Post by peettak on Aug 4, 2008 15:06:56 GMT 2
//Aislinn. 8)//
Iole & Esha Nephele
Aah... Kesä. Kello on vasta jotain viisi, mutta silti on vielä valoisaa. Tästä valoisuudesta kannattaa nauttia, ennen kuin taas kylmemmät ilmat iskee ja sen kautta myös pimeys. Ja ne tulevat varmasti pian. Sillä tämä päivä ei ole enää niin lämmin ja kaunis, kuin edellispäivänä. Aurinko kuitenkin vähä väliä ilmestyy lämmittämään Lyrathin asukkaita. Tuulikin on kylmentynyt eillisestä, mutta se ei haitannut asukkaiten ilojen jatkamista.
Esha Nephele oleskeli kauempana noitten ihmisten iloista, syrjimmällä kadulla, jonne ei edes aurinko ylettänyt. Tai jos tarkkoja oltiin, tyttö oli Iole Nephele. Mustahiuksinen tyttö oli saanut käsiinsä jostain viinapullon ja nyt joi sitä ahnaasti kuin pieni vauva tuttipullosta. Hän laski pullon huuliltaan ja virnisti sen vahvan maun viimeisen kerran liukenevan hänen kurkustaan alas. Tyttö pyyhkäisi suupielensä kämmenselkäänsä ja naureskeli itsekseen. Kuinka mukavaa olikaan juoda itsensä humalaan? Ja ärsyttääkseen samalla Eshaa. Tyttö lähti liikkeelle. Hänen askeleensa ei ollu vielä horjuvia, sillä oli vasta aloittanut juomisen. Tyttö kulautti taas pullosta nestettä alas. Silmät oli tiukasti kiinni, mutta avatessaan oli Esha ilmestynyt. Esha tunsi kuinka viinan maku hänen suussaan poltteli ja purskautti nopeasti nesteen ulos suustaan. Tyttö rääkkäisi, kaatuen polvilleen ja sylki minkä kerkesi. Sylkeminen muuttui yskimiseksi. Että viina voikin maistua pahalta! Ja miksi ihmeessä Iole oli taas juomassa hänet humalaan? Voi miten hän inhosikaan Iolea! Miksi hänellä piti olla kaksi persoonaa? Ei siitä olisi muuta kuin harmia vain. Tyttö lopetti yskimisen, sillä ei se saisi pahaa makua suustaan pois. Tyttö nousi jaloilleen ja puisti polviaan. Pullo oli edelleen tiukasti hänen kädessään. Tyttö huokaisi katsoessaan pulloa. Siitäkin aineesta oli vain harmia.
Iole & Esha Nephele
Aah... Kesä. Kello on vasta jotain viisi, mutta silti on vielä valoisaa. Tästä valoisuudesta kannattaa nauttia, ennen kuin taas kylmemmät ilmat iskee ja sen kautta myös pimeys. Ja ne tulevat varmasti pian. Sillä tämä päivä ei ole enää niin lämmin ja kaunis, kuin edellispäivänä. Aurinko kuitenkin vähä väliä ilmestyy lämmittämään Lyrathin asukkaita. Tuulikin on kylmentynyt eillisestä, mutta se ei haitannut asukkaiten ilojen jatkamista.
Esha Nephele oleskeli kauempana noitten ihmisten iloista, syrjimmällä kadulla, jonne ei edes aurinko ylettänyt. Tai jos tarkkoja oltiin, tyttö oli Iole Nephele. Mustahiuksinen tyttö oli saanut käsiinsä jostain viinapullon ja nyt joi sitä ahnaasti kuin pieni vauva tuttipullosta. Hän laski pullon huuliltaan ja virnisti sen vahvan maun viimeisen kerran liukenevan hänen kurkustaan alas. Tyttö pyyhkäisi suupielensä kämmenselkäänsä ja naureskeli itsekseen. Kuinka mukavaa olikaan juoda itsensä humalaan? Ja ärsyttääkseen samalla Eshaa. Tyttö lähti liikkeelle. Hänen askeleensa ei ollu vielä horjuvia, sillä oli vasta aloittanut juomisen. Tyttö kulautti taas pullosta nestettä alas. Silmät oli tiukasti kiinni, mutta avatessaan oli Esha ilmestynyt. Esha tunsi kuinka viinan maku hänen suussaan poltteli ja purskautti nopeasti nesteen ulos suustaan. Tyttö rääkkäisi, kaatuen polvilleen ja sylki minkä kerkesi. Sylkeminen muuttui yskimiseksi. Että viina voikin maistua pahalta! Ja miksi ihmeessä Iole oli taas juomassa hänet humalaan? Voi miten hän inhosikaan Iolea! Miksi hänellä piti olla kaksi persoonaa? Ei siitä olisi muuta kuin harmia vain. Tyttö lopetti yskimisen, sillä ei se saisi pahaa makua suustaan pois. Tyttö nousi jaloilleen ja puisti polviaan. Pullo oli edelleen tiukasti hänen kädessään. Tyttö huokaisi katsoessaan pulloa. Siitäkin aineesta oli vain harmia.