Post by dena on Jul 17, 2008 12:47:11 GMT 2
Nimi: Yhteistyön voimaa
Author: Dena
Ikäraja: Kaikille sallittu, eli ei ikärajaa ^^
Genre: Eiköhän tämä seikkailua ole...
Disclaimer: Hahmot, joita tässä käyttelen ovat Ninwen, Himwathin, Shinun, Zannan, Midarin, Vaeltajan, PeettaK:n, Denan ja Ricen.
Juoni ja saari ovat luonnollisesti omaa käsialaani, ja loput tiedätte varmaankin ;D
Summary: Jeps eli ideana oli se, että kaikki Lyrathilaiset (hahmot) joutuisivat vetämään yhtä köyttä. Eli tässä tarinassa heidät kaikki pyyhkäistään autiolle saarelle, jossa heidän on selvittävä viikon verran päästäkseen pois. Luvassa on riitoja, mokia, salaisuuksia ja arvoitusten ratkaisua...
A/N: Yrittäkäähän sitten ymmärtää tämän olevan minun elämäni ensimmäinen fanfic, joten kommentteja otan enemmän kuin ilolla vastaan... Parantamisen varaa on varmasti paljon, mutta minusta tämä alkutaival on oikeastaan ollut mukavaa, joten taidan ficcejä väsätä jatkossakin Hyviä lukuhetkiä sitten vaan!
Laguunille oli kertynyt paljon väkeä pitämään rennosti hauskaa. Musiikki kaikui kauas, ja kutsui paikalle erilaisempia erilaisten rotujen edustajia.
Porukka oli jakautunut kahteen. Miehet viihtyivät puiden vierustalla hiukan varjossa, keskustellen ja katsellen kulmiensa alta naisten nauraessa ja pelatessa rantalentopalloa.
Vaikka oli kaunis päivä, silti piilossa auringolta, puiden juuressa seisoi kolme raskaasti pukeutunutta henkilöä, yksi hieman erillä muista.
Conhcohbar Aditi katsoi lentopalloa pelaavia naisia hattunsa alta, pieni hymynkare huulillaan. Sääli, että aurinko vaikutti häneen niin kohtalokkaasti, muuten hän olisi voinut mennäkin mukaan ilonpitoon.
Sha' Mai seisoi kaksoisveljensä vierellä, kasvoillaan hieman luotaantyöntävä ilme. Kuitenkin hän kiinnostuneena katseli tapahtumia. Main veli Sha' Mar näytti paljon mukavammalta kuin veljensä. Hän ei näyttänyt kasvoiltaan niin paljon vampyyriltä, kuin Mai. Ja hänen suupielensä olivat kääntyneet hymyyn. Veljekset seisoivat rinnakkain, täydellisessä sopusoinnussa keskenään.
Valossa, siellä missä väkeä oli enemmän, Cyrus Ulappa kuunteli miesten keskustelua, vaieten kuitenkin itse. Samalla hän katseli kaikkea mitä ympärillä tapahtui. Vetehisen kasvot olivat ilmeettömät, ja siniset silmät näyttivät kylmiltä.
Zarina Bun toimi naisten pallopelin tuomarina. Hän oli mahallaan vedessä, sillä hän ei jaksanut turhaan taikoa itselleen jalkoja. Sitä paitsi vedessä oli muutenkin mukavaa. Zarina läimäytti säännöllisesti pyrstöään veteen, jolloin siitä kuului vaimea pamaus.
Kun hän läimäytti erityisen voimakkaasti vettä, se pamahti niin kovaa, että ääni kuului puidenrajaan asti. Samassa maa alkoi liikkua heidän allaan. Yllättyneesti huudahtaen Tiamra niminen neito kaatui vetäen Ebrill nimisen haltijan mukanaan. Maa järisi aina vain voimakkaammin ja miesten joukosta kuului huutoa, kun tiiviistä puumuurista pari lähintä puuta kaatui rymisten. Suosiolla miehet perääntyivät lähemmäs merta, pois puiden lähettyviltä. Vampyyritkin kietoivat viittansa paremmin ympärilleen ja kiiruhtivat pois puiden luota. "Mitä sinä teet?" Ebrill huusi Zarinalle maatessaan maassa. Vetehinen kohautti olkiaan. "En mitään!" hän huusi ryminän yli.
