Post by aislinn on Jul 20, 2009 18:54:36 GMT 2
// Jeps, kyllä se siitä. : D //
Toisen taas puhuessa, tämän äänensävy pääsi yllättämään Amaurëan. Haltia säpsähti hieman, katsoessaan nuorukaista tämän erivärisiin silmiin
Jostain kumman syystä hän odotti sitä kylmää, hullupainotteista äänensävyä, tämän kysyessä, miksei sinisilmä ollut se, kenen hyvinvointia olisi pitänyt kysyä.
Niinpä hänen vastauksensa viivästyi useamman tovin, käden kohotessa hieromaan otsaa.
“ Älä viitsi, “ Amaurëa tuhahti ja heitti taas katseensa toisen silmiin, vain seuratakseen tätä alemmas.
Pian haltia ymmärsi tuijottavansa omaa säärtänsä, jota koristi siisti, mutta kohtalaisen syvä viilto.
Aivan, nyt hän muistikin saaneensa sellaisen, toisen miekasta. Ja nyt kun suippokorva sitä oikein ajatteli, hän tunsi jalassaan tasaista jomotusta, joka ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen pahaa. Sitten Amaurëa käänsi taas katseensa toiseen, joka nyt näytti aivan siltä, kuin olisi miettinyt jotain.
Tämä sai haltian kulmat rypistymään. Mitä ihmettä toinen mietti? Oliko tämä suunnittelemassa jotakin? Vai oliko kaikki tämä sittenkin pelkkää kulissia, jonkin suuremman suunnitelman edessä?
Haltia huomioi sivusilmällä nuorukaisen poimivan miekkansa maasta. Oliko tämä seuraava askel tässä suuressa suunnitelmassa?
Amaurëa vastasi tähän liikkeeseen nostamalla nuoliviinen selkäänsä, ja oli tekemässä samaa jousellekin, mutta päätti sitten pitää sen tukevasti kädessään. Ties mitä toisella oli suunnitelmissa.
Suippokorva käänsi katseensa jälleen kerran lähenevään nuorukaiseen, ja myötäili tämän liikettä, peruuttaen. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta päästää toista yhtään enempää lähemmäs, etenkään miekan poimimisen jälkeen.
“ Vieläkö sinä vaivaudut jauhamaan tuota samaa.. turhuutta, “ Amaurëa lausui, jäinen katse silmissään. Yhä enemmän hän alkoi pitää nuorukaisen ylläpitämää roolia esityksenä, niin järjettömäksi se alkoi mennä. Ja esitys oli ainoa järkevä vaihtoehto, johon suippokorva pystyi tarttumaan.
“ Olen se, keneltä varastit jousen ja nuolia muutama päivä sitten, Mihrasissa, muistatko? Vai oliko pää liian täysi jotakin.. hmm, mietitäänpä. Viinaa? “ hän sivalsi kylmästi, kohottaen leukaansa.
Amaurëa vastasi toisen katseeseen kulmiaan rypistäen, odottaen, mitä tämän suusta seuraavaksi tulisi.
Nuorukaisen lopetettua, haltian suupieli raottui hämmästyksestä, hän ei ihan ymmärtänyt, mitä oli juuri kuullut. Kuka Alumit? Kuka Zarek?
“ Amaurëa, “ haltia vastasi toisen esittäydyttyä, sen kummempia miettimättä. Mutta .. Hetkinen.
Samassa Amaurëan mieleen tuli lause, jonka tämä.. paha puoli nuorukaisesta oli sanonut.
”Kutsu minua ihan millä nimellä haluat, mutta jos joku tässä on varas, niin Zarek." Tässä vaiheessa haltia jähmettyi totaalisesti. Kaikki meni tosiaan yli hänen ymmärryksensä. Mitä helvettiä oikein tapahtui, oli tapahtumassa?
// äää töks töks. D: //
Toisen taas puhuessa, tämän äänensävy pääsi yllättämään Amaurëan. Haltia säpsähti hieman, katsoessaan nuorukaista tämän erivärisiin silmiin
Jostain kumman syystä hän odotti sitä kylmää, hullupainotteista äänensävyä, tämän kysyessä, miksei sinisilmä ollut se, kenen hyvinvointia olisi pitänyt kysyä.
Niinpä hänen vastauksensa viivästyi useamman tovin, käden kohotessa hieromaan otsaa.
“ Älä viitsi, “ Amaurëa tuhahti ja heitti taas katseensa toisen silmiin, vain seuratakseen tätä alemmas.
Pian haltia ymmärsi tuijottavansa omaa säärtänsä, jota koristi siisti, mutta kohtalaisen syvä viilto.
Aivan, nyt hän muistikin saaneensa sellaisen, toisen miekasta. Ja nyt kun suippokorva sitä oikein ajatteli, hän tunsi jalassaan tasaista jomotusta, joka ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen pahaa. Sitten Amaurëa käänsi taas katseensa toiseen, joka nyt näytti aivan siltä, kuin olisi miettinyt jotain.
Tämä sai haltian kulmat rypistymään. Mitä ihmettä toinen mietti? Oliko tämä suunnittelemassa jotakin? Vai oliko kaikki tämä sittenkin pelkkää kulissia, jonkin suuremman suunnitelman edessä?
Haltia huomioi sivusilmällä nuorukaisen poimivan miekkansa maasta. Oliko tämä seuraava askel tässä suuressa suunnitelmassa?
Amaurëa vastasi tähän liikkeeseen nostamalla nuoliviinen selkäänsä, ja oli tekemässä samaa jousellekin, mutta päätti sitten pitää sen tukevasti kädessään. Ties mitä toisella oli suunnitelmissa.
Suippokorva käänsi katseensa jälleen kerran lähenevään nuorukaiseen, ja myötäili tämän liikettä, peruuttaen. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta päästää toista yhtään enempää lähemmäs, etenkään miekan poimimisen jälkeen.
“ Vieläkö sinä vaivaudut jauhamaan tuota samaa.. turhuutta, “ Amaurëa lausui, jäinen katse silmissään. Yhä enemmän hän alkoi pitää nuorukaisen ylläpitämää roolia esityksenä, niin järjettömäksi se alkoi mennä. Ja esitys oli ainoa järkevä vaihtoehto, johon suippokorva pystyi tarttumaan.
“ Olen se, keneltä varastit jousen ja nuolia muutama päivä sitten, Mihrasissa, muistatko? Vai oliko pää liian täysi jotakin.. hmm, mietitäänpä. Viinaa? “ hän sivalsi kylmästi, kohottaen leukaansa.
Amaurëa vastasi toisen katseeseen kulmiaan rypistäen, odottaen, mitä tämän suusta seuraavaksi tulisi.
Nuorukaisen lopetettua, haltian suupieli raottui hämmästyksestä, hän ei ihan ymmärtänyt, mitä oli juuri kuullut. Kuka Alumit? Kuka Zarek?
“ Amaurëa, “ haltia vastasi toisen esittäydyttyä, sen kummempia miettimättä. Mutta .. Hetkinen.
Samassa Amaurëan mieleen tuli lause, jonka tämä.. paha puoli nuorukaisesta oli sanonut.
”Kutsu minua ihan millä nimellä haluat, mutta jos joku tässä on varas, niin Zarek." Tässä vaiheessa haltia jähmettyi totaalisesti. Kaikki meni tosiaan yli hänen ymmärryksensä. Mitä helvettiä oikein tapahtui, oli tapahtumassa?
// äää töks töks. D: //