Post by Deltamary on Sept 7, 2008 16:53:12 GMT 2
Jälleen tavallisen tylsä päivä Frenon satamakaupungissa. Viime aikoina itäiset merimiehet lainkuuliaisista rettelöitsijöihin olivat olleet poikkeuksellisen rauhallisia, ja kaupungin tavikset saivat elää rauhassa arkeaan.
Merilinnut raakkuivat ympäriinsä ja varastelivat ruokaa huolimattomilta. Meri-ilman hiomat katukivet tuntuivat varmoina jalan alla, ja kadut olivat kaikin puolin ihailtavassa kunnossa.
Tällaisia havaintoja teki idän valtiatar, joka omasta arjestaan poiketen oli päättänyt tulla katselemaan kaupungin menoa.
"Hän katsoi maan reunalta
tähteä putoavaa.",
Nehra lauloi hiljaa edetessään kaupungin vilkkaalla keskikadulla. Tuo vanha laulu oli säestänyt hänen matkaansa jo kaupungin muureilta lähtien. Joku kiertelevä bardi oli sitä lauleskellut niukalle yleisölleen.
Tänään Nehralla ei ollut mitään tärkeämpää syytä tulla kaupunkiin, kuten ei koskaan muulloinkaan. Siksi hän juuri pysyttelikin suurimman osan ajastaan kotosalla ja-...juuri sen takia Nehra oli tänään päättänytkin tehdä tämän kaltaisen extempore-reissun.
Joku vastaantulija tönäisi häntä ohimennen, ja Nehra kääntyi ärtyisenä ympäri.
"Hyvää matkaa sinullekin lättäjalka!" Nehra huudahti, mutta koska hiippari ei noteerannut vetehisen huutoon, päätti Nehra painaa asiaa villasella.
'Joskus olisi mukava tirvauttaa tuollasia kovemman tason valtiasmenetelmällä numero 12..'
Liiempää huomiota välttääkseen Nehra ei yleensä paljastanut asemaansa liikkuessaan "kansan" parissa. Tai sanotaanko näin, ettei hän toitottanut asiaa jokaiselle vastaantulijalle.
Nehra oli todennut paremmaksi olla niin sanottu vaikeastitavoiteltava vallankäyttäjä, kuin kansan kaveri ja hyväntekijä. Se oli enemmän Kheran heiniä.
Viileä merituuli toi jostakin mehevän leivosten tuoksun, jota Nehra veti syvälle henkeensä. Koettaen ohimennen olallakeikkuvaa laukkuaan Nehra totesi ottaneensa tarpeeksi hiluja kahviin ja viineriin. Frenon konditoriat eivät olleet saaren laadukkaimpia, mutta välttivät pahimman pullantarpeen iskiessä.
Muihin vetehisiin verrattuna Nehralla oli enemmän kahvi- ja karkkihampaita, mutta tyytyväisenä hän totesi olevansa tarpeeksi timmissä kunnossa pieneen hemmotteluun.
Nehra oli juuri kääntymässä pullantuoksun suuntaan eräälle kadulle, kun hänen silmiinsä sattui jotakin mielenkiintoista erään puodin näyteikkunassa.
Utelias pilke silmissään vetehinen suuntasi puljun ovelle- juuri samaan aikaan, kun joku toinenkin oli pyrkimässä kaupan sisälle.
"Anteeksi, herra, naiset ensin." Nehra toimitti pariskunnan juuttuessa ahtaaseen oviaukkoon.
Merilinnut raakkuivat ympäriinsä ja varastelivat ruokaa huolimattomilta. Meri-ilman hiomat katukivet tuntuivat varmoina jalan alla, ja kadut olivat kaikin puolin ihailtavassa kunnossa.
Tällaisia havaintoja teki idän valtiatar, joka omasta arjestaan poiketen oli päättänyt tulla katselemaan kaupungin menoa.
"Hän katsoi maan reunalta
tähteä putoavaa.",
Nehra lauloi hiljaa edetessään kaupungin vilkkaalla keskikadulla. Tuo vanha laulu oli säestänyt hänen matkaansa jo kaupungin muureilta lähtien. Joku kiertelevä bardi oli sitä lauleskellut niukalle yleisölleen.
Tänään Nehralla ei ollut mitään tärkeämpää syytä tulla kaupunkiin, kuten ei koskaan muulloinkaan. Siksi hän juuri pysyttelikin suurimman osan ajastaan kotosalla ja-...juuri sen takia Nehra oli tänään päättänytkin tehdä tämän kaltaisen extempore-reissun.
Joku vastaantulija tönäisi häntä ohimennen, ja Nehra kääntyi ärtyisenä ympäri.
"Hyvää matkaa sinullekin lättäjalka!" Nehra huudahti, mutta koska hiippari ei noteerannut vetehisen huutoon, päätti Nehra painaa asiaa villasella.
'Joskus olisi mukava tirvauttaa tuollasia kovemman tason valtiasmenetelmällä numero 12..'
Liiempää huomiota välttääkseen Nehra ei yleensä paljastanut asemaansa liikkuessaan "kansan" parissa. Tai sanotaanko näin, ettei hän toitottanut asiaa jokaiselle vastaantulijalle.
Nehra oli todennut paremmaksi olla niin sanottu vaikeastitavoiteltava vallankäyttäjä, kuin kansan kaveri ja hyväntekijä. Se oli enemmän Kheran heiniä.
Viileä merituuli toi jostakin mehevän leivosten tuoksun, jota Nehra veti syvälle henkeensä. Koettaen ohimennen olallakeikkuvaa laukkuaan Nehra totesi ottaneensa tarpeeksi hiluja kahviin ja viineriin. Frenon konditoriat eivät olleet saaren laadukkaimpia, mutta välttivät pahimman pullantarpeen iskiessä.
Muihin vetehisiin verrattuna Nehralla oli enemmän kahvi- ja karkkihampaita, mutta tyytyväisenä hän totesi olevansa tarpeeksi timmissä kunnossa pieneen hemmotteluun.
Nehra oli juuri kääntymässä pullantuoksun suuntaan eräälle kadulle, kun hänen silmiinsä sattui jotakin mielenkiintoista erään puodin näyteikkunassa.
Utelias pilke silmissään vetehinen suuntasi puljun ovelle- juuri samaan aikaan, kun joku toinenkin oli pyrkimässä kaupan sisälle.
"Anteeksi, herra, naiset ensin." Nehra toimitti pariskunnan juuttuessa ahtaaseen oviaukkoon.