Äkkiä kaikki oli ohi. Maa asettui paikoilleen ja kaikki oli jälleen ennallaan. Rici Sontes ja Lugh Dolosus auttoivat Tiamran ja Ebrillin takaisin jaloilleen.
"Mikä se oli?" Demi Melanie kysyi.
"Maan järistys", Foryl Discrepo vastasi matalalla äänellään. Valtias näytti hieman huolestuneelta. Lyrathissa ei ollut sattunut luonnon mullistuksia sitten suojavyön luomisen. Mikä nyt oli aiheuttanut tämän järistyksen? Häntä huolestutti että jälkijäristyksen mahdollisuus oli suuri.
Muiden keskustellessa Tiamra käveli uteliaana vedenrajaan, jossa Zarina katseli jonnekin kauemmas merelle. "Mitä sinä katsot?" Tiamra kysyi uteliaasti.
"Katso tuonne kauemmas. Eikö näytäkin että tuolla kaukana on jotain mikä lähestyy?" Zarina sanoi osoittaen hiukan kaemmas.
Tiamra tähysi kauemmas, Zarinan osoittamaan suuntaan.
"Näyttää ihan muurilta", Tiamra ihmetteli ja kääntyi katsomaan muita. "Hei! Mikä tuo on?" hän huudahti osoittaen merelle.
Kaikki rannalla kääntyivät katsomaan merelle. Zarinan näkemä ilmestys oli jo nyt paljon lähempänä.
Foryl Discrepo astui lähemmäs ja tähysi merelle. Totuus iski häneen kuin salama. "Äkkiä kaikki metsään! Nopeasti!" hän henkäisi ja kääntyi katsomaan muita.
"Mikä se on?" Rici Sontes kysyi.
Cyrus Ulappa, joka oli kävellyt veden rajaan, kääntyi katsomaan Riciä. "Hyökyaalto", hän tokaisi.
"Mitä?!" Conchobhar Aditi huudahti viittansa suojista.
Paniikki otti heidät kaikki valtaansa ja ihmiset Forylin huudoista huolimatta pakenivat kuka mihinkin. Oli kuitenkin liian myöhäistä. Monta metriä korkeat vesimassat iskivät rannalle hirvittävällä voimalla. Se ei tuntenut armoa, vaan tunkeutui puiden lomitse kaataen ne mennessään. Vesi tempaisi mukaansa kaiken, minkä irti sai. Vetäytyessään takaisin mereen se vei mukanaan myös rannalla seisoneet ihmiset.
Demi Melanie painui pinnan alle heti joutuessaan veteen, hän kun ei osannut uida. Paniikki kasvoi hänen sisällään voimkkaan virran viedessä häntä eteenpäin. Sitten hän tunsi jonkun tarttuvan häntä kainaloista ja nostavan kohti pintaa.
Pinnalla Zarina Bun lähti kiskomaan häntä kohti puunrunkoa, joka kellui hiukan kauempana. Sen päällä näkyi olevan lähes kaikki rannalla olleet. Vain Cyrus Ulappa näkyi uivan hieman kauempana. Zarina auttoi Demin puun päälle, toisen blondin metsäläisen viereen. "Oletko kunnossa?" Dimiria kysyi Demiltä huolestuneena. Tämä nyökkäsi.
Äkkiä mereltä alkoi kuulua huutoa. "Päästä irti! Päästä irti senkin limainen vetehinen! Tiedätkö sinä kuka minä olen?! Olen Lady Galdina, kuinka sinä uskallat koskea minuun? Minä en tarvitse sinun apuasi!" tummahiuksinen ja selvästi vihainen nainen nousi puun päälle. Tämä oli saanut nyt kaikkien hieman hämmästyneen huomion. "Katsokaa nyt! Olen aivan märkä! Olisiko jollakin kuivia vaatteita minulle?" Lady Galdina katsoi ihmisiä pitkin nenänvarttaan, jolloin kaikki kiinnittivät huomionsa muihin asioihin.
"Sir? Minne olemme joutumassa?" Ebrill kysyi Foryliltä äärimmäisen kunnioittavaan sävyyn. Valtias pudisti päätään. "Jonnekin saarelle, luulisin. Vyö estää joutumisemme avomerelle". Ebrill nyökkäsi ja hymyili. Äkkiä kiljaisu täytti ilman.
