Post by peettak on Sept 1, 2009 20:36:46 GMT 2
Ah Dan
Miehen pirteä ja riemukas nauru raikui luolassa ja onkalossa. Hän oli iloinen että joku muukin osasi elää huumorilla sellaisellakin hetkellä! Gina ei selvästikään tuntunut olevan peloissaan tai hädissään ja se jos jokin osasi miellyttää miestä ja ihailla naista. hän ei nähtävästi ollut ainoa, joka ei tajunnut pelätä vaaran päälle.
"Ja kerrassaan mahtava seikkailu onkin!" mies sanoi tyytyväisenä. hän haluaisi jatkaa sitä seikkailua!
Haltia vilkaisi Ginaa, kun tämä ripusti lohikäärmeen aarretta kaulaan - luultavasti jotkut aarteista oli kuulunt kääpiöille, siltä miehestä tuntui - ja vilkaisi aarrekasaa. Olisi epäoikeudenmukaista ottaa mitään ja he olivat varkaita mutta.. Miehen kasvoille levisi pieni virne. Ei sitä monesti löytäisi lohikäärmeen omaa aarrekammiota! Siitä täytyi selvästi ottaa muistoja mukaan, niinpä mieskin kahmaisi kouraansa aarteita, katsomatta mitä oli ottanut ja tunki ne taskuunsa. Hänestä tuntui että varas varasti varkaalta. Se ajatus sai hänet pienesti hymyilemään.
Haltia katsoi pirteästi ja poikamaisen innostuneesti Ginaa. Hän tunsi olevansa omaitsensä. Ginan rinnalla hänen ei tarvinnut peitellä mitään, jos oli joskus peitellyt. ja se oli hieno tunne se.
Yllättäen nainen hetti haasteen ilmaan. Se sai miehen nauramaan lohikäärmeen karjunnan ohella.
"Hei! tämä on epäreilua! Sinä sait etumatkaa!" mies naureskeli ja juoksi Ginan perään, lohikäärme kannoillaan. Maa tärisi hänen jalkojensa alla, kun lohikäärme juoksi heidän perässään, mutta se sai Ah Danin vain nauramaan entistäkin raikuvammin.
"Tältäkö tuntuu juosta pakoon?" mies huudahti Ginalle selvästi huvittuneena. Hänen tapanaan ei tosiaan ollut juosta pakoon, mutta ei voinut jättää Ginan haastetta käyttämättä. Itse asiassa takaa-ajettuna tuntui.. hauskalta. tuntuisiko se aina samalta?
Haltia oli selvästi ketterämpi ja nopeampi. Hän sai selvästi tehtyä pitempää etumatkaa. Ja hän lähestyi hyvää vauhtia vesi onkaloa. Hän pystyi näkemään sen jo. Gina juoksi edellä. Yllättäen veri katosi miehen kasvoilta ja ilme venähti. Hän huomasi kuinka Gina kaatui velttona kohti maata!
"Gina!" mies huusi jälleen ja juoksi nopeasti Ginan rinnalle, tarttuen juuri parahikseen tätä vyötäisiltä kiinni. Nainen ei tömähtänyt kovaan maahan, vaan mies veti tämän itseensä kiinni. "Gina! Mikä on? Gina? Vastaa minulle!" Mies laskeutui polvilleen maahan, gina käsivarsiensa suojassa. Häntä alkoi jo pelottaa. Gina oli aivan veltto ja entistäkin kalpeampi. Mies läpäytti pari kertaa naista poskille, mutta tämä ei vironnut. Hän painoi varovasti kätensä naisen vasemman rinnan päälle ja tunsi helpotuksekseen sydämen lyönnit. Gina eli! Ja se oli tärkeintä.
Lohikäärmeen töminä lähestyi uhkaavasti. Mies vilkaisi taakseen. Hän pystyi jo näkemään lohikäärmeen rientävän onkalosta. Kiitävän sekunnin ajan mies mietti mitä pystyisi tekemään, kunnes taikoi jälleen heidän ja lohikäärmeen väliin paksumman jääkerroksen, pelaten aikaa. Sitten mies kääntyi jälleen Ginan puoleen ja taikoi tämän pään ympärille ohuen jääkerroksen, jättäen pään ja jään väliin ilma kerroksen hengitettäväksi. Sitten hän kiersi Ginan itseensä niin tiukasti kuin pystyi ja hyppäsi veteen. Vasen käsi piti tiukasti Ginaa tiukasti hänen rinnallaan, kun hän polski kohti pois onkalosta ja pintaa.
Kahden ruhon kantaminen oli hitaampaa ja työläämpää. Happi oli selvästi lopussa kuin aikaisemmin, mutta mies ponnisteli ja pinnisteli ja viimeisillä voimillaan hän pääsi kuin pääsikin pintaan. Hän veti tyytyväisenä ilmaa keuhkoihinsa, kiipesi edeltä rantaa, kunnes nosti Ginan syliinsä ja taikoi jään pois.
"Gina! Herää! Herää, Gina rakas", mies pyysi ja laski tämän varovasti maahan makaamaan, jättäen toisen kätensä naisen takaraivon alle. Toisella kädellä antaen tälle jälleen pari korvapuustia. Pelon pystyi näkemään miehen kasvoilta. Saman joka oli kaareillut aikaisemmin hänen kasvoillaan, kun Hector oli ollut kuoleman porteilla. Häntä pelotti ginan puolesta.. Mitä jos nainen ei heräisi siitä?
Hän ei kuullut mitä hänen ympärillään tapahtui. Vaikka Kasper huusi hänelle melkein korvan juuressa.
