Post by Deleted on Jan 8, 2009 21:45:04 GMT 2
//Sakuraa!//
Akuro istui aivan paikallaan sohvalla, vain muutaman sentin päässä vieressään istuvasta lohikäärmeneidosta. Hän piti katseensa tiiviisti yläpuolella kohoavassa katossa, varoen vilkaisemastakin Deloresia. Silti, hänellä oli pakottava tarve sanoa jotain. Onneksi Delores sanoi edes jotain, vaikka aihe oli aika kaukaa haettu.
"Hmm. Joo, ihan kiva. Alan vain hieman kyllästyä tähän.." hän selitti, ja löi mielessään itseään halolla. Miksi hän oli niin sanonut? Ja niin töksähtelevästi vielä...
Metsäläinen paapotti sisään kantaen hopeatarjotinta, jolle oli asetellut teekannun, kaksi kuppia ja keksilautasen, joka oli kukkuroillaan suklaakeksejä. Metsäläinen hymyili huvittuneesti katsahtaessaan Akuroa. Yleensä niin itsevarma ja omahyväinen nuori herra oli nyt kuin koira, jolla ei ollut aavistustakaan, mitä siltä pyydettiin. Aivan, kun joku olisi koskettanut kärttyisää lohikäärmettä taikasauvalla.
"Tässä, Herrani, neiti", hän tervehti hymyn kuitenkaan katoamatta hänen huuliltaan.
Akuro katsoi taas alentavasti palvelijaansa ja murahti nopeasti:
"Kiitos". Hän viittasi palvelijalle, että tämän pitäisi mennä.
Metsäläinen kumarsi Akurolle ja nyökkäsi kohteliaasti tämän naisvieraalle, harvinaiselle sellaiselle, ja luikki tiehensä.
Akuro sai katseensa vihdoin Deloresiin.
"Niin, saisiko olla jotain?" livahti hänen suustaan, ennen kuin hän ehti edes kunnolla sitä avata.
Hän otti toisen kupeista ja kaatoi höyryävän kuumaa teetä siihen. Hän ojensi kupin Deloresille ja sipaisi ohimennen tämän olkapäätä sormillaan. Hän ei ollut edes itse varma, mitä teki, se vain.. tuli luonnostaan. Lohikäärme toivoi, ettei Delores tekisi omia johtopäätöksiä...
Lohikäärmenuorukainen kaatoi itselleenkin kupposen teetä, ja siemaili sitä ajatuksissaan. Akuro ei ollut ollut näin.. epävarma pitkään aikaan, peräti koskaan. Miksi siis näin yhtäkkiä...?
"Voin laittaa sinulle vierashuoneen, jos haluat.." hän mutisi hajamielisenä. Parin sekunnin kuluttua Akuro kuitenkin tajusi, mitä sanoi. 'Jos haluat'? Eihän sitä toiselta sopinut kysyä!! Hänen vieressäänkö Delores nukkuisi? Hah!
Mutta, mitä enemmän Akuro ajatteli asiaa, sitä enemmän hänen alkoi tehdä mieli toteuttaa se. Hänen korviaan alkoi kuumottaa, mutta hän tiesi, ettei punastuisi helposti. Niinpä hän ei varmaan punastuisi nytkään..
//pikkuhiljaa hyvä tulee...//
Akuro istui aivan paikallaan sohvalla, vain muutaman sentin päässä vieressään istuvasta lohikäärmeneidosta. Hän piti katseensa tiiviisti yläpuolella kohoavassa katossa, varoen vilkaisemastakin Deloresia. Silti, hänellä oli pakottava tarve sanoa jotain. Onneksi Delores sanoi edes jotain, vaikka aihe oli aika kaukaa haettu.
"Hmm. Joo, ihan kiva. Alan vain hieman kyllästyä tähän.." hän selitti, ja löi mielessään itseään halolla. Miksi hän oli niin sanonut? Ja niin töksähtelevästi vielä...
Metsäläinen paapotti sisään kantaen hopeatarjotinta, jolle oli asetellut teekannun, kaksi kuppia ja keksilautasen, joka oli kukkuroillaan suklaakeksejä. Metsäläinen hymyili huvittuneesti katsahtaessaan Akuroa. Yleensä niin itsevarma ja omahyväinen nuori herra oli nyt kuin koira, jolla ei ollut aavistustakaan, mitä siltä pyydettiin. Aivan, kun joku olisi koskettanut kärttyisää lohikäärmettä taikasauvalla.
"Tässä, Herrani, neiti", hän tervehti hymyn kuitenkaan katoamatta hänen huuliltaan.
Akuro katsoi taas alentavasti palvelijaansa ja murahti nopeasti:
"Kiitos". Hän viittasi palvelijalle, että tämän pitäisi mennä.
Metsäläinen kumarsi Akurolle ja nyökkäsi kohteliaasti tämän naisvieraalle, harvinaiselle sellaiselle, ja luikki tiehensä.
Akuro sai katseensa vihdoin Deloresiin.
"Niin, saisiko olla jotain?" livahti hänen suustaan, ennen kuin hän ehti edes kunnolla sitä avata.
Hän otti toisen kupeista ja kaatoi höyryävän kuumaa teetä siihen. Hän ojensi kupin Deloresille ja sipaisi ohimennen tämän olkapäätä sormillaan. Hän ei ollut edes itse varma, mitä teki, se vain.. tuli luonnostaan. Lohikäärme toivoi, ettei Delores tekisi omia johtopäätöksiä...
Lohikäärmenuorukainen kaatoi itselleenkin kupposen teetä, ja siemaili sitä ajatuksissaan. Akuro ei ollut ollut näin.. epävarma pitkään aikaan, peräti koskaan. Miksi siis näin yhtäkkiä...?
"Voin laittaa sinulle vierashuoneen, jos haluat.." hän mutisi hajamielisenä. Parin sekunnin kuluttua Akuro kuitenkin tajusi, mitä sanoi. 'Jos haluat'? Eihän sitä toiselta sopinut kysyä!! Hänen vieressäänkö Delores nukkuisi? Hah!
Mutta, mitä enemmän Akuro ajatteli asiaa, sitä enemmän hänen alkoi tehdä mieli toteuttaa se. Hänen korviaan alkoi kuumottaa, mutta hän tiesi, ettei punastuisi helposti. Niinpä hän ei varmaan punastuisi nytkään..
//pikkuhiljaa hyvä tulee...//