"Yääk! Täällä on jotain ötököitä!" Lady Galdina huusi inhoten ja loikkasi seisomaan niin, että koko puu oli keikahtaa nurin. "Rauhoitu nyt, hyvä lady!" Rici huudahti. Toisessa päässä puuta punahiuksinen haltija hyppäsi seisomaan inhoten. "Ötököitä! Minähän en tähän jää! Uin loppumatkan!" Sith huudahti loikaten mereen. Foryl pyöritteli päätään huokaisten. Mitähän tästäkin tulisi?
Illalla, kaikkien nukkuessa leveän puun päällä,(paitsi tietenkin Zarina, Cyrus ja Sith, jotka olivat vedessä) ilmestyi saari heidän näköpiiriinsä. "Koko konkkaronkka ylös! Tuolla on saari!" Isilnyare niminen haltija huusi niin kimeällä äänellä, että Connchobhar Aditi putosi mereen. Tämä ui puun vierellä mulkoillen Isilnyarea kulmiensa alta kiivetessään takaisin puun päälle. "Anteeksi", haltija pahoitteli virnistellen.
Vihdoin puu ajelehti rannalle niin, että matkustajat hyppäsivät sen päältä kuivalle maalle. "Sir? Mikä saari tämä on?" Lugh Dolosus kysyi Foryliltä tämän katsoessa ympärilleen.
"Jos en pahasti erehdy, niin Dominor. Ja jos tämä on Dominor, joudumme viipymään täällä hyvän tovin."
"Oi herrani, kuinka niin?" Lady Galdina kysyi mielistelevään sävyyn. Oli kuin hän vasta nyt oli huomannut valtiaan läsnäolon.
"Dominor on toisen, pienemmän vyön sisäpuolella", Foryl selitti ja virnisti nähdessään toisten kauhistuneet ilmeet. "Ei hätää, tämä vyö on erilainen. Täältä kyllä pääsee pois. Nimittäin täydenkuun aikaan."
Kaikki huokaisivat helpotuksesta. Tai kaikki muut paitsi Lady Galdina. "Täydenkuun! Siihenhän on vielä viikko! Miten minä selviän täällä, tälläisten otusten kanssa viikon?" Lady pauhasi katsoen nyt ensimmäisen kerran kunnolla väkijoukkoa. Sitten hän rääkäisi. "Vampyyreja! Vampyyreja, täällä! Tappakaa ne!" Lady Galdina sieppasi hopeavaarnan viitastaan, loikaten kohti Sha' Maita joka sattui olemaan lähimpänä. Lugh ja Rici tarttuivat välittömästi Galdinaa käsivarsista ja pitelivät tätä paikoillaan. "Päästäkää irti! Velvollisuuteni on tappaa kaikki saastaiset epäkuolleet! Kaikki verenimijät!" Ladyn kiljuessa Sha' Mai, Sha' Mar ja Conhcobhar Aditi siirtyivät vihaisina seisomaan rinnakkain. "Hyvä Lady Galdina! Tarvitsemme kaikki täällä olijoita selvitäksemme!" Foryl Discrepo korotti ääntään ladyn kiljunnan yli. Galdina kääntyi katsomaan Forylia silmät leimuten. "Joku yö kaikki meistä ovat kuolleet noiden suihin!" hän murisi. "Täällä on kyllä eläimiä, joiden on kelvattava", Foryl sanoi vaarallisen tyynellä äänellä. "Mitä hyötyä heistä on? Kukaan heistä ei taatusti omista edes hiusharjaa!" Lady Galdina nurisi Ricin ja Lughin päästäessä hänet irti. Conchobhar katsoi Galdinaa. "Sinä et ansaitse sitä", hän murahti. Kuitenkin vampyyri heilautti käsiään, jolloin siihen ilmestyi hopeinen hiusharja. Sen hän ojensi kerrankin sanattomalle Lady Galdinalle. Foryl nyökkäsi. Ehkä tästä selvittäisiin.
To be contiuned...
//Kommentit ois hyviä, et tiedän mitä parantaa. Ja käytin joissain kohdissa kuvausta ihminen, vaikka kukaan noista henkilöistä ei oo ainakaan kokonaan ihminen, et älkää ihmetelkö Ja kirjoitusvirheitäkin löytyy...//
Author: Dena
Ikäraja: Kaikille sallittu, eli ei ikärajaa ^^
Genre: Eiköhän tämä seikkailua ole...
