Post by xena on Dec 17, 2009 15:08:58 GMT 2
Laguunin tuntumilla, aivan läheisen kaupungin laidalla sijaitsi suuri kartano. Noin neljä viikkoa laguunilla ja kaupungissa oltiin kohuttu ainoastaan sen mahtavan rakennuksen asioista. Kartanoa ei oikeastaan oltu omistettu pitkään aikaan, sillä salaperäisesti kuolleen suvun perillisiä ei oltu löydetty: hekin olivat kadonneet kuin pieru autiomaahan tai kuolleet. Kaupunkilaiset epäilivät, että suku oli ollut huonoissa väleissä toisen suvun kanssa ja saaneet köniinsä. Osa kaupunkilaisista taas oli vakuuttuneita siitä, että tässä oli kyse vampyyrien ja puhdistajien välisistä asioista. Ehkä kartanon väki oli koostunut epäkuolleista?
Joka tapauksessa viikon puheenaihe oli ollut viimeisen sukulaisen löytäminen ja ennen kaikkea juhlat, jotka kartanossa tämän kunniaksi järjestettäisiin! Kaksi viikkoa sitten lähetetyt kutsut olivat yhtä salaperäisiä, kuin kartanon uusi omistaja. Kirjeitä oli tullut monelle kaupungista ja suurimmalle osalle väestä laguunilla, mutta suurin osa vieraista muodostui henkilöistä alueen ulkopuolelta. Oli todettu, ettei kartanon Herra edes tuntenut kaikkia kutsumiaan vieraita, eikä kukaan tuntenut häntä. Tällä seikalla ei kuitenkaan oltu vaivattu päitä kovinkaan kauaa; NYTHÄN OLI TULOSSA JUHLAT!
Iltapäivä alkoi vaipua iltaan ja sinertävän violetti taivas kertoi, miten kylmä yöstä olisi jälleen tulossa. Lunta oli polviin asti ja sitä tuprutteli edelleen tasaiseen tahtiin taivaalta matkalaisten niskaan. Kartano oli laitettu koreaksi viimeistä vesikourua myöten. Ikkunoista loisti kirkasta valoa ja sisällä soi rauhallinen musiikki, jonka tempo luultavasti vaihtuisi illan edetessä. Piha oli iso ja sille oli veistelty kauniita jääveistoksia vieraiden silmäniloksi. Kartanon takana oli metsää, samoin toisella sivulla. Kartanon edessä jonkin matkan päässä oli kyseinen kaupunki ja itäpuolella (vähän matkan päässä sekin) aukeni lumesta valkea laguuni.
Kun astui portista pihaan näki heti lumesta siivotun, kivilaattaisen tien/polun, joka johti pääoville keskellä mahtavaa rakennusta. Sisällä oli pitkä eteinen, jonka toinen seinä muodostui peililasista ja toisella puolella oli kymmenittäin tammesta veistettyjä naulakoita ulkotakkeja varten. Sieltä saattoi lähteä kodinhoitajien huoneistoihin ja keittiöön, mutta vieraiden oli tarkoitus mennä suureen saliin, joka todellakin oli SUURI. Yksi sivu oli omistettu virvokkeille; viiniä, pikkunaposteltavia ja illanmyötä sinne ilmestyisi myös olutta. Myös sadon parasta viinimarjamehua oli varattu pieninpiä varten. Tanssilattia oli hiottu ja naarmuton ja katto oli korkealla yläpuolella. Nyt paikassa oli vielä suhteellisen valoisaaa, mutta illalla sinne tuotaisiin soihtuja, sekä takkaan laitettaisiin valkea valoa tuomaan. Salissa oleva valoisuus koostui myös suurilta osin loitsuista, samoin lämpötila.
Salin yhdellä laidalla ei ollut varsinaista seinää, sillä se koostui portaista. Portaista, jotka kohosivat kartanon kahteen ylempään kerrokseen, lounaiseen siipeen, sekä ullakolle.
Kartano oli ulkoisesti tumman ruskea, lukuunottamatta valkeita karmeja ja ikkunalautoja, joita talossa oli paljon. Ikkunat myös olivat suhteellisen isoja. Kartanon länsipuolella oli kaksi sivuovea, ja kartanon takana yksi, joka vei talleille. Ne olivat tarkoitettu palvelusväelle. Tie, joka kulki portilta pääovelle kaartui tallien kautta suurelle avoimelle tilalle ja sieltä takaisin portille. Näin vieraat saattoivat astua kartanoon ja antaa palvelijoiden viedä ratsu(t) ja vaunut paikoilleen tai antaa mahdollisen kuskin ajaa vaunu kiertotietä pois kartanolta. Palvelusväkeä kartanossa on melko paljon. Uusi omistaja on RIKAS, hauskanpitäjä, mies ja RIKAS. Muuta hänestä ei juuri tiedetä.
