Post by peettak on Aug 30, 2009 12:16:13 GMT 2
Ah Dan
Kiitollisena mies otti tarvikkeet vastaan, etsien puhtaan kohdan paidastaan ja valuutti nestettä siihen. Tottuneesti hän laittoi paidan haavoilleen, saaden kirvelyä aikaan. Mies ei kumminkaan ollut moksiskaan. Se oli jo tarpeeksi tuttua hänelle.. Viimein saatuaan haavat tyrehtymään ja putsaamaan ylimääräiset veret, mies alkoi kierittämään rullaa kätensä ympäritse. Mutta se lipesi kertatoisensa jälkeen maahan. Lopulta hän luovutti ja katsoi pyytävästi Ginaa.
"Voisitko auttaa siteitten kanssa?" hän pyysi kohteliaasti.
"mutta olet aika varmasti vaarassa? Tai siis kuvittelisi.. Tai jos sinua ei kaikki tiedä. Tai en minä tiedä", mies höpötti. Hän oli ihan pihalla koko jutusta, mutta hänestä kuulostanut mukavalta, jos Gina olisi pulassa. "Minä en ainakaan ole sinun vihamiehesi. Päinvastoin." Mies hymyili pirteästi naiselle. Eikä hän haluaisi naisen vihamieheksi.
Yllättäen Ginalle alkoi tapahtua jotain. Se ei näyttänyt hyvältä. Ginakaan ei pitänyt siitä. Mies katsoi hieman kummissaan naista ja pongahti heti pystyyn tämän tiedustellessa onko vettä vielä. Saatuaan leilin käteensä hän ojensi sen epäilemättä Ginaa kohti.
Sivusta hän katseli, kun Gina kaatoi vedet päälleen. Sinne meni hänen juomavetensä, mutta mies ei välittänyt. Hänestä Gina ei ollut aivan kunnossa ja halusi auttaa tätä kaikella mahdollisella tavalla. Ja nainen oli entistä enemmän kylmissään. Mies laskeutui Ginan rinnalle ja tutki tätä. Miehen ilme hieman synkkeni, kun Gina kertoi että hänen täytyisi jatkaa matkaa. Ei hän olisi vielä halunnut erota.. Gina tuntui olevan vielä niin heikossa kunnossakin.. Ja ei sitä tiedä vaikka ilmestyisi toinen kaveri, joka janoaisi Ginan henkeä! Ah Dan ei voisi missään nimessä jättää naista nyt yksin!
Rohkaisevasti ja varmasti mies hymyili naiselle, kun tämä kysyi epävarmasti saisiko tämä hänen viittansa.
"Saat sen omaksesi. En tarvitse sitä", hän ilmoitti, tarttuen viitasta ja levitti sen Ginan ympärille tiviisti, jättäen hetkeksi omatkin kätensä lämpöä tuomaan Ginan ympärille.
"Sinä olet ihan kylmä. Ja väsynyt", hän sanoi tuskin kuiskausta kovempaa. "Rosheen." Mies käänsi päänsä hevostaan kohti, joka lähti tallustamaan muitta mutkitta haltiaa kohti. Se katsoi epäilevästi Ginaa, muttei lähtenyt pois ah Danin vierestä. Mies tarttui toisella kädellään hevosen turvasta, silittäen sitä. Toinen oli vieläkin Ginan ympärillä ja teki pientä hierovaa liikettä naisen käsivarrella.
"Olethan kiltti tamma, kun otat selkääsi tämän väsyneen neidin", mies kuiskasi hevoselle. "katso vaikka. Ei hän tee mitään." Hän sanoi ja näytti vahvistukseksi ottaen Ginan lämpimään puristukseensa, nojaten hellästi päätään naisen hiuksia vasten. Hevonen katsoi vain, hörähtäen pienesti. Tyytyväisenä mies kaappasi varovasti Ginan syliinsä ja vei tämän satulan lähelle, laskien tämän maahan viereensä.
"Mene selkään, minä autan sinua jos tarvitset apuani", mies kehotti naista. Rosheen oli kumminkin kiitettävän kokoinen hevonen. "Sanot mitä tahansa, minä vien sinut sinne minne haluat. Joten sinä määräät tien." Hän sanoi Ginalle pirteästi hymyillen.
Saatuaan Ginan selkään, mies kietoi Hectorin toiseen matkaviittaansa, vetäen tämän syliinsä.
"Onpa Hector lihonut!" mies naurahti. Ehkä ei olisi niin yksinkertaista kantaa sen kokoista koiraa. "Ottaisitko hänet sinne?" mies pyysi Ginalta.
