kaihtanut moista läheisyyttä, mutta ei todellakaan Kamin seurassa. Se oli tullut todistetuksi jo monta kertaa.
Seuraavaksi miestä hieman jännitti, miten toinen reakoisi hänen sanoihinsa. Ja kun neito sanoi sanottavansa, hymy hiipi takaisin huulille.
"Kuukaudeksi?" Hal toisti epäuskoisen näköisenä, kuitenkin yhä hymyillen. "Mutta en millään voisi olla niin pitkään poissa. Ja voihan olla, ettei mitään.. hmm, vaellusvaihetta edes tule", hän sanoi yrittäen jotenkin lohdutella ja toivoi samalla mielessään, ettei tuntisi mitään siellä täällä haahuilun tarvetta. Kuitenkin, Halcin ei todellakaan yhtään tiennyt, kuinka hyvin tai nopeasti sopeutuisi takaisin tavalliseen arkielämään.
Neidon hienoinen punastuminen sai miehen hymyilemään hieman huvittuneesti. Hän oli nähnyt Kamin punastuvan monta kertaa, muttei olut vieläkään kyllästynyt siihen, eikä uskonut koskaan kyllästyvänsäkään. Tässä vaiheessa vampyyri epäröi ihan pikkiriikkisen hetken, sillä häntä mietitytti jälleen Kamin reagoiminen. Ahdistuisiko neitokainen vai..? Hal oli valmiina vetäytymään kauemmaksi, jos niin kävisi. Sormi jatkoi alahuulen sivelemistä ja silmät olivat kohdistuneet helmenharmaisiin silmiin. Kami näytti kaikkea muuta kuin ahdituneelta.
"Suutele minua"
Jäänsinisten silmien katse laski ensin toisen huuliin, kunnes kohosi takaisin silmiin. Hal kumartui lähemmäs, ennen kuin painoi huulensa neidon huulille hellään suudelmaan. Mies huokaisi ihastuneena mielessään. Kamin huulet olivat paljon pehmoisemmat ja siloisemmat kuin hän oli kuvitellut~ Vampyyri uskaltautui hieman syventämään suudelmaa, ennen kuin vetäytyi. Hän olisi voinut suudella Kamin huulia paljon, paljon pidempäänkin, muttei liikaa makeaa mahan täydeltä. Sitä paitsi Hal ei halunnut edetä liian nopeasti (tosin juurihan he olivat sopineet, että hän muuttaisi Kamin luo, mutta sitä ei laskettu mukaan).
Hetken Halcin vain katseli hopeasilmän kasvoja ja sipaisi sormillaan tämän poskea.
"Onko sinulla nälkä?" Hän kysyi yhtäkkiä, enemmän tai vähemmän sopimattoman kysymyksen tilanteeseen nähden, mutta jotenkin omenapiirakka oli muistunut hänen mieleensä. Ehkä se johtui Kamin makeasta mausta~
// Raketteja posauteltiin ja tinaa meikä on valanut viimeksi joskus 6 vuotiaana :'D Entäs itse? c: //