Disclaimer: Hahmot, joita tässä käyttelen ovat Ninwen, Himwathin, Shinun, Zannan, Midarin, Vaeltajan, PeettaK:n, Denan ja Ricen.
Juoni ja saari ovat luonnollisesti omaa käsialaani, ja loput tiedätte varmaankin ;D
Summary: Jeps eli ideana oli se, että kaikki Lyrathilaiset (hahmot) joutuisivat vetämään yhtä köyttä. Eli tässä tarinassa heidät kaikki pyyhkäistään autiolle saarelle, jossa heidän on selvittävä viikon verran päästäkseen pois. Luvassa on riitoja, mokia, salaisuuksia ja arvoitusten ratkaisua...
A/N: Yrittäkäähän sitten ymmärtää tämän olevan minun elämäni ensimmäinen fanfic, joten kommentteja otan enemmän kuin ilolla vastaan... Parantamisen varaa on varmasti paljon, mutta minusta tämä alkutaival on oikeastaan ollut mukavaa, joten taidan ficcejä väsätä jatkossakin Hyviä lukuhetkiä sitten vaan!
Osa I
Aalto
Aalto
Laguunille oli kertynyt paljon väkeä pitämään rennosti hauskaa. Musiikki kaikui kauas, ja kutsui paikalle erilaisempia erilaisten rotujen edustajia.
Porukka oli jakautunut kahteen. Miehet viihtyivät puiden vierustalla hiukan varjossa, keskustellen ja katsellen kulmiensa alta naisten nauraessa ja pelatessa rantalentopalloa.
Vaikka oli kaunis päivä, silti piilossa auringolta, puiden juuressa seisoi kolme raskaasti pukeutunutta henkilöä, yksi hieman erillä muista.
Conhcohbar Aditi katsoi lentopalloa pelaavia naisia hattunsa alta, pieni hymynkare huulillaan. Sääli, että aurinko vaikutti häneen niin kohtalokkaasti, muuten hän olisi voinut mennäkin mukaan ilonpitoon.
Sha' Mai seisoi kaksoisveljensä vierellä, kasvoillaan hieman luotaantyöntävä ilme. Kuitenkin hän kiinnostuneena katseli tapahtumia. Main veli Sha' Mar näytti paljon mukavammalta kuin veljensä. Hän ei näyttänyt kasvoiltaan niin paljon vampyyriltä, kuin Mai. Ja hänen suupielensä olivat kääntyneet hymyyn. Veljekset seisoivat rinnakkain, täydellisessä sopusoinnussa keskenään.
Valossa, siellä missä väkeä oli enemmän, Cyrus Ulappa kuunteli miesten keskustelua, vaieten kuitenkin itse. Samalla hän katseli kaikkea mitä ympärillä tapahtui. Vetehisen kasvot olivat ilmeettömät, ja siniset silmät näyttivät kylmiltä.
Zarina Bun toimi naisten pallopelin tuomarina. Hän oli mahallaan vedessä, sillä hän ei jaksanut turhaan taikoa itselleen jalkoja. Sitä paitsi vedessä oli muutenkin mukavaa. Zarina läimäytti säännöllisesti pyrstöään veteen, jolloin siitä kuului vaimea pamaus.
Kun hän läimäytti erityisen voimakkaasti vettä, se pamahti niin kovaa, että ääni kuului puidenrajaan asti. Samassa maa alkoi liikkua heidän allaan. Yllättyneesti huudahtaen Tiamra niminen neito kaatui vetäen Ebrill nimisen haltijan mukanaan. Maa järisi aina vain voimakkaammin ja miesten joukosta kuului huutoa, kun tiiviistä puumuurista pari lähintä puuta kaatui rymisten. Suosiolla miehet perääntyivät lähemmäs merta, pois puiden lähettyviltä. Vampyyritkin kietoivat viittansa paremmin ympärilleen ja kiiruhtivat pois puiden luota. "Mitä sinä teet?" Ebrill huusi Zarinalle maatessaan maassa. Vetehinen kohautti olkiaan. "En mitään!" hän huusi ryminän yli.