Kiitollisena mies otti tarvikkeet vastaan, etsien puhtaan kohdan paidastaan ja valuutti nestettä siihen. Tottuneesti hän laittoi paidan haavoilleen, saaden kirvelyä aikaan. Mies ei kumminkaan ollut moksiskaan. Se oli jo tarpeeksi tuttua hänelle.. Viimein saatuaan haavat tyrehtymään ja putsaamaan ylimääräiset veret, mies alkoi kierittämään rullaa kätensä ympäritse. Mutta se lipesi kertatoisensa jälkeen maahan. Lopulta hän luovutti ja katsoi pyytävästi Ginaa.
"Voisitko auttaa siteitten kanssa?" hän pyysi kohteliaasti.
"mutta olet aika varmasti vaarassa? Tai siis kuvittelisi.. Tai jos sinua ei kaikki tiedä. Tai en minä tiedä", mies höpötti. Hän oli ihan pihalla koko jutusta, mutta hänestä kuulostanut mukavalta, jos Gina olisi pulassa. "Minä en ainakaan ole sinun vihamiehesi. Päinvastoin." Mies hymyili pirteästi naiselle. Eikä hän haluaisi naisen vihamieheksi.
Yllättäen Ginalle alkoi tapahtua jotain. Se ei näyttänyt hyvältä. Ginakaan ei pitänyt siitä. Mies katsoi hieman kummissaan naista ja pongahti heti pystyyn tämän tiedustellessa onko vettä vielä. Saatuaan leilin käteensä hän ojensi sen epäilemättä Ginaa kohti.
Sivusta hän katseli, kun Gina kaatoi vedet päälleen. Sinne meni hänen juomavetensä, mutta mies ei välittänyt. Hänestä Gina ei ollut aivan kunnossa ja halusi auttaa tätä kaikella mahdollisella tavalla. Ja nainen oli entistä enemmän kylmissään. Mies laskeutui Ginan rinnalle ja tutki tätä. Miehen ilme hieman synkkeni, kun Gina kertoi että hänen täytyisi jatkaa matkaa. Ei hän olisi vielä halunnut erota.. Gina tuntui olevan vielä niin heikossa kunnossakin.. Ja ei sitä tiedä vaikka ilmestyisi toinen kaveri, joka janoaisi Ginan henkeä! Ah Dan ei voisi missään nimessä jättää naista nyt yksin!
Rohkaisevasti ja varmasti mies hymyili naiselle, kun tämä kysyi epävarmasti saisiko tämä hänen viittansa.
"Saat sen omaksesi. En tarvitse sitä", hän ilmoitti, tarttuen viitasta ja levitti sen Ginan ympärille tiviisti, jättäen hetkeksi omatkin kätensä lämpöä tuomaan Ginan ympärille.
"Sinä olet ihan kylmä. Ja väsynyt", hän sanoi tuskin kuiskausta kovempaa. "Rosheen." Mies käänsi päänsä hevostaan kohti, joka lähti tallustamaan muitta mutkitta haltiaa kohti. Se katsoi epäilevästi Ginaa, muttei lähtenyt pois ah Danin vierestä. Mies tarttui toisella kädellään hevosen turvasta, silittäen sitä. Toinen oli vieläkin Ginan ympärillä ja teki pientä hierovaa liikettä naisen käsivarrella.
"Olethan kiltti tamma, kun otat selkääsi tämän väsyneen neidin", mies kuiskasi hevoselle. "katso vaikka. Ei hän tee mitään." Hän sanoi ja näytti vahvistukseksi ottaen Ginan lämpimään puristukseensa, nojaten hellästi päätään naisen hiuksia vasten. Hevonen katsoi vain, hörähtäen pienesti. Tyytyväisenä mies kaappasi varovasti Ginan syliinsä ja vei tämän satulan lähelle, laskien tämän maahan viereensä.
"Mene selkään, minä autan sinua jos tarvitset apuani", mies kehotti naista. Rosheen oli kumminkin kiitettävän kokoinen hevonen. "Sanot mitä tahansa, minä vien sinut sinne minne haluat. Joten sinä määräät tien." Hän sanoi Ginalle pirteästi hymyillen.
Saatuaan Ginan selkään, mies kietoi Hectorin toiseen matkaviittaansa, vetäen tämän syliinsä.
"Onpa Hector lihonut!" mies naurahti. Ehkä ei olisi niin yksinkertaista kantaa sen kokoista koiraa. "Ottaisitko hänet sinne?" mies pyysi Ginalta.