//Tässä olisi pieni tilanne/paikkakatsaus Peliä varten. En itse laitellut omaa hahmoani vielä peliin, kun ajattelin,että tämä laskettakoon vuorokseni! ^-^ Jillia oli käsittääkseni seuraava?.//
Joka tapauksessa viikon puheenaihe oli ollut viimeisen sukulaisen löytäminen ja ennen kaikkea juhlat, jotka kartanossa tämän kunniaksi järjestettäisiin! Kaksi viikkoa sitten lähetetyt kutsut olivat yhtä salaperäisiä, kuin kartanon uusi omistaja. Kirjeitä oli tullut monelle kaupungista ja suurimmalle osalle väestä laguunilla, mutta suurin osa vieraista muodostui henkilöistä alueen ulkopuolelta. Oli todettu, ettei kartanon Herra edes tuntenut kaikkia kutsumiaan vieraita, eikä kukaan tuntenut häntä. Tällä seikalla ei kuitenkaan oltu vaivattu päitä kovinkaan kauaa; NYTHÄN OLI TULOSSA JUHLAT!
Iltapäivä alkoi vaipua iltaan ja sinertävän violetti taivas kertoi, miten kylmä yöstä olisi jälleen tulossa. Lunta oli polviin asti ja sitä tuprutteli edelleen tasaiseen tahtiin taivaalta matkalaisten niskaan. Kartano oli laitettu koreaksi viimeistä vesikourua myöten. Ikkunoista loisti kirkasta valoa ja sisällä soi rauhallinen musiikki, jonka tempo luultavasti vaihtuisi illan edetessä. Piha oli iso ja sille oli veistelty kauniita jääveistoksia vieraiden silmäniloksi. Kartanon takana oli metsää, samoin toisella sivulla. Kartanon edessä jonkin matkan päässä oli kyseinen kaupunki ja itäpuolella (vähän matkan päässä sekin) aukeni lumesta valkea laguuni.
Kun astui portista pihaan näki heti lumesta siivotun, kivilaattaisen tien/polun, joka johti pääoville keskellä mahtavaa rakennusta. Sisällä oli pitkä eteinen, jonka toinen seinä muodostui peililasista ja toisella puolella oli kymmenittäin tammesta veistettyjä naulakoita ulkotakkeja varten. Sieltä saattoi lähteä kodinhoitajien huoneistoihin ja keittiöön, mutta vieraiden oli tarkoitus mennä suureen saliin, joka todellakin oli SUURI. Yksi sivu oli omistettu virvokkeille; viiniä, pikkunaposteltavia ja illanmyötä sinne ilmestyisi myös olutta. Myös sadon parasta viinimarjamehua oli varattu pieninpiä varten. Tanssilattia oli hiottu ja naarmuton ja katto oli korkealla yläpuolella. Nyt paikassa oli vielä suhteellisen valoisaaa, mutta illalla sinne tuotaisiin soihtuja, sekä takkaan laitettaisiin valkea valoa tuomaan. Salissa oleva valoisuus koostui myös suurilta osin loitsuista, samoin lämpötila.
Salin yhdellä laidalla ei ollut varsinaista seinää, sillä se koostui portaista. Portaista, jotka kohosivat kartanon kahteen ylempään kerrokseen, lounaiseen siipeen, sekä ullakolle.
Kartano oli ulkoisesti tumman ruskea, lukuunottamatta valkeita karmeja ja ikkunalautoja, joita talossa oli paljon. Ikkunat myös olivat suhteellisen isoja. Kartanon länsipuolella oli kaksi sivuovea, ja kartanon takana yksi, joka vei talleille. Ne olivat tarkoitettu palvelusväelle. Tie, joka kulki portilta pääovelle kaartui tallien kautta suurelle avoimelle tilalle ja sieltä takaisin portille. Näin vieraat saattoivat astua kartanoon ja antaa palvelijoiden viedä ratsu(t) ja vaunut paikoilleen tai antaa mahdollisen kuskin ajaa vaunu kiertotietä pois kartanolta. Palvelusväkeä kartanossa on melko paljon. Uusi omistaja on RIKAS, hauskanpitäjä, mies ja RIKAS. Muuta hänestä ei juuri tiedetä.
//Tässä olisi pieni tilanne/paikkakatsaus Peliä varten. En itse laitellut omaa hahmoani vielä peliin, kun ajattelin,että tämä laskettakoon vuorokseni! ^-^ Jillia oli käsittääkseni seuraava?.//