Äkkiä kaikki oli ohi. Maa asettui paikoilleen ja kaikki oli jälleen ennallaan. Rici Sontes ja Lugh Dolosus auttoivat Tiamran ja Ebrillin takaisin jaloilleen.
"Mikä se oli?" Demi Melanie kysyi.
"Maan järistys", Foryl Discrepo vastasi matalalla äänellään. Valtias näytti hieman huolestuneelta. Lyrathissa ei ollut sattunut luonnon mullistuksia sitten suojavyön luomisen. Mikä nyt oli aiheuttanut tämän järistyksen? Häntä huolestutti että jälkijäristyksen mahdollisuus oli suuri.
Muiden keskustellessa Tiamra käveli uteliaana vedenrajaan, jossa Zarina katseli jonnekin kauemmas merelle. "Mitä sinä katsot?" Tiamra kysyi uteliaasti.
"Katso tuonne kauemmas. Eikö näytäkin että tuolla kaukana on jotain mikä lähestyy?" Zarina sanoi osoittaen hiukan kaemmas.
Tiamra tähysi kauemmas, Zarinan osoittamaan suuntaan.
"Näyttää ihan muurilta", Tiamra ihmetteli ja kääntyi katsomaan muita. "Hei! Mikä tuo on?" hän huudahti osoittaen merelle.
Kaikki rannalla kääntyivät katsomaan merelle. Zarinan näkemä ilmestys oli jo nyt paljon lähempänä.
Foryl Discrepo astui lähemmäs ja tähysi merelle. Totuus iski häneen kuin salama. "Äkkiä kaikki metsään! Nopeasti!" hän henkäisi ja kääntyi katsomaan muita.
"Mikä se on?" Rici Sontes kysyi.
Cyrus Ulappa, joka oli kävellyt veden rajaan, kääntyi katsomaan Riciä. "Hyökyaalto", hän tokaisi.
"Mitä?!" Conchobhar Aditi huudahti viittansa suojista.
Paniikki otti heidät kaikki valtaansa ja ihmiset Forylin huudoista huolimatta pakenivat kuka mihinkin. Oli kuitenkin liian myöhäistä. Monta metriä korkeat vesimassat iskivät rannalle hirvittävällä voimalla. Se ei tuntenut armoa, vaan tunkeutui puiden lomitse kaataen ne mennessään. Vesi tempaisi mukaansa kaiken, minkä irti sai. Vetäytyessään takaisin mereen se vei mukanaan myös rannalla seisoneet ihmiset.
Demi Melanie painui pinnan alle heti joutuessaan veteen, hän kun ei osannut uida. Paniikki kasvoi hänen sisällään voimkkaan virran viedessä häntä eteenpäin. Sitten hän tunsi jonkun tarttuvan häntä kainaloista ja nostavan kohti pintaa.
Pinnalla Zarina Bun lähti kiskomaan häntä kohti puunrunkoa, joka kellui hiukan kauempana. Sen päällä näkyi olevan lähes kaikki rannalla olleet. Vain Cyrus Ulappa näkyi uivan hieman kauempana. Zarina auttoi Demin puun päälle, toisen blondin metsäläisen viereen. "Oletko kunnossa?" Dimiria kysyi Demiltä huolestuneena. Tämä nyökkäsi.
Äkkiä mereltä alkoi kuulua huutoa. "Päästä irti! Päästä irti senkin limainen vetehinen! Tiedätkö sinä kuka minä olen?! Olen Lady Galdina, kuinka sinä uskallat koskea minuun? Minä en tarvitse sinun apuasi!" tummahiuksinen ja selvästi vihainen nainen nousi puun päälle. Tämä oli saanut nyt kaikkien hieman hämmästyneen huomion. "Katsokaa nyt! Olen aivan märkä! Olisiko jollakin kuivia vaatteita minulle?" Lady Galdina katsoi ihmisiä pitkin nenänvarttaan, jolloin kaikki kiinnittivät huomionsa muihin asioihin.
"Sir? Minne olemme joutumassa?" Ebrill kysyi Foryliltä äärimmäisen kunnioittavaan sävyyn. Valtias pudisti päätään. "Jonnekin saarelle, luulisin. Vyö estää joutumisemme avomerelle". Ebrill nyökkäsi ja hymyili. Äkkiä kiljaisu täytti ilman.
