Post by Deleted on Oct 17, 2008 14:37:24 GMT 2
"Akito! Tule katsomaan mitä löysin!" kirkas tytön ääni kuului takaani vasemmalta pusikosta. Käännyin katsomaan äänen suuntaan. "Mitä nyt? Taasko joku hölmö kukka?" huokaisin kyllästyneenä. Kimiellä oli taito keksiä jokaisesta pienestä asiasta jotain suurta.
"Ei! Tule nyt katsomaan, ja pysy hiljaa!" Kimie sihisi minulle ja kurkkasi puskasta. Hänen tummat kiharat hiuksensa olivat täynnä lehtiä ja muuta epämääräistä. "Ilahdut varmasti!" hän hymyili niin, että hänen valkeat hampaansa vilahtivat huulien lomasta, ja sitten hän veti päänsä takaisin puskaan.
Astelin pusikon luo ja pujahdin samasta reiästä sisään. Oksat raapivat kasvojani, ja ihmettelin, mikä tässä kiinnosti Kimietä. Hivuttauduin hänen viereensä ja sihahdin: "No, mitä nyt?" Kimie pisti sormensa suuni eteen, jotta hijenisin, ja kujersi: "Katso nyt.." Hän osoitti niitylle. Katsoin hänen osoittamaansa suuntaan, ja henkäisin terävästi hämmästyksestä.
Niityllä leikki kolme ketun pentua ja niiden emo vahti vieressä. Pennut olivat aika villejä. Ne purivat toisiaan ja painivat keskenään. Silti ne näyttivät nauttivan täysin rinnoin tekemisestään. "Eivätkö e olekin suloisia?" Kimie henkäisi vieressäni ihastukissaan. "Ovat..." kuiskasin ja hymyilin. "Mutta kuule, metsä on täynnä suloisia ketun pentuja ja vaikka mitä. Ei tuo ole mikään ihme..." mutisin hieman kovempaa ja vilkaisin tyttöä. Tämä nyrpisti nenäänsä ja tuhahti. "Mutta ei noin söpöjä..", hän nurisi ja katsoi minua uhmakkaasti. "Hei, Kimie, meidän pitää mennä jo. Vanhempasi huolestuvat, jos olet liian kauan pois kotoa..." intin, ja yritin tarttua Kimieen vetääkseni hänet pois pusikosta. Hänpä ei ollut aivan samaa mieltä kanssani. Hän kimpaantui, jolloin hänen silmissään paloi hurja katse ja hän sähähti hampaidensa välistä: "Voi hyvänen aika! Olen jo kolmentoista! Osaan huolehtia itsestäni!" Hän nakkeli niskojaan. "En tarvitse mitään neljätoista vuotiasta lapsenvahtia! En ole lapsi enää!" Hän piti pintansa ja iski kyntensä maahan. Hän pisti minulle vastaan, koko kolmetoista vuotiaan olemuksellaan ja voimillaan. "Kimie... Saan tupen rapinat, jos et ole kotona ajoissa.." yritin vielä kerran, mutta Kimie pudisteli päätään rivakasti, ja takertui tiukemmin maahan. Annoin periksi. Jäin katselemaan hänen kanssaan kettuja vielä hetkeksi.
Ilta alkoi hämärtää ja Kimie lähti peruuttamaan äkisti taaksepäin. "Tulit järkiisi siis?" tuhahdin ja menin rivakasti perässä. Kun pääsin pois, näin hänen seisovan polulla ja katsovan taivasta. "Kohta niiden pitäisi näkyä.." hän totesi itsekseen. "Kimie..?" kysyin ihmeissäni. Mitä ihmettä hän nyt oli saanut päähänsä? Hän käänähti kannoillaan ja virnisti. "Ensimmäinen tähti näkyy kohta!" hän hihkaisi ja katsoi taas taivaalle. "Meidän pitää mennä!" sanoin jo tiukemmin ja tartuin häntä kädestä. "Näkee ne tähdet kävellessäkin!" tokaisin ja lähdin vetämään häntä perässäni. "Akito!" Kimie kitisi ja harasi vastaan. "Odota nyt hetki! Tämä olisi niin ihanan romanttista!" hän valitti ja katsoi minuun vetoavasti.
Katsoin häntä hämmentyneenä. "Siis... Mitä?" änkytin ja tunsin punastuvani. "No romanttista! Etkö muka tunne sanaa?" hän nälvi hyväntahtoisesti ja hymyili. "Tähtitaivas ja lämmin kevätyö. Etkö muka ole samaa mieltä?" hän tivasi ja oti toisellakin kädellään minun kädestäni kiinnni.
