Post by Himwath on Dec 3, 2008 22:25:59 GMT 2
Jos häneltä kysyttiin, Mihras oli rappeutunut.
Sillä ei ollut selvää arkkitehtuuria, ei selvää puheenpartta, eikä mitään muutakaan selvää. Se oli vähän kuin Lyrath minikoossa. Tosin, Lyrathissa ei aateliset asuneet rannikoilla ja keskusta kuhissut alamaailman menoja, kuten Mihrasissa, mutta ei muuten se oli verrattavissa.
Ei se toki huono asia ollut, mutta hänestä oli aina kiva jos puheesta kuuli, mistä päin mannerta on kotoisin. Osasi Mihrasinkin kylläkin paikantaa: sen asukkaat olivat niitä, joita ei saanut sijoitettua minnekään muualle.
Mutta se siitä. Vaikka Mihras olisi kuinka kärsinyt, se oli silti Lyrathin suurin kaupunki, ja jos jokin oli hukassa, sen etsimisen kannatti ehdottomasti aloittaa Mihrasista.
Forylilla ei ollut mikään hukassa, eikä mikään hätänäkään. Hän oli vain päättänyt vielä ennen talven tuloa lähteä piipahtamaan etelässä, suhteellisen huomiota herättämättömästi, lähinnä sen tähden ettei jäisi aivan ulapalle, kun pakkanen ja lumi hautaisi Pohjoisen alleen.
Niin nopeasti kuin keskipäivän toriruuhka salli, Foryl ratsasti kaupungin halki sen etelänokkaan, jossa sijaitsi suurin osa Mihrasin uskonnollisesta elämästä.
Tähän aikaan vuodesta useimmissa temppeleissä ja muissa "pyhissä" rakennuksissa vietettiin aika lailla hiljaiseloa, joten olisi otollinen aika pikku visiitille. Sitä paitsi, Foryl oli jo vuosien saatossa oppinut, että maailmanmenosta kaikista eniten tiesivät ilotalojen naiset sekä Mihraksen papittaret. Kukaan ei venynyt heidän tasolleen.
Valtias pudottautui ratsailta ja antoi tammansa innokkaan erngin hellään huomaan, ennen kuin lähti itse kohti yhtä temppeliä uteliaana ympärilleen katsellen.
//Lemon & Neesha, olkaa hyvät ! //
Sillä ei ollut selvää arkkitehtuuria, ei selvää puheenpartta, eikä mitään muutakaan selvää. Se oli vähän kuin Lyrath minikoossa. Tosin, Lyrathissa ei aateliset asuneet rannikoilla ja keskusta kuhissut alamaailman menoja, kuten Mihrasissa, mutta ei muuten se oli verrattavissa.
Ei se toki huono asia ollut, mutta hänestä oli aina kiva jos puheesta kuuli, mistä päin mannerta on kotoisin. Osasi Mihrasinkin kylläkin paikantaa: sen asukkaat olivat niitä, joita ei saanut sijoitettua minnekään muualle.
Mutta se siitä. Vaikka Mihras olisi kuinka kärsinyt, se oli silti Lyrathin suurin kaupunki, ja jos jokin oli hukassa, sen etsimisen kannatti ehdottomasti aloittaa Mihrasista.
Forylilla ei ollut mikään hukassa, eikä mikään hätänäkään. Hän oli vain päättänyt vielä ennen talven tuloa lähteä piipahtamaan etelässä, suhteellisen huomiota herättämättömästi, lähinnä sen tähden ettei jäisi aivan ulapalle, kun pakkanen ja lumi hautaisi Pohjoisen alleen.
Niin nopeasti kuin keskipäivän toriruuhka salli, Foryl ratsasti kaupungin halki sen etelänokkaan, jossa sijaitsi suurin osa Mihrasin uskonnollisesta elämästä.
Tähän aikaan vuodesta useimmissa temppeleissä ja muissa "pyhissä" rakennuksissa vietettiin aika lailla hiljaiseloa, joten olisi otollinen aika pikku visiitille. Sitä paitsi, Foryl oli jo vuosien saatossa oppinut, että maailmanmenosta kaikista eniten tiesivät ilotalojen naiset sekä Mihraksen papittaret. Kukaan ei venynyt heidän tasolleen.
Valtias pudottautui ratsailta ja antoi tammansa innokkaan erngin hellään huomaan, ennen kuin lähti itse kohti yhtä temppeliä uteliaana ympärilleen katsellen.
//Lemon & Neesha, olkaa hyvät ! //