"Yääk! Täällä on jotain ötököitä!" Lady Galdina huusi inhoten ja loikkasi seisomaan niin, että koko puu oli keikahtaa nurin. "Rauhoitu nyt, hyvä lady!" Rici huudahti. Toisessa päässä puuta punahiuksinen haltija hyppäsi seisomaan inhoten. "Ötököitä! Minähän en tähän jää! Uin loppumatkan!" Sith huudahti loikaten mereen. Foryl pyöritteli päätään huokaisten. Mitähän tästäkin tulisi?
Illalla, kaikkien nukkuessa leveän puun päällä,(paitsi tietenkin Zarina, Cyrus ja Sith, jotka olivat vedessä) ilmestyi saari heidän näköpiiriinsä. "Koko konkkaronkka ylös! Tuolla on saari!" Isilnyare niminen haltija huusi niin kimeällä äänellä, että Connchobhar Aditi putosi mereen. Tämä ui puun vierellä mulkoillen Isilnyarea kulmiensa alta kiivetessään takaisin puun päälle. "Anteeksi", haltija pahoitteli virnistellen.
Vihdoin puu ajelehti rannalle niin, että matkustajat hyppäsivät sen päältä kuivalle maalle. "Sir? Mikä saari tämä on?" Lugh Dolosus kysyi Foryliltä tämän katsoessa ympärilleen.
"Jos en pahasti erehdy, niin Dominor. Ja jos tämä on Dominor, joudumme viipymään täällä hyvän tovin."
"Oi herrani, kuinka niin?" Lady Galdina kysyi mielistelevään sävyyn. Oli kuin hän vasta nyt oli huomannut valtiaan läsnäolon.
"Dominor on toisen, pienemmän vyön sisäpuolella", Foryl selitti ja virnisti nähdessään toisten kauhistuneet ilmeet. "Ei hätää, tämä vyö on erilainen. Täältä kyllä pääsee pois. Nimittäin täydenkuun aikaan."
Kaikki huokaisivat helpotuksesta. Tai kaikki muut paitsi Lady Galdina. "Täydenkuun! Siihenhän on vielä viikko! Miten minä selviän täällä, tälläisten otusten kanssa viikon?" Lady pauhasi katsoen nyt ensimmäisen kerran kunnolla väkijoukkoa. Sitten hän rääkäisi. "Vampyyreja! Vampyyreja, täällä! Tappakaa ne!" Lady Galdina sieppasi hopeavaarnan viitastaan, loikaten kohti Sha' Maita joka sattui olemaan lähimpänä. Lugh ja Rici tarttuivat välittömästi Galdinaa käsivarsista ja pitelivät tätä paikoillaan. "Päästäkää irti! Velvollisuuteni on tappaa kaikki saastaiset epäkuolleet! Kaikki verenimijät!" Ladyn kiljuessa Sha' Mai, Sha' Mar ja Conhcobhar Aditi siirtyivät vihaisina seisomaan rinnakkain. "Hyvä Lady Galdina! Tarvitsemme kaikki täällä olijoita selvitäksemme!" Foryl Discrepo korotti ääntään ladyn kiljunnan yli. Galdina kääntyi katsomaan Forylia silmät leimuten. "Joku yö kaikki meistä ovat kuolleet noiden suihin!" hän murisi. "Täällä on kyllä eläimiä, joiden on kelvattava", Foryl sanoi vaarallisen tyynellä äänellä. "Mitä hyötyä heistä on? Kukaan heistä ei taatusti omista edes hiusharjaa!" Lady Galdina nurisi Ricin ja Lughin päästäessä hänet irti. Conchobhar katsoi Galdinaa. "Sinä et ansaitse sitä", hän murahti. Kuitenkin vampyyri heilautti käsiään, jolloin siihen ilmestyi hopeinen hiusharja. Sen hän ojensi kerrankin sanattomalle Lady Galdinalle. Foryl nyökkäsi. Ehkä tästä selvittäisiin.
To be contiuned...
//Kommentit ois hyviä, et tiedän mitä parantaa. Ja käytin joissain kohdissa kuvausta ihminen, vaikka kukaan noista henkilöistä ei oo ainakaan kokonaan ihminen, et älkää ihmetelkö Ja kirjoitusvirheitäkin löytyy...//