Post by peettak on Aug 24, 2008 19:36:00 GMT 2
//Mää en huomannu mitään. Tuo oli mun mielestä hyvä. Pitkää. Jee! 8DD//
Esha Nephele
Onneksi tyttö oli tajuttomuudessa, tai olisi saanut kokea kova kouraisen kohtelun. Eikä hänen heto kehonsakaan ollut mikään parhaimpia kestämään kovaa käsittelyä.
Serenan mielipide olisi saanut tytön liikuttumaan pahemman kerran, mutta niin hän kuin Serenakin säästyi siltä ainakin nyt. Kaikki meni ohi. Ylensäänkin meni. Hänen aivonsa olivat kuin painetto stop-nappulaa. Hän kyllä kuuli mitä ympärillä tapahtui, muttei ymmärtänyt sitä. Harmillista, sillä olisi nähnyt isännän todellisen luonteen. Vaikkei hän kylläkään olisi pitänyt sitä pahana. Aivan varmasti. Ei kellään mukamas ollut huonoja puolia. Paitsi hänellä.
Olalla ei ollut mukava roikkua. Maha oli paineen alla, sillä juuri olkapää oli sen alla. Iho oli mennyt rikki kupin osuessa häneen ja veri nyt puolestaan valui pitkin hänen otsaansa. Muuten nenän vartta kulki verivana. Veri törmästi hänen hiuksiinsa. Onneksi verta ei kuitenkaan tullut paljoa, sillä muuten hiukset olisivat likaantuneet.
Serenan potkaistaessa isäntää, tyttö tippui tömähtäen maahan. Se sai Eshan hieman havahtumaan, kuitenkaan tämä ei täydellisesti ollut tajuissaan. Silmät oli pienesti raollaan ja hän ei edes huomannut pientä kipua otsassaan tai olkapäässään, joka oli tömähtänyt maahan ensimmäisenä. Jokin vapautti hänen kätensä selän takaa ja ne valahtivat automaattisesti lattialle. Sitten joku nosti häntä. Esha oli ihan sekaisin, mitä tapahtui. Lopulta hän tunsi jonkun liikkuvan hänet sylissään. Tai sitten hieman raahaten? Esha avaisi silmänsä nyt kokonaan ja huomasi päänsä roikkuvan nahkatakkia vasten. Ainakin osittain.
"Missä minä olen?" tyttö kysyi. Jo toisen kerran kun hän kysyisi sitä Serenalta, vaikkei tiennytkään olevan tämän seurassa. Sitten tyttö säpsähti ja otti omat jalkansa alleen ja seisoi kummissaan siinä. Hän tunsi pientä kipua otsassaan ja hieraisi sitä ja huomasi kädessään punaista verta. Hän katsoi sitä kummissaan.
"Mitä on tapahtunut?" tyttö kysyi. Hän vilkaisi ympärilleen ja huomasi seisovan ulkona, eikä enää kahvilan sisällä.
Esha Nephele
Onneksi tyttö oli tajuttomuudessa, tai olisi saanut kokea kova kouraisen kohtelun. Eikä hänen heto kehonsakaan ollut mikään parhaimpia kestämään kovaa käsittelyä.
Serenan mielipide olisi saanut tytön liikuttumaan pahemman kerran, mutta niin hän kuin Serenakin säästyi siltä ainakin nyt. Kaikki meni ohi. Ylensäänkin meni. Hänen aivonsa olivat kuin painetto stop-nappulaa. Hän kyllä kuuli mitä ympärillä tapahtui, muttei ymmärtänyt sitä. Harmillista, sillä olisi nähnyt isännän todellisen luonteen. Vaikkei hän kylläkään olisi pitänyt sitä pahana. Aivan varmasti. Ei kellään mukamas ollut huonoja puolia. Paitsi hänellä.
Olalla ei ollut mukava roikkua. Maha oli paineen alla, sillä juuri olkapää oli sen alla. Iho oli mennyt rikki kupin osuessa häneen ja veri nyt puolestaan valui pitkin hänen otsaansa. Muuten nenän vartta kulki verivana. Veri törmästi hänen hiuksiinsa. Onneksi verta ei kuitenkaan tullut paljoa, sillä muuten hiukset olisivat likaantuneet.
Serenan potkaistaessa isäntää, tyttö tippui tömähtäen maahan. Se sai Eshan hieman havahtumaan, kuitenkaan tämä ei täydellisesti ollut tajuissaan. Silmät oli pienesti raollaan ja hän ei edes huomannut pientä kipua otsassaan tai olkapäässään, joka oli tömähtänyt maahan ensimmäisenä. Jokin vapautti hänen kätensä selän takaa ja ne valahtivat automaattisesti lattialle. Sitten joku nosti häntä. Esha oli ihan sekaisin, mitä tapahtui. Lopulta hän tunsi jonkun liikkuvan hänet sylissään. Tai sitten hieman raahaten? Esha avaisi silmänsä nyt kokonaan ja huomasi päänsä roikkuvan nahkatakkia vasten. Ainakin osittain.
"Missä minä olen?" tyttö kysyi. Jo toisen kerran kun hän kysyisi sitä Serenalta, vaikkei tiennytkään olevan tämän seurassa. Sitten tyttö säpsähti ja otti omat jalkansa alleen ja seisoi kummissaan siinä. Hän tunsi pientä kipua otsassaan ja hieraisi sitä ja huomasi kädessään punaista verta. Hän katsoi sitä kummissaan.
"Mitä on tapahtunut?" tyttö kysyi. Hän vilkaisi ympärilleen ja huomasi seisovan ulkona, eikä enää kahvilan sisällä.