Olin varmaan punainen kuin tomaatti, ja niin hämmentynyt, etten saanut sanaa suustani. Kimie käytti tilanteen hyväkseen ja kipaisi juoksuun. "Pääsinpäs pois! Sinua on niin helppo höynäyttää!" hän hihkaisi ja kikatti. Hän hyppelehti paikallaan ja hymyili aurinkoisesti. "Kimie, ihan oikeasti. Tule nyt!" nurisin ja kävelin häntä kohti. Hän kuitenkin hyppeli kauemmas. "Tule hakemaan!" hän nauraa hykersi. "Kimie... ole kiltti.." pyysin ja kallistin päätäni anovasti.
Hän mietti hetken katsoen minua arvioivasti, ja käveli sitten keikistellen luokseni. "Yhdellä ehdolla", hän kehräsi. Astuin askeleen taaksepäin huomaamattani. "Ja se on..?" kysyin epävarmasti. Kimie kikatti taas ja katsoi minua viekkaasti. "Anna minulle suukko!" hän kujersi ja nojautui lähemmäs minua. "Anteeksi, mitä!?" huudahdin hieman järkyttynyneenä. Kimie näytti loukkaantuneelta. "Ja miksei?" hän tivasi ja nojautui vieläkin lähemmäs. Hän oli minua kaksikymmentä senttiä lyhyempi, mutta paljon vahvempitahtoinen. "Siis, se olisi.. noloa.." takeltelin ja peräännyin taas askeleen. "Hmm.. Ei minusta. Minä niin tykkään sinusta", hän totesi ja hymyili sydämellisesti. Punastuin entisestään ja änkytin jotain siitä, miten imartelevaa se oli. "No, sittenhän voit antaa minulle yhden suukon? Lupaan sitten tulla kiltisti!" hän leperteli ja sulki silmänsä.
Olin hetken ihan paikallani, ja kumarruin sitten hänen puoleensa. Painoin huuleni hänen poskelleen kevyesti. Hän ei näyttänyt tyytyvän siihen, vaan työnsi minua hieman kauemmas ja valitti huulet mutrussa: "Ei noin." Sitten hän antoi minulle suulle reilun suukon. " Vaan näin!" hän totesi ja hymyili.
Jatkuu~
"Ei! Tule nyt katsomaan, ja pysy hiljaa!" Kimie sihisi minulle ja kurkkasi puskasta. Hänen tummat kiharat hiuksensa olivat täynnä lehtiä ja muuta epämääräistä. "Ilahdut varmasti!" hän hymyili niin, että hänen valkeat hampaansa vilahtivat huulien lomasta, ja sitten hän veti päänsä takaisin puskaan.
Astelin pusikon luo ja pujahdin samasta reiästä sisään. Oksat raapivat kasvojani, ja ihmettelin, mikä tässä kiinnosti Kimietä. Hivuttauduin hänen viereensä ja sihahdin: "No, mitä nyt?" Kimie pisti sormensa suuni eteen, jotta hijenisin, ja kujersi: "Katso nyt.." Hän osoitti niitylle. Katsoin hänen osoittamaansa suuntaan, ja henkäisin terävästi hämmästyksestä.
Niityllä leikki kolme ketun pentua ja niiden emo vahti vieressä. Pennut olivat aika villejä. Ne purivat toisiaan ja painivat keskenään. Silti ne näyttivät nauttivan täysin rinnoin tekemisestään. "Eivätkö e olekin suloisia?" Kimie henkäisi vieressäni ihastukissaan. "Ovat..." kuiskasin ja hymyilin. "Mutta kuule, metsä on täynnä suloisia ketun pentuja ja vaikka mitä. Ei tuo ole mikään ihme..." mutisin hieman kovempaa ja vilkaisin tyttöä. Tämä nyrpisti nenäänsä ja tuhahti. "Mutta ei noin söpöjä..", hän nurisi ja katsoi minua uhmakkaasti. "Hei, Kimie, meidän pitää mennä jo. Vanhempasi huolestuvat, jos olet liian kauan pois kotoa..." intin, ja yritin tarttua Kimieen vetääkseni hänet pois pusikosta. Hänpä ei ollut aivan samaa mieltä kanssani. Hän kimpaantui, jolloin hänen silmissään paloi hurja katse ja hän sähähti hampaidensa välistä: "Voi hyvänen aika! Olen jo kolmentoista! Osaan huolehtia itsestäni!" Hän nakkeli niskojaan. "En tarvitse mitään neljätoista vuotiasta lapsenvahtia! En ole lapsi enää!" Hän piti pintansa ja iski kyntensä maahan. Hän pisti minulle vastaan, koko kolmetoista vuotiaan olemuksellaan ja voimillaan. "Kimie... Saan tupen rapinat, jos et ole kotona ajoissa.." yritin vielä kerran, mutta Kimie pudisteli päätään rivakasti, ja takertui tiukemmin maahan. Annoin periksi. Jäin katselemaan hänen kanssaan kettuja vielä hetkeksi.
