Post by chu on Jan 24, 2009 20:17:30 GMT 2
//Tänne princess kera Bellansa (://
Rusé heräsi aamuvarhain, oli vielä pimeää. Puolivampyyri istuutui sänkynsä reunalle, istuen siinä hetken venytellen, ja antaen katseensa kiertää huoneessa. Huone oli pieni ja hieman nuhjuinen, yksi majatalon halvimmista, mutta se kuitenkin kelpasi Rusélle, joka oli muutenkin tottunut elämään vaatimattomasti. Nuorukainen oli edellisenä iltana saapunut Hartiveen, tarkoituksenaan etsiä äitiään, Liv-Sunnivaa sieltä. Rusé oli vielä väsynyt matkasta, edellisen päivän monet kävellen taitetut kilometrit olivat rasittaneet hänen jalkojaan. Hieman unenpöpperössä nuorukainen veti housut jalkaansa, petasi sänkynsä, otti reppunsa ja harppoi sitten rappuset alas majatalon alakertaan. Hän pysähtyi hetkeksi rappusten juureen, katsellen sitten ympärilleen. Majatalo oli lähes tyhjillään, muutamia matkalaisia, lähinnä hieman vanhempia haltioita ja ihmisiä, istui syömässä aamupalaa, hiljaista rupattelua kuului sieltä täältä. Rusé rentoutui, kun havaittavissa ei ollut mitään uhkaavaa.
Nuorukainen asteli tiskille, katsahtaen haltianeitokais tarjoilijaan, joka ystävällisesti tutkaili häntä.
Haltia lähti kävelemään Ruséa kohti, sanoen sitten hymyillen: "Mitä herralle saisi olla?"
"Yksi tee, kiitos." Puolivampyyri tilasi hetken mietittyään, maksaen sitten tilaamansa juoman.
"Kiitoksia." Haltia vastasi, ojentaen hetken kuluttua Rusélle herkulliselta tuoksuvan yrttiteen.
Nuorukainen otti teen, nyökäten haltialle ystävällisesti. Puolivampyyri antoi katseensa kiertää, kunnes päätti mennä istumaan hieman syrjässä olevaan pöytään, suojaan muiden katseilta. Rusé harppoi pöydän luo, istuutuen sen ääreen. Pian hän jo vaipui mietteisiinsä, siemaillen teetään silloin tällöin.
Rusé heräsi aamuvarhain, oli vielä pimeää. Puolivampyyri istuutui sänkynsä reunalle, istuen siinä hetken venytellen, ja antaen katseensa kiertää huoneessa. Huone oli pieni ja hieman nuhjuinen, yksi majatalon halvimmista, mutta se kuitenkin kelpasi Rusélle, joka oli muutenkin tottunut elämään vaatimattomasti. Nuorukainen oli edellisenä iltana saapunut Hartiveen, tarkoituksenaan etsiä äitiään, Liv-Sunnivaa sieltä. Rusé oli vielä väsynyt matkasta, edellisen päivän monet kävellen taitetut kilometrit olivat rasittaneet hänen jalkojaan. Hieman unenpöpperössä nuorukainen veti housut jalkaansa, petasi sänkynsä, otti reppunsa ja harppoi sitten rappuset alas majatalon alakertaan. Hän pysähtyi hetkeksi rappusten juureen, katsellen sitten ympärilleen. Majatalo oli lähes tyhjillään, muutamia matkalaisia, lähinnä hieman vanhempia haltioita ja ihmisiä, istui syömässä aamupalaa, hiljaista rupattelua kuului sieltä täältä. Rusé rentoutui, kun havaittavissa ei ollut mitään uhkaavaa.
Nuorukainen asteli tiskille, katsahtaen haltianeitokais tarjoilijaan, joka ystävällisesti tutkaili häntä.
Haltia lähti kävelemään Ruséa kohti, sanoen sitten hymyillen: "Mitä herralle saisi olla?"
"Yksi tee, kiitos." Puolivampyyri tilasi hetken mietittyään, maksaen sitten tilaamansa juoman.
"Kiitoksia." Haltia vastasi, ojentaen hetken kuluttua Rusélle herkulliselta tuoksuvan yrttiteen.
Nuorukainen otti teen, nyökäten haltialle ystävällisesti. Puolivampyyri antoi katseensa kiertää, kunnes päätti mennä istumaan hieman syrjässä olevaan pöytään, suojaan muiden katseilta. Rusé harppoi pöydän luo, istuutuen sen ääreen. Pian hän jo vaipui mietteisiinsä, siemaillen teetään silloin tällöin.