Post by midori on Jun 8, 2009 23:13:45 GMT 2
// Aaaawwww, kuullostaa ihanalta ja itse en ainakaan pongannut muita :> //
Makotoa huimasi. Pieni hikipisara valui hänen otsaansa pitkin alaspäin, nenälle asti. Hän hengitti tiheään tahtiin kuunnellen valkoista huminaa päässään. Aivot löivät tyhjää- jotain merkillistä oli tapahtunut. Häntä itketti. Hän oli armahtanut vampyyrin! Se ei enään tuntunut edes niin järkyttävältä ajatukselta... Oikeastaan nuorukainen oli ylpeä itsestään. Hän oli säänstänyt ystävänsä - hän oli todistanut ettei ollut käsinukke jota periaatteet ohjasivat. Sitäpaitsi Halcin seisoi paikoillaan. Hän ei juossut karkuun. Mies puristi kätensä nyrkkiin ja toivoi ettei llut säälittävän näköinen. Hänen oli aina ollut vaikeaa peitellä tunteitaan, eikä hän edes halunnut peittää niitä
''Tiedän. Minä en enään ikinä koske tuohon'' Makoto viitasi väsyneesti vaarnaa vasemmalla kädellään
''sinun ollessa läsnä. Tämä on lupaus suoraan ihmismiehen heikosta-mutta uskollisesta sydämmestä''.
Poika piti katseensa edelleen maassa, mutta nousi kontiltaan polvilleen, ja siitä hitaasti seisomaan. Hän pyyhki viileän rauhallisesti hiekkaa housuiltaan ja hengitti raskaasti. Sitten hän pörrötti hiuksiaan, nosti katseensa - ja hymyili.
Hän hymyili omaa säteilevää hymyään suun lisäksi myös silmillään
''Ollaanhan me vielä kavereita?'' hän kysyi pirteänä ja ojensi kätensä eteensä seisten ryhdikkäästi.
Kevyt tuulenvire puhalteli pienen sokkelokylän pieniä katuja viilentävästi. Naiset availivat ikkunoita päästääkseen raikasta ilmaa sisään ja kauppiaat hymyilivät pyyhkien hikeä otsaltaan. Makoton takinhelma heilui rauhallisesti tuulen mukana saaden miekkosen aseet näkyville. Vyöllä oli enään veitsi ja pari epämääräistä pussukkaa- vaarna oli maassa hiekan seassa- ja jäisi sinne. Makoto saisi kyllä uuden. Hän hymyili vinosti ja iski silmäänsä leikkisästi
''Come on! Pieni välikohtaushan vain piristää päivää! Ja sitäpaitsi tässä kylässä ei takuulla tapahdu KOSKAAN mitään! Me saatiin ehkä osalle kyläläisistä jotain jutunaiheetta moneksi päiväksi säntäilemällä aseet kourissa pitkin katuja!'' Nuorukainen naurahti
''ainiin, minun pitää saada tämä kirje perille... ''' Makoto tunnusteli kuorta povitaskussaan ja maiskautti suullaan laiskasti.
// ^^ //
Makotoa huimasi. Pieni hikipisara valui hänen otsaansa pitkin alaspäin, nenälle asti. Hän hengitti tiheään tahtiin kuunnellen valkoista huminaa päässään. Aivot löivät tyhjää- jotain merkillistä oli tapahtunut. Häntä itketti. Hän oli armahtanut vampyyrin! Se ei enään tuntunut edes niin järkyttävältä ajatukselta... Oikeastaan nuorukainen oli ylpeä itsestään. Hän oli säänstänyt ystävänsä - hän oli todistanut ettei ollut käsinukke jota periaatteet ohjasivat. Sitäpaitsi Halcin seisoi paikoillaan. Hän ei juossut karkuun. Mies puristi kätensä nyrkkiin ja toivoi ettei llut säälittävän näköinen. Hänen oli aina ollut vaikeaa peitellä tunteitaan, eikä hän edes halunnut peittää niitä
''Tiedän. Minä en enään ikinä koske tuohon'' Makoto viitasi väsyneesti vaarnaa vasemmalla kädellään
''sinun ollessa läsnä. Tämä on lupaus suoraan ihmismiehen heikosta-mutta uskollisesta sydämmestä''.
Poika piti katseensa edelleen maassa, mutta nousi kontiltaan polvilleen, ja siitä hitaasti seisomaan. Hän pyyhki viileän rauhallisesti hiekkaa housuiltaan ja hengitti raskaasti. Sitten hän pörrötti hiuksiaan, nosti katseensa - ja hymyili.
Hän hymyili omaa säteilevää hymyään suun lisäksi myös silmillään
''Ollaanhan me vielä kavereita?'' hän kysyi pirteänä ja ojensi kätensä eteensä seisten ryhdikkäästi.
Kevyt tuulenvire puhalteli pienen sokkelokylän pieniä katuja viilentävästi. Naiset availivat ikkunoita päästääkseen raikasta ilmaa sisään ja kauppiaat hymyilivät pyyhkien hikeä otsaltaan. Makoton takinhelma heilui rauhallisesti tuulen mukana saaden miekkosen aseet näkyville. Vyöllä oli enään veitsi ja pari epämääräistä pussukkaa- vaarna oli maassa hiekan seassa- ja jäisi sinne. Makoto saisi kyllä uuden. Hän hymyili vinosti ja iski silmäänsä leikkisästi
''Come on! Pieni välikohtaushan vain piristää päivää! Ja sitäpaitsi tässä kylässä ei takuulla tapahdu KOSKAAN mitään! Me saatiin ehkä osalle kyläläisistä jotain jutunaiheetta moneksi päiväksi säntäilemällä aseet kourissa pitkin katuja!'' Nuorukainen naurahti
''ainiin, minun pitää saada tämä kirje perille... ''' Makoto tunnusteli kuorta povitaskussaan ja maiskautti suullaan laiskasti.
// ^^ //