Ilta alkoi hämärtää ja Kimie lähti peruuttamaan äkisti taaksepäin. "Tulit järkiisi siis?" tuhahdin ja menin rivakasti perässä. Kun pääsin pois, näin hänen seisovan polulla ja katsovan taivasta. "Kohta niiden pitäisi näkyä.." hän totesi itsekseen. "Kimie..?" kysyin ihmeissäni. Mitä ihmettä hän nyt oli saanut päähänsä? Hän käänähti kannoillaan ja virnisti. "Ensimmäinen tähti näkyy kohta!" hän hihkaisi ja katsoi taas taivaalle. "Meidän pitää mennä!" sanoin jo tiukemmin ja tartuin häntä kädestä. "Näkee ne tähdet kävellessäkin!" tokaisin ja lähdin vetämään häntä perässäni. "Akito!" Kimie kitisi ja harasi vastaan. "Odota nyt hetki! Tämä olisi niin ihanan romanttista!" hän valitti ja katsoi minuun vetoavasti.
Katsoin häntä hämmentyneenä. "Siis... Mitä?" änkytin ja tunsin punastuvani. "No romanttista! Etkö muka tunne sanaa?" hän nälvi hyväntahtoisesti ja hymyili. "Tähtitaivas ja lämmin kevätyö. Etkö muka ole samaa mieltä?" hän tivasi ja oti toisellakin kädellään minun kädestäni kiinnni.
Olin varmaan punainen kuin tomaatti, ja niin hämmentynyt, etten saanut sanaa suustani. Kimie käytti tilanteen hyväkseen ja kipaisi juoksuun. "Pääsinpäs pois! Sinua on niin helppo höynäyttää!" hän hihkaisi ja kikatti. Hän hyppelehti paikallaan ja hymyili aurinkoisesti. "Kimie, ihan oikeasti. Tule nyt!" nurisin ja kävelin häntä kohti. Hän kuitenkin hyppeli kauemmas. "Tule hakemaan!" hän nauraa hykersi. "Kimie... ole kiltti.." pyysin ja kallistin päätäni anovasti.
Hän mietti hetken katsoen minua arvioivasti, ja käveli sitten keikistellen luokseni. "Yhdellä ehdolla", hän kehräsi. Astuin askeleen taaksepäin huomaamattani. "Ja se on..?" kysyin epävarmasti. Kimie kikatti taas ja katsoi minua viekkaasti. "Anna minulle suukko!" hän kujersi ja nojautui lähemmäs minua. "Anteeksi, mitä!?" huudahdin hieman järkyttynyneenä. Kimie näytti loukkaantuneelta. "Ja miksei?" hän tivasi ja nojautui vieläkin lähemmäs. Hän oli minua kaksikymmentä senttiä lyhyempi, mutta paljon vahvempitahtoinen. "Siis, se olisi.. noloa.." takeltelin ja peräännyin taas askeleen. "Hmm.. Ei minusta. Minä niin tykkään sinusta", hän totesi ja hymyili sydämellisesti. Punastuin entisestään ja änkytin jotain siitä, miten imartelevaa se oli. "No, sittenhän voit antaa minulle yhden suukon? Lupaan sitten tulla kiltisti!" hän leperteli ja sulki silmänsä.
Olin hetken ihan paikallani, ja kumarruin sitten hänen puoleensa. Painoin huuleni hänen poskelleen kevyesti. Hän ei näyttänyt tyytyvän siihen, vaan työnsi minua hieman kauemmas ja valitti huulet mutrussa: "Ei noin." Sitten hän antoi minulle suulle reilun suukon. " Vaan näin!" hän totesi ja hymyili.
Jatkuu~