Miehen pirteä ja riemukas nauru raikui luolassa ja onkalossa. Hän oli iloinen että joku muukin osasi elää huumorilla sellaisellakin hetkellä! Gina ei selvästikään tuntunut olevan peloissaan tai hädissään ja se jos jokin osasi miellyttää miestä ja ihailla naista. hän ei nähtävästi ollut ainoa, joka ei tajunnut pelätä vaaran päälle.
"Ja kerrassaan mahtava seikkailu onkin!" mies sanoi tyytyväisenä. hän haluaisi jatkaa sitä seikkailua!
Haltia vilkaisi Ginaa, kun tämä ripusti lohikäärmeen aarretta kaulaan - luultavasti jotkut aarteista oli kuulunt kääpiöille, siltä miehestä tuntui - ja vilkaisi aarrekasaa. Olisi epäoikeudenmukaista ottaa mitään ja he olivat varkaita mutta.. Miehen kasvoille levisi pieni virne. Ei sitä monesti löytäisi lohikäärmeen omaa aarrekammiota! Siitä täytyi selvästi ottaa muistoja mukaan, niinpä mieskin kahmaisi kouraansa aarteita, katsomatta mitä oli ottanut ja tunki ne taskuunsa. Hänestä tuntui että varas varasti varkaalta. Se ajatus sai hänet pienesti hymyilemään.
Haltia katsoi pirteästi ja poikamaisen innostuneesti Ginaa. Hän tunsi olevansa omaitsensä. Ginan rinnalla hänen ei tarvinnut peitellä mitään, jos oli joskus peitellyt. ja se oli hieno tunne se.
Yllättäen nainen hetti haasteen ilmaan. Se sai miehen nauramaan lohikäärmeen karjunnan ohella.
"Hei! tämä on epäreilua! Sinä sait etumatkaa!" mies naureskeli ja juoksi Ginan perään, lohikäärme kannoillaan. Maa tärisi hänen jalkojensa alla, kun lohikäärme juoksi heidän perässään, mutta se sai Ah Danin vain nauramaan entistäkin raikuvammin.
"Tältäkö tuntuu juosta pakoon?" mies huudahti Ginalle selvästi huvittuneena. Hänen tapanaan ei tosiaan ollut juosta pakoon, mutta ei voinut jättää Ginan haastetta käyttämättä. Itse asiassa takaa-ajettuna tuntui.. hauskalta. tuntuisiko se aina samalta?
Haltia oli selvästi ketterämpi ja nopeampi. Hän sai selvästi tehtyä pitempää etumatkaa. Ja hän lähestyi hyvää vauhtia vesi onkaloa. Hän pystyi näkemään sen jo. Gina juoksi edellä. Yllättäen veri katosi miehen kasvoilta ja ilme venähti. Hän huomasi kuinka Gina kaatui velttona kohti maata!
"Gina!" mies huusi jälleen ja juoksi nopeasti Ginan rinnalle, tarttuen juuri parahikseen tätä vyötäisiltä kiinni. Nainen ei tömähtänyt kovaan maahan, vaan mies veti tämän itseensä kiinni. "Gina! Mikä on? Gina? Vastaa minulle!" Mies laskeutui polvilleen maahan, gina käsivarsiensa suojassa. Häntä alkoi jo pelottaa. Gina oli aivan veltto ja entistäkin kalpeampi. Mies läpäytti pari kertaa naista poskille, mutta tämä ei vironnut. Hän painoi varovasti kätensä naisen vasemman rinnan päälle ja tunsi helpotuksekseen sydämen lyönnit. Gina eli! Ja se oli tärkeintä.
Lohikäärmeen töminä lähestyi uhkaavasti. Mies vilkaisi taakseen. Hän pystyi jo näkemään lohikäärmeen rientävän onkalosta. Kiitävän sekunnin ajan mies mietti mitä pystyisi tekemään, kunnes taikoi jälleen heidän ja lohikäärmeen väliin paksumman jääkerroksen, pelaten aikaa. Sitten mies kääntyi jälleen Ginan puoleen ja taikoi tämän pään ympärille ohuen jääkerroksen, jättäen pään ja jään väliin ilma kerroksen hengitettäväksi. Sitten hän kiersi Ginan itseensä niin tiukasti kuin pystyi ja hyppäsi veteen. Vasen käsi piti tiukasti Ginaa tiukasti hänen rinnallaan, kun hän polski kohti pois onkalosta ja pintaa.
Kahden ruhon kantaminen oli hitaampaa ja työläämpää. Happi oli selvästi lopussa kuin aikaisemmin, mutta mies ponnisteli ja pinnisteli ja viimeisillä voimillaan hän pääsi kuin pääsikin pintaan. Hän veti tyytyväisenä ilmaa keuhkoihinsa, kiipesi edeltä rantaa, kunnes nosti Ginan syliinsä ja taikoi jään pois.
"Gina! Herää! Herää, Gina rakas", mies pyysi ja laski tämän varovasti maahan makaamaan, jättäen toisen kätensä naisen takaraivon alle. Toisella kädellä antaen tälle jälleen pari korvapuustia. Pelon pystyi näkemään miehen kasvoilta. Saman joka oli kaareillut aikaisemmin hänen kasvoillaan, kun Hector oli ollut kuoleman porteilla. Häntä pelotti ginan puolesta.. Mitä jos nainen ei heräisi siitä?
Hän ei kuullut mitä hänen ympärillään tapahtui. Vaikka Kasper huusi hänelle melkein korvan juuressa.